Hieman tilanneraporttia länsinaapurista täällä asuvan silmin.
Eli Ruotsissahan on tosiaan hyvin vähän mitään rajoituksia, kuten varmaan tiedättekin. Ainoat rajoitukset ovat, että yli 50 hengen kokoontumiset kielletty (tuli voimaan viime viikolla), ravintoloissa ei sallita enää tiskiltä noutoa vaan ainoastaan pöytiin tarjoilu (myös voimaan viime viikolla) sekä vanhainkodeissa ja palvelutaloissa vierailu kielletty (tuli voimaan eilen). Muutoinhan kuljetaan vain kehotusten ja neuvojen tiellä. Ihmisiä kehotetaan välttämään tarpeetonta matkustelua, mutta hiihtokeskukset, yökerhot yms. saavat olla yhä auki. Viime viikolla itse asiassa uutisoitiin, että keskiviikkona 25.päivä (yleinen palkkapäivä) oli etelä-Tukholmassa poliisilla yhtä paljon tehtäviä kuin normaalina viikonloppuyönä. Baarit olivat olleet täynnä lähinnä nuorta porukkaa, sillä lukiot ja korkeakoulut ovat siirtyneet etäopetukseen (peruskoulut yhä normaalisti auki), ja moni nuori opiskelija ottaakin tämän tilanteen hieman loman kannalta eikä juurikaan välitä suosituksista.
Tukholmassa, missä on kaikista eniten tartuntoja, alkaa uutisoinnin perusteella olla jo hieman tukalaa. Hoitohenkilökunnan suojavarusteet alkavat loppua, joten sairaalat ovat alentaneet suojausohjeistustaan infektiopotilaiden kanssa. Eilen uutisoitiin, että kolme lääkäriä ja kaksi hoitajaa Tukholmassa ovat sairastuneet itse niin vakavasti, että ovat kaikki tällä hetkellä tehohoidossa. Näistä kaksi on jo onneksi parempaan päin. Tänään taas uutisoitiin, että Tukholmassa loppuu tehohoitopaikat arvion mukaan jo viikon päästä. Ihmisiä pakenee Tukholmasta pienempiin kuntiin, mikä huolettaa näiden pienten paikkojen terveydenhoitoa, ja vaikka Tukholman eristämisestä onkin ollut puhetta, niin Folkhälsomyndighet eli paikallinen terveysvirasto ei näe, että tilanteen vakavuus vaatisi vielä kuitenkaan niin järeitä toimenpiteitä.
Itse asun kaukana Tukholmasta pienessä noin 30.000 asukkaan kaupungissa pohjoisessa. Alun vessapaperin hamstraushysteriaa lukuun ottamatta tilanne näkyy täällä melko vähän. Kuntosalit, ravintolat yms ovat auki. En tietenkään osaa tarkalleen sanoa, kuinka paljon kyseisissä paikoissa on tällä hetkellä kävijöitä, sillä luonnostaan melko introverttina ihmisenä olen pysynyt vielä entistä enemmän poissa ihmisten ilmoilta, mutta yleinen suhtautuminen tuntuu olevan aika välinpitämätön. Eilen oli pakko käydä nopeasti keskustassa hoitamassa yksi asia ja huomasin, että kyllä siellä porukkaa oli. Ehkä napsun verran vähemmän kuin normaalisti, mutta ei missään nimessä autiota tai edes hiljaista. Liikkeissä näytti riittävän porukkaa, samoin torilla, ei juurikaan etäisyyttä muihin ihmisiin jne.
Meillä töissä olisi käytännössä kaikilla mahdollisuus tehdä työt etänä, mutta tälle ei ole nähty vielä tarvetta. Asiasta kuitenkin ”diskuteerataan” aina maanantaipalavereissa, mutta käytäntöön ei olla siirrytty. Yleinen totuus on yhä se, että oireeton ei tartuta. Sen lisäksi kahvi- ja lounastauot vietetään yhdessä ja yhtä aikaa, kylki kyljessä keittiönpöydän ääressä. Meitä on vain 10, mutta tilat ovat ahtaat ja osa työskentelee yhteisissä huoneissa, osalla on pieniä lapsia, jotka edelleen käyvät päiväkodissa ja koulussa, koska ovat auki, sekä ne, jotka treenaa, ovat jatkaneet salilla ja ryhmätunneilla käymistä normaaliin tapaan. Eli jos jostain tartunnan saan, niin työpaikalta, mutta sosiaalisen paineen takia on todella hankala alkaa yksin noudattaa noita suositeltuja etäisyyksiä ja olla vaikka ottamatta osaa noihin yhteisiin taukoihin.
Luulisin, että juurikin noiden kieltojen ja kunnon rajoitusten puuttumisen takia osa ihmisistä suhtautuu koko asiaan hyvinkin rennosti eikä välttämättä ehkä ymmärrä tilanteen vakavuutta. Pelätään paniikkia (tämä on muuten mielenkiintoinen juttu – kaikki ottavat aina aiheesta jutellessa esille nimenomaan sen, että pitää välttää kaikin keinoin paniikkia) ja tästä syystä moni vähän kuin ummistaa silmänsä siltä, mitä esimerkiksi muualla tapahtuu, koska se nähdään helposti vain median aiheuttamana pelon lietsomisena. Kieltojen korvaaminen suosituksilla asettaa vastuun myös joka tilanteessa yksilön harteille. Kun hallituksen puolesta neuvotaan, että jokaisen tulee nyt miettiä tarkkaan, että onko juuri tämä matka tai juuri tämä kontakti aivan välttämätön, niin tulkintoja tulee väistämättä yksilön omiin tarpeisiin ja arvoihin pohjautuen. Mikä on sitten välttämätöntä kenenkin näkökulmasta? Jouduin ihan oikeasti käymään mieheni kanssa, joka on siis ruotsalainen, keskustelun viikonloppuna siitä, että onko nyt järkevää lähteä syntymäpäiväjuhlille, vaikka kuinka kyseessä olisi jokavuotinen traditio (hänellä ja useammalla sukulaisella sattuu olemaan juuri samana päivänä ja ovat aina kokoontuneet perheineen yhteen vuosikausia, kuten nytkin). Yksilön oikeuksia kai halutaan rajoittaa niin vähän kuin mahdollista, koska tässä yhteiskunnassa toisen mielen pahoittaminen tuntuu olevan rikkeistä pahimpia.
Työkaverini sisko asuu Tukholmassa ja matkusti vielä toissa viikonloppuna tuntureille laskettelemaan ja bilettämään. Postaili sieltä after-ski videoita sosiaaliseen mediaan yms. Työkaverini, joka noudattaa suosituksia melko hyvin oli tietenkin aivan raivoissaan tästä asiasta ja kysyi, miksei sisko perunut matkaa, vaikka aivan hyvin tiesi, mikä tilanne oli jo silloin. Vastaus oli ”koska minulla on oikeus”. Mitäpä siihen sitten enää lisäämään.