Koululiikunta

[J.EdgarHoover]

Usein kuulee ihmisten sanovan, että koululiikunta jätti niille
pysyvän kammon kaikkeen liikkumiseen. Sitten myöhemmin jotkut ovat
onnekseen muuttaneet suhtautumistaan. Tuleehan monelle monet
lajit tutuksi juuri koulussa. En ainakaan itse ole heittänyt kiekkoa
kuolun liikunta tuntien jälkeen.

Hyvin pärjääville homma on varmaan kannustavaa, mutta niille jotka
valitaan joukkueeseen viimeiseksi voi jäädä se oma laji löytymättä.
Vaikka itse olin kohtalainen, jäi mulle aika paska maku kuumakalleista,
jotka keitti ihan sairaasti kaikissa joukkuelajeissa. Vieläkään ei kiin-
nosta kuin yksilölajit. Olin itse yläaste ikäisenä joúdossa ja siellä
porukka oli niin paljon fiksumpaa, että futisotteluissa tappelevat
idiootit vaikutti älyttömän tyhmiltä. Ja salibandy oli niin tajutonta
nilkoille hakkaamista, että pidän lajia vieläkin vastenmielisenä.

 

[Cold_]

Koululiikunta oli aina yhtä vastenmielistä. Olisin mielummin istunut vaikka fysiikan tunneilla. En tiedä mikä siinä oli, mutta aina oli ollut niin ala-asteen ensimmäisistä liikuntatunneista armeijan pallopeleihin. Numero oli liikunnasta aina 7. Kerran yläasteella jopa 6. Salibandy kyllä oli kuitenkin poikkeus, siitä mä pidin. Sitä pelattiin vaan sitten niin harvoin..

Mutta mitä väliä? Ei mitään. Oon löytänyt jo itselleni sopivat lajit; puntin ja kävelyn. Mikä onkaan mukavempaa kuin laittaa cd-soittimeen hyvä cd ja lähteä kävelemään heti herättyä...

Onneksi ei enää ikinä koululiikuntaa!

Toiset pitää, toiset ei. Vaikka pitää tai ei pidä, niin ei sillä ole vaikutusta siihen, onko hyvä vai huono kaveri.

 

[reinhardt]

Minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, vihasin pesistä ja sitähän pelattiin aina. Ylipäänsä pallopelit ei oikein olleet minun juttuni, jos pallo tulee kohti minä nostan kädet kasvoille ja väistän. Olin säälittävä, rimppakinttuinen rääpäle ja kankea kuin sahapukki.

Mutta sitten...Aloin ratsastaa ja tanssia. Ja sain yläasteella ihanan liikunnanopettajan, joka osasi kannustaa. Toki me tehtiin inhokkijuttuja edelleenkin, mutta kuntoni oli noussut sen verran, että yllättäen huomasin olevani sählyssä ja jalkapallossa suht hyvä -muutamat muut olivat niin rapakunnossa, etteivät jaksaneet kunnolla pelata. Tuo liikunnanopettaja ei pakottanut minua pesiskentälle, sain mennä lenkille, jos halusin -ja oikeasti meninkin. Hän selitti, miten mitkin jutut vaikuttavat ihmisen kehossa ja teetti välillä kai ihmeellisiä koordinaatioharjoituksia sun muuta.

(tanssinopettajani oli myös erittäin hyväksi minulle, puhumattakaan siitä, että aloin ihailla Xenaa ja Modesty Blaisea ja päätin, että isona minäkin pystyn mättämään pahiksia turpiin. No, ihan niin ei känynyt.)

Mutta ilman tuota liikunnanopettajaa olisin minäkin saanut lähtemättömät traumat kaikista niistä jutuista, mitä en todellakaan osannut, mutta oli pakko yrittää. Muistan vieläkin kauhulla ala-asteen pakollisia luistelu- ja hiihtokilpailuja, joissa taisin olla aina viimeinen.

 

[kodari76]

Ja salibandy oli niin tajutonta
nilkoille hakkaamista, että pidän lajia vieläkin vastenmielisenä.

Miten teillä oli salibändyä? Meillä pelattiin peruskoulussa ihan kunnon sählyä. Mailat olivat sellaista universaalia mallia, eli musta kumivarsi ja löysä lapa. Toimi hyvin piiskana. Liikuntatunnilla oli määrätty varustus, eli t-paita, shortsit ja kenkiä ei saanut käyttää. Kiva olla salin nurkassa pallon kanssa kun 10 kakaraa piiskaa paljaille varpaille.

Yksi open suosikkilaji oli kepinpyöritys. Otettiin 3m pitkä puukäppi jota opettaja pyöritteli maata pitkin ympyrässä. Ja oppilaiden tehtävä oli hyppiä sen kepin yli. Ja tietenkin kun ope ei pitänyt naamasta niin se veti sille kepillä vähän lujempaa ja välillä väärään suuntaankin. Ja taas oli varpaan kappaleita sali täynnä.

Kuinka monella muuten oli "sulkeisia" liikuntatunnilla? Ei silloin naperona tuntunut kummalta, mutta jälkeenpäin ajateltuna vähän oudoksuttaa. Liikuntatunnilla harjoiteltiin tahtimarssia ja kääntyiltiin ympyrää/kyykittiin kun opettaja huuteli käskyjä. Tuota tahtimarssia käytettiin esim. ruokalaan siirtymisessä. Jengi parijonoon luokan ulkopuolelle ja siitä sitten vasemmalla jalalla mars...Ei siinä mitään, intissä meni meikän tahtimarssin kuin itsestään :D

 

[Ekimies]

Aika monille se kammo on todella niin paha, että niille liikunta pysyy vastenmielisenä kaikissa muodoissaan... Valitettavasti homma taitaa vaan olla niin, että kaikille sopivaa kollektiivista liikunnan harjoittamista ei olekaan, mitä toi koululiikunta kai lopulta on. Jos liikunta olisi tällaista ns. hyvän mielen keppijumppa kivaa-kivaa linjaa, jossa pahinkin vässykkä viihtyisi, ei se riittäisi purkamaan luokan hyperaktiivisten duracell-pupujen loputtomia energiavarastoja.

Itsellä kokemukset ovat sellaisia, että kun lahjoja ei ole erityisemmin ollut mihinkään, niin erityisesti kaikki tekniikkaa ja notkeutta vaativat lajit olivat ihan tuskaa. Luontaista voimaakaan ei ihmeemmin ollut... Mutta silti mun mielestä koululiikunta on ollut mulle ehkä tärkein liikuntakasvatuksen perusta. Nimittäin, koululiikunnassa tajusin sen, että ilman kovaa, määrätietoista työtä ei saavuta mitään, ei kehity missään eikä voi nauttia saavutetuista tuloksista. On hukkaanheitettyä henkistä energiaa kitistä lahjoista tai niiden puutteesta. Tärkeintä on mahdollisuus harjoitella, motivaatio harjoitella ja kiinnostus kehittää itseään oppimalla uutta esim. harjoittelusta. Mä olen kiitollinen jokaisesta kerrasta, kun saan mennä salille ja pystyn ottamaan itsestäni kaiken irti, enkä tuhlaa voimavarojani katkeruuteen siitä, että mulla ei ole ehkä jonkun nuorisotähden lahjoja. Ei tarvitse tähdätä maailmanmestaruuksiin, jotta olisi tyytyväinen omaan harrastukseensa.

 

[Eleonoora]

Mä rakastin koululiikuntaa. Mulla oli aina kaikki mahdolliset liikunnat valittuna. Myönnän kyllä, että joillekin koululiikunta voi olla todella hirveää, mikä on sääli tulevaisuutta ajatellen. Riippuu paljon opettajasta, et kuinka ne oppilaat viihtyy. Esimerkiksi joukkuelajeissa ei pitäisi koskaan tehdä "huutojoukkueita" vaan opettajan tulisi tehdä joukkueet (ja mahdollisimman tasaiset sellaiset). Tuolloin ei kukaan jäisi ainakaan viimeiseksi. Mulla ei ole kokemusta tuosta, että valitaan joukkueeseen viimeisenä, koska mut valittiin yleensä aina ensimmäisenä, toisena tai kolmantena. Mulle joukkuelajit ovat sopineet aina. Riippuu kyllä tietysti, et ketä siinä on pelaamassa. Muistan ne kauheat tyttöjen liikuntatunnit, joilla osa tytöistä vain seisoi ja pelaamisesta ei sit tullut mitään. Olinkin poikien peleissä mukana aina kun vain mahdollista. Harmi vaan, kun poikien ja tyttöjen liikunta oli aika usein eri aikaan. :jahas:

Mä tykkäsin aikanaan siis liikunnasta ja oli ihan sama mitä siellä tunnilla tehtiin. Paljon tietysti pelattiin, mut tietysti mukaan mahtui myös paljon punttia ja jumppaamista. Eikä kuntopiirejä voi millään unohtaa. Ihmettelin vaan kovasti niitä mä-olen-himourheilijoita, jotka olis viihtynyt koko ajan kuntosalin puolella. Aika yksipuolisia himourheilijoita..

Kokemukset liikuntatesteistä eivät varmaankaan ole kovinkaan monella mitkään loistavat. Jostain syystä mäkään en hirveästi niistä tykännyt. Kai mulla oli kovia paineita.. Piti kai kyetä näyttämään, että mä oikeasti olen hyvä. Et entä jos joku toinen onkin mua parempi? Tietysti siinä pitäisi vain ajatella omaa itseään ja tsekata, et mikä se oma kunto on, mut silloin oli kai tyhmä ja vertaili itseään muihin..

 

[mr. perfect]

Mut valittiin myös aina about viimesenä joukkueeseen (mutta mä olinkin oikeasti huono useimmissa joukkuelajeissa peruskouluikäisenä), siitä huolimatta mä kyllä tykkäsin koululiikunnasta eikä mulle mitään kammoa siihen jäänyt. Suuri kiitos kuuluu liikunnanopettajille jotka olivat aina tosi rentoja ja mukavia. Ja liikunnannumerokin nousi sit vuosien varrella seiskasta ysiin kun edes yritti mennä siellä mukana :D
Ainoa joukkuelaji mistä en ollenkaan pitänyt oli salibandy, mä en kertakaikkiaan nähnyt siinä mitään pointtia

 

[suortti]

Ala-asteella liikusta oli lähinnä leikkimistä eli ei se mitään ihan hirveetä ollut. Olen ollut aina ihan jokaisessa urheilulajissa törkeen huono ja mut on aina valittu joukkueisiin viimeisenä. Yläasteen ja lukion aikana lihaskunto on ollut vahvinosa-alue, mutta ala-asteella sekin oli surkeaa. Kaikesta huolimatta liikuntatunnit on ollut ihan kivoja kunhan on ollut vaihdossa mahdollisimman paljon ja mennyt salille aina kun on mahdollisuus.

 

[Gillyanne]

Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että pärjäsin koululiikunnassa aina suht hyvin, eikä mitään traumoja/kammoja päässyt syntymään. Tykkäsin jopa pesäpallosta (vai mitä lie nelimaalia se peruskoulussa nyt olikaan)

Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että koululiikunnan tulisi olla pakollista kaikilla luokka-asteilla, mutta opetussuunnitelman tulisi olla väljempi, ja numeroarvostelu pitäisi ehdottomasti poistaa (kuten myös kaikista taideaineista, mutta ei niistä nyt sen enempää) EDIT: kuten myös jatkuva kilpailu- ja suoritusmeininki . Niin halutessaan voisi toki numeronkin saada, mutta sitä pitäisi erikseen pyytää (jos on pyrkimässä opiskelemaan liikunta-alalle tms.).

 

[D.Yates]

Vittumaisinta koululiikunnassa oli jääkiekko. Tai lähinnä luistinmaila -kombon kanssa kouluun pyöräily 20 sentin hangessa. Muuten liikunta oli suffelia, paitsi yläaste-lukioiässä jolloin se pirun hikoilu alkoi haitata. Ja suihkussahan ei kukaan käynyt tunnin jälkeen. :kippis1:

Kuinka monella muuten oli "sulkeisia" liikuntatunnilla? Ei silloin naperona tuntunut kummalta, mutta jälkeenpäin ajateltuna vähän oudoksuttaa.

Hep! Se taisi natiaisena olla vain kivaa, muistaakseni. Jännä homma että koko luokka oppi ala-asteella juoksusta pysähtymisen "seis-yks-kaks-kolme", mutta intissä se 'unohdettiin' ohjelmasta kun ei siitä tullut mitään.

 

[Eleonoora]

Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että koululiikunnan tulisi olla pakollista kaikilla luokka-asteilla, mutta opetussuunnitelman tulisi olla väljempi, ja numeroarvostelu pitäisi ehdottomasti poistaa (kuten myös kaikista taideaineista, mutta ei niistä nyt sen enempää) EDIT: kuten myös jatkuva kilpailu- ja suoritusmeininki . Niin halutessaan voisi toki numeronkin saada, mutta sitä pitäisi erikseen pyytää (jos on pyrkimässä opiskelemaan liikunta-alalle tms.).

Juuri näin!

 

[Timba79]

Olin minäkin sieltä viimeiseestä päästä kunpallopeleihin valittiin joukkueita, poikkeuksena ehkä pesäpallo ja sähly. Ensimmäisessä osuin palloon ja jälkimmäisessä olin hyvää pelaamaan ns. "sikaa", eli mailalla kinttuihin yms kivaa (kun ei taidot riittäneet muuhun) ja muut eivät varmaan halunneet mua vastustajakseen. :D

No ei mulla mitään kammoa jäänyt, mutta eipä meikäläistä mihikään jalkapallokentällekään pelailemaan saa.

 

[mr Afroman]

Ainakin omasta mielest koululiikunta oli tosi hauskaa paitsi! jos oli luistelua tai uimista opettaja oli aina niin kyllästynyt siit uimisesta ja luistelun poissaolo lappuja antamisest niin lopetti antamast niitä ja hyväksyi et en oo tulossa mut muuten se oli kyll tosi hauska :D

 

[Hape]

itse olen aina pitänyt koululiikunnasta..paitsi hiihdosta vaikka olin melko hyvä siinäkin.mutta lukioon mentäessä kaikki muuttui opettajan myötä..siis herrajumala miten yksi ihminen voi muuttaa asennetta johonkin asiaan niinkin radikaalisti nykyään vihaan koululiikuntaa ja pidän sitä niin turhana.olenkin käynyt vain 2 pakollista liikunnan kurssia enkä enää lisää ota vaikka henki menisi..koululiikunnan reilupelikannustakaikkiamyöspaskojajotkaeiosaamitääntumpeloita-asenne vituttaa.10 arvosanaksi ei riitä että olet itse ylivoimaisesti ryhmän paras ja harrastat liikuntaa kilpaurheilu tasolla vaan täytyy kannustaa ja tekohymyillä niille kömpelöille tunareille.mutta ihan sama en ala nuoleskelemaan opettajan persettä 1 numeron korotuksen takia..9 saa kelvata kunhan ei tarvitse alkaa mielistelemään ketään.

 

[eccu]

Kyllä kai joitakin positiivisiakin muistoja on koulun liikunnasta, mutta pääasiassa muistot ovat epämiellyttäviä. Varsinkin ala-asteella ei ollut vaikea arvata, mitä on liikunnassa. Kesällä vaihtoehtoina oli pesäpallo, jalkapallo ja suunnistus. Talvella sitten hiihtoa tai luistelua. Sisällä pelattiin lentopalloa ja harrastettiin telinevoimistelua. Ei käytännössä koskaan mitään muuta. Yhdessäkään edellä mainitussa lajissa en ollut hyvä, joten voi arvata, oliko hauska mennä liikuntatunnille. Muut lajit olisivat kiinnostaneet, mutta opettaja päätti asiasta, eikä oppilailla ollut mitään sanomista asiaan. Hyvä tappaa lasten halu liikuntaan jo nuorena. Onneksi on olemassa muutakin elämää kuin koulu. Vapaa-ajalla on tullut harrastettua pyöräilyä ja koripalloa jo lapsesta lähtien ja painojakin on tullut nosteltua 12 vuotta. Jostakin syystä koululiikuntalajit eivät vieläkään kiinnosta.

 

[Sukulaku]

Koululiikunta oli aivan liian yksipuolista. Ala-asteella pelattiin aikajärjestyksessä jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa, jääpalloa ja kevällä pesäpalloa. Näin siksi, että kaikista näistä lajeista lähti joukkueet koulujenvälisiin kisoihin. Yläasteella koripallo vaihtui sählyyn ja lentopallo sulkkikseen/uintiin.
Liiallinen kilpailuhenki pilaa usein joukkuelajit koululiikunnassa. Yläasteella sielä kentällä tuli vain pompittua ja pelleiltyä, joka sopi paremmin kaikille. Hiki tuli toki silti.

 

[Helly]

Ala-asteella koululiikunta oli kamalaa, koska meidän opettaja oli sitä mieltä, että tytöille riittää että leikitään perhosia musiikin tahdissa. Silloin tällöin kokeiltiin jotain "oikeita" lajeja, mutta ikinä ei saanut pelata täysillä, juosta kovaa tms. (riippumatta siitä, oliko hyvä vai huono). Me oltiin aina tosi kateellisia pojille, kun ne sai pelata sählyä ja kaikkea muuta kivaa.

Yläasteella liikka oli taas kamalaa, kun opettaja piti pelkkiä testejä. Ehkä joku muukin muistaa nämä juoksu-, lihaskunto- ja uintitestit, joissa taulukosta katsotaan kuinka moni saman ikäisistä on sua huonompi. Ja sen perusteella numero todistukseen.

Liikka muuttui kivaksi ysiluokalla, kun tuli uusi, nuori liikunnanopettaja. Tunnit oli vaihtelevia ja pääsi kokeilemaan uusia lajejakin.

 

[Jüzzi]

No tässä vähän kommenttia suoraan etulinjasta.

Ala-asteella liikunta oli vielä kivaa, vaikka olinkin surkea kaikessa. Murtomaahiihdot sun muut mukavat lajit olivat silloin kivoja. Yläasteellakin liikunta oli 9. luokkaa lukuunottamatta mukavaa järjettömän reilun opettajan ansiosta. Tämä kyseinen herra oli entinen Neuvostoliiton koripallomaajoukkueen pelaaja ja tyyppi kyseli aina, että mitä haluaisimme tehdä milläkin tunnilla. Lisäksi kaikki jotka osallistuivat tunneille, saivat liikunnasta 9 tai 10 numeroksi.

No sitten tulikin perinteinen old skool liikunnanopettaja joka oli varmaan toiminut samassa ammatissa jo sota-ajalla ja meno oli sen mukaista. Liikunta oli tiivistettynä hyppy, juoksu, pomppu, juoksu, koikka loikka, juoksy, hyppy tyylistä eli yleisurheilua yleisurheilun perään ja sekin tiivistyi hyppy ja juoksulajeihin. Tämä oli nastaa, koska taidan olla norsun lisäksi ainoa nisäkäs joka ei osaa hypätä ja juoksukaan ei niitä vahvimpia puolia ole. Unohtamatta tietenkään uintia, josta tämä opettaja myös piti. Heppu käytännössä pakotti osan tyypeistä uimaan, ei auttanut äidin kirjoittamat laput yms. :lol2: No ei uinnissa vielä mitään, mutta kun sekin tiivistyi 50m aikoihin ja uinticoopereihin niin... :wall: . Numerothan jaettiin luonnollisesti edellämainittujen lajien tulosten mukaan.

Lukiossa emme taas muuta tehneetkään ensimmäisen kurssin aikana, kuin pelasimme pesäpalloa, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin. Tosin kaveri varmasti arpoi lähes kaikkien numerot (niillä mitään merkitystä olekkaan). Yksi liikunnan kurssi enään jäljellä ja se on iki-ihana lukion toinen ja viimeinen pakollinen kurssi. Opettajana tässä kurssissa on täysi mulkku, joka on taas jonkinnäköinen yleisurheilu- ja kestävyyslaji-intoilija. Eli viikon päästä alkaa maukas yleisurheilu...tuskin maltan odottaa :jahas: .

Yhteenveto koululiikunnasta näin Douglas Adamsin sanoin: ENIMMÄKSEEN HARMITON

PS. Empiiriset tutkimukseni ovat osoittaneet, että lukioikäisistä pojistä käy liikuntatuntien jälkeen suihkussa alle 20%.

Pakollinen liikunta pois lukiosta! :evil:

 

[tupacalle]

Itse tykkään ja liikunnan numeroni on aina ollut hyvä. Minusta opettaja on mukava, en ymmärrä kun kaikki pullamössöt ja muut aina haukkuu sitä :jahas:
Ehkä se on vain helpompaa niille jotka jotain muuta lajiakin harrastavat. Oon valinnu nytten 8:lle lisäliikunnan joka meinaa että liikuntaa on 4 tuntia viikossa. Normaali 2 tuntia on minusta turha, sama kun sitä ei olisikaan varsinkin kun tunnit kuluvat tiettyjen kavereiden pelleilyyn.

 

[Minä Itse]

Itse sain vielä lukiossakin helpolla ysin liikunnasta aika paljon pelkkien yksilölajien osaamisella. Eivätpä nekään tulokset huimia olleet, mutta kai sitä hiukan pallopelejäkin osasi, ja kun lihaskuntoa oli, ysiä tuli.
No mutta asiaan, itseäni harmittaa se, että koululiikuntaan ei ainakaan täällä päin kuulu mitenkään voimistelu. Ala-asteella oli jotain pari tuntia vuodessa mutta yläasteella ainoa mitä tehdään rekillä on kuntotestin leuanveto. Kyllä jonkinasteinen voimistelu kuuluisi koululiikuntaan.