Kolmenkympin kriisi

[George Costanza]

Yli 30v sitä ei välttämättä käy yhtä usein enää kaljoittelemassa. Jos sitä joku kovasti ihmettelee, kun ei se ikä muka omaa menoa haittaa, niin syy voi olla yksinkertainen: 20v voi olla bilehirmu. 30v alkaa olemaan alkoholisti.

Nyt pitää sitten muistaa erottaa kaksi täysin eri asiaa toisistaan.

1. Muutamalla kaljalla käynti
2. Dokaaminen

Tuota ykkösvaihtoehtoa tulee tehtyä ympäri vuoden myös perheellisten miesten kanssa. 0-2 kertaa vkossa tehtynä ei tee kenestäkään alkoholistia. Perheen omaavat ovat siis max 1-2 tuntia viikossa pois perheensä luota - ja ainakin omien sanojensa mukaan tekee mielenterveydelle hyvää. Tuon ajan kun ovat pois kotoa, ei se tee heistä myöskään huonoja perheenisiä. Tältä pohjalta olen lähinnä kritisoinut tossun alla olevia kavereita, joille on kotona tehty selväksi, että se yksi tuntikin kuukaudessa yhdellä kaljalla on liikaa.

En sitten tiedä koskeeko montaakaan pakkislaista, mutta kyllä jonkinlainen prosentti punttisaliharrastuksen suosiosta perustuu siihen, että se on sellainen pieni arjen henkireikä ja vastapaino kotioloille. Vähemmän siitä sanomista tulee, kun sanoo menevänsä salille eikä muutamalle. :D

Jos tuntuu, että kaverit on mälsiä kun vehtaavat vain oman perheensä kanssa, niin ehkä on hyvä ottaa nopea itsetarkastelu? :D

Perheelliset viettävät tietysti leijonanosan vapaa-ajastaan perheensä parissa. Minusta se on ihan oikein, eikä siitä tässä uskoakseni kukaan ole valittanutkaan. Jos esim. ystäväni (jolla on lapsia) jää kesälomalle, ei häneltä mennä heti tivaamaan yhteisiä kesälomasuunnitelmia. Ensisijaisesti hän varmaankin tekee perheensä kesken asioita, jos on tehdäkseen. Hienotunteinen pitää olla ja ymmärtää tämä. Tähän aihealueeseen liittyvä keskustelu kolmenkympin kriisin suhteen on kuitenkin painottunut täydellisen yhteydenpidon jäähtymiseen. Tuskin täällä kukaan haluaisi hengailla kaiken vapaa-aikansa vanhojen kamujen kanssa, ikäänkuin oltaisiin vieläkin 16-vuotiaita.

 

[D.Yates]

Siinä vaiheessa kun hyvät "kaverit" ei kerkee enää näkemään/soittelemaan niin loppuu multa kyllä kiinnostus heitä kohtaan myös. Siinähän on vain kyse priorisoinnista. Jos näillä "frendeillä" ei ole kiinnostusta järkätä aikaa hyville kavereille, ei ne niitä hyviä kavereita koskaan ollutkaan. Itse ainakin pidän hyviä kavereita korkeassa arvossa ja ne menee helvetin korkealle nokkimisjärjestyksessä.

Mielenkiintoisen ehdoton näkökanta tämä. Mulle ystävät on aina olleet kuitenkin lopulta vain ihmisiä joiden kanssa on (yleensä pakosta) vietetty runsaasti aikaa jonka johdosta on ystävystytty. Jonkinlaista laumaan leimaantumistahan tuo pohjimmiltaan on. Välillä ystävät vaihtuu ja se on ihan luonnollista, peruskoulussa oli koulukaverit, intissä inttikaverit, opiskellessa opiskelukaverit ja töissä työkaverit. Enimmäkseen tulee nykyään nähtyä työkavereita ja kun niiden kanssa on ollut toimistolla koko päivän niin ei siinä ihan hirveästi jaksa lähteä enää illalla hengailemaan. Parin lapsuudenkaverin kanssa on ollut puhetta vaihteeksi tänä kesänä nähdä alkoholipitoisen rällästyksen merkeissä, välillä voi olla vuosien tauko ettei edes soitella.

 

[modified]

Niinhän se on, että nyt pitäisi olla elämänsä huipulla.

Ainut kriisiä muistuttava asia on se, että työn ja elämän yhdistäminen on turhan hankalaa.

Kohta sitä huomaa olevansa keski-ikäinen joten carpe diem. Tee se tänään, älä huomenna.

 

[^mau^]

Apua, tajusin juuri, että tää keskusteluhan koskee myös mua! Maaginen ikä edessä ensi vuonna, gulps. Varsinaista kriisiä ei kai ole, mutta kyllä tässä tulee kaikenlaista kelailtua. Eniten vain ihmettelen sitä, miten ihmeessä voin olla jo näin "vanha", minne ne vuodet oikein on menneet? On myös hämmentävää huomata, että baarissa tai muuallakin tosiaan on kymmenen vuotta nuorempia ja että se on ihan normaalia. :D

Vähän paineita tulee siitä, että olen hyvin erilaisessa elämäntilanteessa kuin useimmat samanikäiset tai vähän nuoremmatkin kaverini. Opiskelen ja olen sinkku, kun taas kamuista useimmat on työelämässä ja monilla alkaa olla lapsia. Itsekin olen huomannut, että elämässä on alkanut kummasti kaivata ihan eri asioita kuin vielä muutama vuosi sitten.

Toisaalta yritän parhaani mukaan olla ottamatta paineita näistä jutuista ja kulkea omaa tietäni. On aivan puppua, etteikö vähän vanhempanakin voisi opiskella! Mulla on suht alussa toinen tutkinto, ja yllättäen jokunen ikätoverikin on opiskelijoiden joukosta löytynyt. Oon opinnoistani tosi innoissani. Tuntuu, että oma tie on kyllä löytynyt. Se on varmaan mutkaisempi kuin joillakuilla muilla, mutta mitäpä sille voi tai pitäisikään voida.

Tunnistan muiden kirjoituksista myös sen, että vuosien kulumisesta on ollut jotain hyötyäkin. Kyllä sitä on paljon oppinut itsestään ja muista, tullut juurikin niitä sävyjä lisää mustan ja valkoisen välille. Samaten on kyllä tajunnut, kuinka vähän sitä loppujen lopuksi mistään mitään tietääkään ja miten keskeneräinen ihminen on.

 

[Mike]

Sana keski-ikä on kyllä jotain niin vitun ahdistavaa ettei mitään. Tulee aina mieleen joku Pertti Munapirtti kaljamahansa kanssa norkoilemassa lavatanssien loppupuolella naama rasvaisena joskos sais pari siivua irtoon joltain kottaraiselta.

 

[Foxy]

Mä tunnen ainakin itseni vieläkin ihan pennuksi, vaikka pyöreät tuli täyteen. Tuntuu että nykyään tulee pimeiltyä enemmän kuin nuorempana ja nyt ei hirveesti edes kiinnosta mitä muut ajattelee. Asioita ajattelee jotenkin eri tavalla. Nyt myös ymmärtää hyvinkin ne kaikki sanonnat "ymmärrät kun olet vanhempi". Hävettää tunnustaa, että äiti oli monestikin oikeassa :D

 

[Risto0605]

Oli ilahduttavaa kun Alkossa kysyttiin henkkareita viime kesänä, ikää tuolloin 31

 

[^mau^]

Sana keski-ikä on kyllä jotain niin vitun ahdistavaa ettei mitään. Tulee aina mieleen joku Pertti Munapirtti kaljamahansa kanssa norkoilemassa lavatanssien loppupuolella naama rasvaisena joskos sais pari siivua irtoon joltain kottaraiselta.

Ei kai nyt keski-ikä ja kolmekymppisyys liity millään tavalla yhteen, eihän?

 

[Mike]

Ei kai nyt keski-ikä ja kolmekymppisyys liity millään tavalla yhteen, eihän?

Ei, vaan kauhistuin kun näin sen sanan tossa pari viestiä ylempänä.

 

[^mau^]

Ei, vaan kauhistuin kun näin sen sanan tossa pari viestiä ylempänä.

Ja mä kauhistuin, kun näin sen sanan tässä ketjussa ylipäätään. Iiks. Onneks siihen on vielä matkaa. Onhan? Vastaan itselleni rauhoittavasti: on. Aika nuorihan sitä kai vieläkin on.

 

[JOSE-82]

Et ole. Loppusuora häämöttää..

 

[MÖYKKYNEN]

Pitempään on jo vituttanut läpi elämän jatkunut rutiineihin kangistuminen. 99% elämästä on mennyt rutiineilla eli työtä, työtä, työtä ja salia. 99% viikoista on ollut samanlaisia DI:ksi valmistumisesta asti. Toisaalta olen aina "tiennyt", että minulla ei ole käytännössä mahdollisuuksia mihinkään muuhun, kuten esim. parisuhteeseen, joten vältäämättä en ole kuitenkaan menettänyt mitään. Rutiineja olen pari kertaa vuodessa yrittänyt rikkoa käymällä Thaimaassa mutta sielläkin on ollut aina vaikea ottaa rennosti, johtuen osittain ehkä myös siitä, että alkoholi ei tahdo maistua. Rutiinit tahtoo puskea lomallakin päälle.

Nyt kuitenkin Pattayan reissulla yritin ottaa rennosti ilman rutiineja ja osittain siinä jopa onnistuin. Useana iltana nappasin kaupungin parhaimman näköiset GoGo -showtytöt mukaan hotellille kaksin kappalein, kerran kolmin kappalein. Rahaa meni viisinumeroinen summa euroina parissa viikossa, koska yritin samalla päästä eroon iänikuisesta pihiydestäni. Ihan vitun sama mitä sitä enää tekee, homma alkaisi olla jo nähty. Myöhäistä tässä on enää mitään elämää alkaa hommaamaan.

 

[pååtta]

Pitempään on jo vituttanut läpi elämän jatkunut rutiineihin kangistuminen. 99% elämästä on mennyt rutiineilla eli työtä, työtä, työtä ja salia. 99% viikoista on ollut samanlaisia DI:ksi valmistumisesta asti. Toisaalta olen aina "tiennyt", että minulla ei ole käytännössä mahdollisuuksia mihinkään muuhun, kuten esim. parisuhteeseen, joten vältäämättä en ole kuitenkaan menettänyt mitään. Rutiineja olen pari kertaa vuodessa yrittänyt rikkoa käymällä Thaimaassa mutta sielläkin on ollut aina vaikea ottaa rennosti, johtuen osittain ehkä myös siitä, että alkoholi ei tahdo maistua. Rutiinit tahtoo puskea lomallakin päälle.

Nyt kuitenkin Pattayan reissulla yritin ottaa rennosti ilman rutiineja ja osittain siinä jopa onnistuin. Useana iltana nappasin kaupungin parhaimman näköiset GoGo -showtytöt mukaan hotellille kaksin kappalein, kerran kolmin kappalein. Rahaa meni viisinumeroinen summa euroina parissa viikossa, koska yritin samalla päästä eroon iänikuisesta pihiydestäni. Ihan vitun sama mitä sitä enää tekee, homma alkaisi olla jo nähty. Myöhäistä tässä on enää mitään elämää alkaa hommaamaan.

Kuulostaa loistavalta Yleensä en kuvista välitä, mutta tähän sopii kyllä:

 

[pringlw]

Mulla ei tullut kriisiä mutta tuossa 28v aloin ajattelemaan asioita paljon syvällisemmin ja samalla tuli mietittyä mitä todella haluaisin tehdä. Yli puoli vuotta tuli mietittyä kunnes syttyi lamppu ja "tajusin" mitä haluan tehdä lopun elämääni. Lähdin kouluun (en saanut vaihtoehtoja muutakuin amikseen nuorten pariin ja sinne menin 16v sekaan) nyt on haluttu ammatti luettu ja lisää seuraa amk muodos.

Samat ajatukset ja sama tilanne edessä nyt syksyllä, joten kiinnostaisi tietää miten sopeuduit nuorten joukkoon? Menikö ok? Itseäni vähän epäilyttää tuo nuorten sekaan meneneminen. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt opiskella ko. alan ja mahd. jatkaa myös amk, koska ala joka todella kiinnostaa ja kouluun nyt pääsin.

Laittakaa muutkin kokemuksia/mielipiteitä vanhempana nuorten seassa opiskelusta....

 

[MÖYKKYNEN]

Taas tuli lisää mittariin yksi vuosi. Helvetisti huonompaan suuntaan on taas menty viime aikoina. Jotain pitäisi nyt keksiä mutta pää on ihan tyhjä. Alan olla koko ajan enemmän sitä, että kaikki tarvittava on jo nähty. Vittu mitä paskaa.

 

[Lark]

30 lasissa. Ajoin vihdoin A-kortin ja ostin prätkän. Nyt tähän sit menee kaikki rahat... Vaimo ja lapset tykkää, NOT

 

[jimspin]

Samat ajatukset ja sama tilanne edessä nyt syksyllä, joten kiinnostaisi tietää miten sopeuduit nuorten joukkoon? Menikö ok? Itseäni vähän epäilyttää tuo nuorten sekaan meneneminen. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt opiskella ko. alan ja mahd. jatkaa myös amk, koska ala joka todella kiinnostaa ja kouluun nyt pääsin.

Laittakaa muutkin kokemuksia/mielipiteitä vanhempana nuorten seassa opiskelusta....

Omat kokemukset ovat hyvät. Nuoriahan ne nuoret ovat, heh, mutta tässä korkeassa iässä asiaan osaa suhtautua jo suht mukavasti. Opiskeluun ylipäätään asennoituu eri tavalla, enkä mä ainakaan ole lopettanut tai aio lopettaa sitä vielä hyvään aikaan. En osaa nähdä elämääni vielä mitenkään "valmiina", vaan projekti on käynnissä hamaan hautaan saakka.

Ylipäänsä itsellä kriisit ovat kolmenkympin jälkeen vähentyneet kovasti, enkä varmaan lapsuusvuosien jälkeen ole ollut koskaan näin onnellinen, tyytyväinen elämääni ja sinut itseni kanssa kuin olen nyt. Varmaan naisena pitäis olla huolissaan vähintään siitä, ettei näytä enää siltä kuin kaksikymppisenä ja suunta on muutenkin tasaisesti alaspäin, tai siitä, ettei ole miestä eikä perhettä. Tai omaisuutta. Tai... No, kaikkea sitä, mitä moni pitää tavoitteena ja jonkinlaisena aikuisuuden merkkinä.
Mulla taas nuo kriisit olivat paljon aiemmin ja nyt vain olen ja nautin. Mulla on kivaa, asiat hyvin, eikä mikään ahdista. Kolmekymppisyys taitaa ainakin mulle olla sellaista elämän parasta aikaa, vaikka nuorempana vanheneminen pelottikin. Turhaan, huomaan.

 

[osku]

Pitempään on jo vituttanut läpi elämän jatkunut rutiineihin kangistuminen. 99% elämästä on mennyt rutiineilla eli työtä, työtä, työtä ja salia. 99% viikoista on ollut samanlaisia DI:ksi valmistumisesta asti. Toisaalta olen aina "tiennyt", että minulla ei ole käytännössä mahdollisuuksia mihinkään muuhun, kuten esim. parisuhteeseen, joten vältäämättä en ole kuitenkaan menettänyt mitään. Rutiineja olen pari kertaa vuodessa yrittänyt rikkoa käymällä Thaimaassa mutta sielläkin on ollut aina vaikea ottaa rennosti, johtuen osittain ehkä myös siitä, että alkoholi ei tahdo maistua. Rutiinit tahtoo puskea lomallakin päälle.

Nyt kuitenkin Pattayan reissulla yritin ottaa rennosti ilman rutiineja ja osittain siinä jopa onnistuin. Useana iltana nappasin kaupungin parhaimman näköiset GoGo -showtytöt mukaan hotellille kaksin kappalein, kerran kolmin kappalein. Rahaa meni viisinumeroinen summa euroina parissa viikossa, koska yritin samalla päästä eroon iänikuisesta pihiydestäni. Ihan vitun sama mitä sitä enää tekee, homma alkaisi olla jo nähty. Myöhäistä tässä on enää mitään elämää alkaa hommaamaan.

Se yks sun thai muija oli h00t!
Mikä sen nimi ol?

 

[MÖYKKYNEN]

Se yks sun thai muija oli h00t!
Mikä sen nimi ol?

Tänks mään! Mulla on ollu aina silmää naiskauneudelle. En oo varma kenestä puhut tässä tapauksessa mutta epäilisin sitä, jonka kuvan postasin vajaa pari viikkoa sitten. Nimi oli Nan ja ikää 28v.

 

[Fea]

Luulin etten kriiseile tästä iästä, tämähän on ihan parasta aikaa.

Sitten: Joku kysyi yllättäen ikääni ja aloitin "kaksys.. eiku.." Ja jotain pientä kuoli mun sisällä.