Se olisi todellakin mukava kuulla. Tietoyhteiskuntavisioissa ammutaan aina vain reippaasti yli.
Ainakin toistaiseksi esim. akateemisuus näkyy selvästi korkeampina keskipalkkoina. Tosin eiköhän tilanne ole muuttumassa, kun korkeakoulutettuja on liikaa ja tutkinnot kärsivät inflaation. Ja mitä loppujen lopuksi tarkoittaa lisääntynyt hyvinvointi? Lisää pätkätöitä, ylitöitä, vastuuta, stressiä(kö)??
Eiköhän sen monivuotisen koulutuksen yhtenä tärkeimpänä lähtökohtana ja tavoitteena ole juuri päätyä jotakuinkin itseä motivoivalle alalle - muutenhan "paskahommiin" voisi jättäytyä suoraan peruskoulusta. Mielestäni osoittaa motivaation puutetta ja masokismia, jos valmistumisensa jälkeen hinkuaa koulutusta vastaamattomiin "paskaduuneihin". Se ei palvele kenenkään etua, varsinkaan kun työttömiä on jatkuvasti monin verroin enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Joten "paskaduuneille" kyllä riittää kouluja käymättömiäkin tekijöitä, jos on riittääkseen (enkä nyt paskaduuneilla tarkoita esim. ammatillista osaamista vaativia käsityöammatteja).
Tuo on kyllä varsin totta.
Korkeakoulutuksen kannattavuus perinteisessä mielessä on varmasti heikentynyt. Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, on vapautuviin korkeaa koulutusta vaativiin paikkoihin myös entistä enemmän hakijoita, eikä korkeakoulutettujen työtilanne siksi välttämättä juuri parane. Toisaalta muurareita, metallimiehiä, autonasentajia jne. tarvittaisiin enemmän, mutta näiden alojen arvostus laahaa auttamattomasti perässä edelleen (mitä en lainkaan ymmärrä).
Mutta omien kokemusteni mukaan (yleissivistävästä) korkeakoulutuksesta on arvaamattoman paljon muutakin kuin mahdollista taloudellista hyötyä. Oma opiskeluni lähti jotakuinkin tuosta "kunhan joku tutkinto tulee" -asenteesta, tosin ala oli myös ihan mielenkiintoinen. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että oli parempi hankkia tutkinto kuin jättäytyä semialkoholisoituneena ja näköalattomana tuuliajolle, kuten oli vaarana tapahtua.
Hesarissa julkaistiin joku gallup, jossa oli tiedusteltu, millaisesta koulutuksesta arvellaan olevan eniten hyötyä työelämässä. Järjestys oli täysin päinvastainen kuin utopistisissa tietoyhteiskuntaskenaarioissa: ammatillinen koulutus oli ykkönen ja hännänhuippuna maisterintutkinto. Ja omat kokemukseni tukevat tätä lähestulkoon täysin.
