Kokkausketju, reseptit

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itekin suotta ton polton kanssa taistelin, kun se palaa kyllä siinä käytössä hyväksi.
Kunhan joku auttava poltto on alla, niin kovaa käyttöä vaan.
Ei se pikimustana pysy, mutta ei mulla siihen silti enää mikään tartu.
Eli ei kannata katsoa miltä se näyttää vaan käyttää.
 
Itekin suotta ton polton kanssa taistelin, kun se palaa kyllä siinä käytössä hyväksi.
Kunhan joku auttava poltto on alla, niin kovaa käyttöä vaan.
Ei se pikimustana pysy, mutta ei mulla siihen silti enää mikään tartu.
Eli ei kannata katsoa miltä se näyttää vaan käyttää.
Mulla ei käyttö ole parantanut pintaa, paitsi tartuntapintaa. :)
 
Mulla käy niin, että joku osa pannusta toimii hyvin mutta sitten on kohtia johon tarttuu? Pitää hinkkaa pannu taas puhtaaksi ja koittaa miedommalla lämmöllä polttoa olisko siinä syy et vetänyt liian kuumaksi sen?
 
Ei sitä puhtaaks pidä hinkkailla missään kohtaa, vai millä hinkkaat, teräsvilla?

Sillä voi vähän karhentaa, siis vähän ja sen jälkeen herneen kokonen knööli pannulle muurikan tuubista, levittää talouspaperilla ja heittää liedelle. Savu nousee hetken ja ottaa pois. Laittaa jäähtyyn ja sama metodi uudelleen, kun viileä.

Käytössä se paranee, kuten kake sano. Joskus jos joku palaa kiinni, niin vettä pannuun ja kiehuun. (Huom. Ei vettä kuumalle pannulle ikinä)

Sen jälkeen voi tehdä yhden polton tai olla tekemättä. Joskus taas liotan ja pyöräytys teräsvillalla, perään poltto jos jaksaa.
 
No nyt olisi härpäke veitsenteroitusfanipojille:



Kulman asetus ja pitäminen ovat tuolla toki helppoa, mutta kaikessa muussa tuo häviää normaaleille teroituskiville. Jos saisin vaikka valita tuon tai japanilaisten luonnonkivien väliltä, niin en kahdesti miettisi.
 
Huom. Ei vettä kuumalle pannulle ikinä
Olisiko tässä oma huoltovirhe? Olen putsannut kuumana vedellä.

Siitäkö siis vain pyyhitään käytön jälkeen mönjät pois (mikäli pinta on liukas)? Eikö kiinnosta basillit ja muinaisjäänteet, eikä tarvitse putsata hygieenisemmin?
 
Olisiko tässä oma huoltovirhe? Olen putsannut kuumana vedellä.

Siitäkö siis vain pyyhitään käytön jälkeen mönjät pois (mikäli pinta on liukas)? Eikö kiinnosta basillit ja muinaisjäänteet, eikä tarvitse putsata hygieenisemmin?
Pieni virhe kirjoituksessa, tarkoitin siis, että kuumalle pannulle ei laiteta vettä. Vaan annetaan jäähtyä ennen pesua sit voi toki pestä kuumalla vedellä.

Itse asiassa, minä en pese pannua, jos ei ole pakko. Pyyhin vaan paperilla liat pois. Yleisin koska riitää pelkkä pyyhintä on kananmunien paisto.
 
Ite pesen yleensä, mm. just äsken, pannun nimenomaan samantien kuumana kuumalla vedellä. Sitten hellan jälkilämpöön kuivumaan, nokare gheetä perään (voi käy myös) ja paperitollolla levitys.

Oisko nuo kaks ny kuus-seittemän vuotta ollu käytössä. Kerran käräytin isompaan kiinni jotain. Ei tarttenu hangata, vaan karkeaa merisuolaa reilu kerros, sitä paahdetaan ja käännellään. Suolat veks ja uus rasvapoltto.

Miten tää tarttuminen teillä ilmenee? Paistettavaahan ei kuulu hämmentää, vaan sen pitää antaa paistua. Jos kokoajan on lastan kans touhuamassa, niin kohta se tuntuu, että tarttuu, muttaku antaa pinnan karamellisoitua rauhassa hetken, niin kas, ei se ollukaan tarttunu.
 
Olisiko tässä oma huoltovirhe? Olen putsannut kuumana vedellä.

Siitäkö siis vain pyyhitään käytön jälkeen mönjät pois (mikäli pinta on liukas)? Eikö kiinnosta basillit ja muinaisjäänteet, eikä tarvitse putsata hygieenisemmin?
Kyllä sitä voi etenkin nuoren pannun kanssa pitää virheenä. Sit vasta kun siinä on kunnon pinta, niin sitä voi pestä useammin. Mäkin kuulun niihin jotka ei pese pannua kuin äärimmäisessä hädässä. Yleensä kaavin lastalla mönjät pois ja siistin talouspaperilla.

Paistolämpötila on sitten yksi tekijä mikä kannattaa muistaa, jos siihen jää sapuska kiinni. Sen saa nimittäin niin paljon kuumemmaksi kuin perus teflonpannun, että lämpötilaa on yleensä syytä laskea. Esimerkiksi makkaroita jos paistaa täydellä teholla, niin niiden rasva palaa siihen pannuun kiinni takuuvarmasti, vaikka pinta olisikin hyvä.
 
Kyllä sitä voi etenkin nuoren pannun kanssa pitää virheenä.
On se vasta 5-vuotias. :)

Sit vasta kun siinä on kunnon pinta, niin sitä voi pestä useammin.

Ehkä tämä on se varsinainen virhe. Polton jälkeen on liukas pinta, mutta sitten se muuttuu "sameaksi" ja tavara alkaa tarttua kiinni. Joxun pesuohjeen aion tsekata.

Mäkin kuulun niihin jotka ei pese pannua kuin äärimmäisessä hädässä. Yleensä kaavin lastalla mönjät pois ja siistin talouspaperilla.

Annan näillä ja yllä olleilla spekseillä uuden mahdollisuuden. Verrokkina on kyllä 10-vuotias teflonpintainen, joka vaan on niin helppo. Mikään ei tartu, helppo pestä, vähän liian iso, mutta kevyt.

Paistolämpötila on sitten yksi tekijä mikä kannattaa muistaa, jos siihen jää sapuska kiinni. Sen saa nimittäin niin paljon kuumemmaksi kuin perus teflonpannun, että lämpötilaa on yleensä syytä laskea. Esimerkiksi makkaroita jos paistaa täydellä teholla, niin niiden rasva palaa siihen pannuun kiinni takuuvarmasti, vaikka pinta olisikin hyvä.

Tähän olen yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta ehkä pitää olla vielä tarkempi.
 
Ite pesen yleensä, mm. just äsken, pannun nimenomaan samantien kuumana kuumalla vedellä. Sitten hellan jälkilämpöön kuivumaan, nokare gheetä perään (voi käy myös) ja paperitollolla levitys.

Oisko nuo kaks ny kuus-seittemän vuotta ollu käytössä. Kerran käräytin isompaan kiinni jotain. Ei tarttenu hangata, vaan karkeaa merisuolaa reilu kerros, sitä paahdetaan ja käännellään. Suolat veks ja uus rasvapoltto.

Miten tää tarttuminen teillä ilmenee? Paistettavaahan ei kuulu hämmentää, vaan sen pitää antaa paistua. Jos kokoajan on lastan kans touhuamassa, niin kohta se tuntuu, että tarttuu, muttaku antaa pinnan karamellisoitua rauhassa hetken, niin kas, ei se ollukaan tarttunu.
Mulle tarttuminen tarkoittaa sitä, että paistettava ei killu tai että putsaaminen ei onnistu pyyhkimällä.

Hyvää hiiliteräspannussa on se, että se on ikuinen. Aina voi putsata ja polttaa uudelleen. En pidä putsaamista ongelmana, vaan tarttumattomuuden puuttetta. "Käytössä paranevaan pintaan" en ole toistaiseksi päässyt tutustumaan.
 
Hyviä vinkkejä yllä. Onhan teflonpannu joka tapauksessa vaivattomampi, mutta juuri se loppuelämän pannu on taas hiiliteräs. Pitää vaan ymmärtää millainen luonne sillä on ja sen jälkeen yhteiselo sujuu.

Tuo myös hyvä vinkki, että ei sörki paistettavaa tuotetta. Jos sörkkäsee esim jauhelihaa heti alussa, se voi olla kiinni, mutta kun ei koske, niin se onkin irti hetken päästä. Lopulta se nyt irtoo jo muutenkin, kun omassa liedessä ei riitä isommalle klöntille teho, joten loppu jauheliha kypsyy kiehumalla omassa nesteessään. Se tosin ei ole pannun vika, vaan laiskan kokin, kun ei jaksa paistaa useammassa erässä.

Itseasiassa omelettipannuni on siinä kunnossa, että loraus rypsiöljyä ja kananmuna siihen. Paistamista 10 sek ja pannua heiluttamalla se nesteknööli jo liukuu pannun pinnalla. En taida olla pessyt vuosiin sitä pannua, mutta se on sen salaisuus, että pelkkää kananmunaa paistanut ilman pesuja.
 
Hyviä vinkkejä yllä. Onhan teflonpannu joka tapauksessa vaivattomampi, mutta juuri se loppuelämän pannu on taas hiiliteräs.

10 v teflon on tällä hetkellä yllättänyt. Kyljessä on kyllä myös se loppuelämän hiiliteräskumppani.

Pitää vaan ymmärtää millainen luonne sillä on ja sen jälkeen yhteiselo sujuu.

Minä paistinpannusta puhun ja sinä, hieno mies, otat parisuhteeni samaan lauseeseen, koska näyttää siltä, ettei yhteiselo kovin hyvin suju. Taidan olla melko varma, etten tule luonnetta koskaan ymmärtämään.

Tuo myös hyvä vinkki, että ei sörki paistettavaa tuotetta. Jos sörkkäsee esim jauhelihaa heti alussa, se voi olla kiinni, mutta kun ei koske, niin se onkin irti hetken päästä. Lopulta se nyt irtoo jo muutenkin, kun omassa liedessä ei riitä isommalle klöntille teho, joten loppu jauheliha kypsyy kiehumalla omassa nesteessään. Se tosin ei ole pannun vika, vaan laiskan kokin, kun ei jaksa paistaa useammassa erässä.

En ehkä sörki tarpeettoman aikaisin. Toisaalta jos vähän sörkkisin, mutta sitten antaisin olla koskematta, miksi tarttuu kiinni, tai miksei myöhemmin lopulta irtoakaan? Saattaa jälleen olla luonteenymmärtämiskysymys, joka minulta mitä ilmeisimmin tosiaan puuttuu.

Itseasiassa omelettipannuni on siinä kunnossa, että loraus rypsiöljyä ja kananmuna siihen. Paistamista 10 sek ja pannua heiluttamalla se nesteknööli jo liukuu pannun pinnalla. En taida olla pessyt vuosiin sitä pannua, mutta se on sen salaisuus, että pelkkää kananmunaa paistanut ilman pesuja.

Pesemätön pannu (ei siitä sen enempää). :)
 
Itse en oikein koskaan ole löytänyt teräspannujen hyvyyttä. Valurautapannuun saan joka kerta tehtyä pinnan, johon ei ruoka tartu, mutta teräspannujen kanssa pinta toimii selvästi toimii huonommin. Olen myös aina pessyt valurautapannun vedellä kuumana, eikä se ole mihinkään vääntyillyt.
 
Sellainen temppu tuli vielä mieleen, millä saa vaikka rosteripannusta lähes tarttumattoman: Pannu kunnolla kuumaksi, öljyä pannulle ja sit lämpötilaa alaspäin paistolämpötilaan. Teräksen huokoset aukenee kuumassa ja öljy pääsee tunkeutumaan sinne, mikä taas tarkoittaa sitä, että siihen on huomattavasti vaikeampi saada mitään tarttumaan. Tuota voi koittaa hiiliteräspannullekin.

Mutta on se kyllä sanottava, että ei hiiliteräspannusta ole ikinä koko kansan pannuksi. Se vaati niin paljon säätämistä, ettei kaikilla ole siihen aikaa, mielenkiintoa, tietoa tai taitoa. Just Facebookin kirpputorilla näin yhden myynnissä, kun piti olla kuulemma hyvä, mutta ei ollutkaan. Ei varmaan niin, kun kuvasta huomasi, ettei sitä oltu rasvapoltettu ollenkaan. Oli ihan vaalea pinta. En ihmettele jos oli vielä vahatkin pinnassa.
 
Onko noiden hiiliteräspannujen tarkoitus ruoanlaitto vai käsityöt? Joka kerta kun niistä jotain lukee, niin selkeesti niillä ei safkaa tehdä, vaan ne hommataan juurikin käsitöitä varten. Eihän siinä siis mitään väärää ole, ymmärrän hyvin sen hifistelyjutun siinä. Mutta ei kai noilla tee mitään ruoanlaitossa jos niiden käyttäminen on äärimmäisen hankalaa.
 
Onko noiden hiiliteräspannujen tarkoitus ruoanlaitto vai käsityöt? Joka kerta kun niistä jotain lukee, niin selkeesti niillä ei safkaa tehdä, vaan ne hommataan juurikin käsitöitä varten. Eihän siinä siis mitään väärää ole, ymmärrän hyvin sen hifistelyjutun siinä. Mutta ei kai noilla tee mitään ruoanlaitossa jos niiden käyttäminen on äärimmäisen hankalaa.
Ei niiden käyttö ole hankalaa, mutta käyttökuntoon saattaminen on. Varsinkin ensimmäisen pannun kohdalla. Toinen meneekin vasemmalla kädellä, kun on jo se kokemus mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä. Mutta sitten kun se on käyttökunnossa, niin ei ole montaa ruokaa mitä sillä ei voi tehdä ja pannua ei tarvitse vaihtaa enää ikinä. Jos sen jostain syystä saa pilalle, niin ei muuta kuin hioo ja käsittelee uudestaan.

Mulle suurin kannustin tuon käyttämiseen on se, että kyllästyin ostamaan kahden vuoden välein uuden teflonpannun. Ja siihen, että viimeisen puoli vuotta se pannu on ihan paska. Mutta en kiellä sitä etteikö siinä vähän hifistelyäkin olisi, koska onhan noi ammattilaisvälineitä.
 
Sellainen temppu tuli vielä mieleen, millä saa vaikka rosteripannusta lähes tarttumattoman: Pannu kunnolla kuumaksi, öljyä pannulle ja sit lämpötilaa alaspäin paistolämpötilaan. Teräksen huokoset aukenee kuumassa ja öljy pääsee tunkeutumaan sinne, mikä taas tarkoittaa sitä, että siihen on huomattavasti vaikeampi saada mitään tarttumaan. Tuota voi koittaa hiiliteräspannullekin.
Juu, ensin levy täysille, pannu kuumaksi, rasvat pannulle ja sitten lämpö alaspäin sopivaksi. Lämmönkeston vuoksi ite käytän kotitekoista kirkastettua voita.
Mulle suurin kannustin tuon käyttämiseen on se, että kyllästyin ostamaan kahden vuoden välein uuden teflonpannun. Ja siihen, että viimeisen puoli vuotta se pannu on ihan paska.
Ja kaikki ne pannusta irronneet myrkyt mitkä samalla päätyy elimistöön...
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom