Sainpa tänään tuollaisen keraamisen veitsen:
On muuten varsin hyvä kapistus. Kevyt kuin mikä ja aikas terävä. Ja jos toi ei normaalikäytössä tosiaan tylsy, niin tulee olemaan todellakin rahansa arvoinen. Olen liian laiska teroittamaan veitsiä. Silloin vasta kaivan teroitusvälineet esiin, kun tomaatin pilkkominen alkaa käydä hankalaksi.
Kokeilin sitä, kun väsäsin lohkoperunoita ja olen kyllä ihan tyytyväinen. Tein muuten samalla naudan entrecote-pihvit. Ensimmäinen entrecote, mitä söin, eikä takuulla viimeinen. Kyllä oli niin saatanan hyvää, että varmasti otan uusintaerän. Voisi kokeilla ensi kerralla jotain muuta. Tällä kertaa tein sellaisen setin, mikä toi jostain syystä mieleen jenkkilän. Maustoin pippurilla ja sormisuolalla, vedin kuumalla pannulla pinnat oikein rapeiksi, siis kunnolla ruskeiksi ja heitin vartiksi uuniin kahteensataan asteeseen. Ihan uhallanikin siis vedin ne tahallaan kunnolla läpikypsäksi. Vaimo ei suostu raakaa lihaa syömään, niin ajattelin, että kokeilen nyt itsekin sitten. Normaalisti olen suuri mediumin puolestapuhuja. Nyt ei tarvinnut kuitenkaan pettyä.
Netistä kun lukee juttuja, niin väitetään, että entrecotesta tulee sitkeä, jos sen vetää läpikypsäksi. Se oli kyllä ainakin tässä tapauksessa paskapuhetta. Tuli oikein hemmetin mureaa tavaraa. Liha oli kyllä hyvin riippunutta ja tiskillä jo hieman harmahtavaa. Säilytin sitä jääkaapissa pari päivää ja tänään se oli kolmisen tuntia vielä pöydällä ennen paistamista. Jos sitten ensi kerralla kokeilisi tehdä pikkurilli pystyssä oikein hienot snobipihvit ja jättää mediumiksi. Saas nähdä sitten mitä siitä tulee.
E: Tein muuten jälkkäriksi toffeeta tai kinuskia tai mitä vittua lieneekään. Voita kermaa ja sokeria. Helppo homma ja kyllä maistuu.