Kokkausketju, reseptit

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
TOJIRO shirogami nakiri lähti myös tilaukseen..

Kaupoilla osu muuten tänään silmiin joku Fiskarssin santoku/vihannesveitsi, siinä ainakin oli maininta että 55-56HRC, eli aika pehmoinen terä.

Fiskars ilmoittaa niille jokaisesta suomalaiskodista löytyville perusveitsilleen HRC 53 +/- 2, puukavaisille HRC 54 +/- 2 ja Royal-veitsille HRC 55 +/- 2. Itseäni tuo Fiskarsin brändillä koristeltu kiinanroina suorastaan ärsyttää. Tuota halpisroinaa tyrkytetään jokaisessa kaupassa ja vaihtoehtoja ei juurikaan ole. Aivan liian moni suomalainen ei pääse koskaan kokemaan sitä, millaista on kokata kunnollisella terävällä veitsellä. Fiskarsin veitset ovat todella vaatimattomia, mutta silti niistä saa maksaa ihan setelirahaa. Ongelmat eivät rajoitu pelkästään pehmeään metalliin, vaan myös teroitus voi olla tehty pahasti hutiloiden. Ensimmäisen terotuksen yhteydessä viisteet joutuu aina tekemään uudestaan ja toisinaan geometriaa pitää korjailla enemmänkin. Ja kyseisellä firmalla ei ole mitään yritystäkään parantaa tuotteitaan. Kehitystyä keskittyy muovikahvan ylimuotoiluun ja mainoslauseiden luomiseen tyyliin Functional form. Itse tuote on pysynyt surkeana vuosikymmenestä toiseen. Jos ei tee mieli satsata veitsiin, niin ostakaa ennemmin vaikka Ikean veitset. Fiskarsia on myös tarjolla jokaisella kirppiksellä ja markkinahinta on noin 2 euroa veitseltä. Se on noille sopiva hinta.

Fiskarsin kanssa samassa hintaluokassa olevat Victorinoxit ovat paljon parempia ja nuo Kai Wasabit ovat jo oikein toimivia käyttöveitsiä. Stockan hulluilta päiviltä ostin muistaakseni 40 eurolla Kai Wasabi nakirin, josta pidän todella paljon. Se ottaa varsin hyvän terän, eikä sitä tarvitse teroitella koko ajan.

Parhaat veitset tehdään japanissa ja nuo Tojirot ovat hintaisekseen mainioita. Itsellänikin löytyy kaksi Tojiron hammeted black sarjan veistä deba ja yanagi. Terät on tehty hyvin, mutta kahvat eivät ole aivan samalla tasolla. Pitänee joskus vahtaa kahvat noihin. Japanilaisissa veitsissähän se on yksikertainen toimenpide.
 
Perus 1000 grit vesikivi riittää aika pitkälle pelkkään terottamiseen, riippuen ihan millasta milläkin veitsellä veistelee. Nuo pienempi kovuuksiset terät vaatii aika tiuhaan terottamista, eikä terää voida vetää liian teräväksi.
Veitsien teroitus on yksi olennaisimpia kokkailuun liittyviä taitoja jokaiselle. Jos ei ole koskaan veitsiä teroittanut, niin aloittaminen varmasti arveluttaa, kutta ei se niin hankalaa ole. Siitä Fiskarsista saa helposti terävämmän kuin mitä se uutena oli. Kaikki pienet ja näppärätmteroituslaitteet ovat huonoja ja teroituspuikotkin ovat todella vaativia käyttää, eikä niillä pääse teroituskivien tasolle lopputuloksessa. Suosittelen jokaista ostamaan rohkeasti teroituskiven tai mielellään pari eri karkeuksista ja hakemaan lähimmältä kirpparilta pari harjoitusveistä. Siitä se lähtee ja sen jälkeen veitset pysyvät terävinä.

Itsellä alkaa olemaan kaapeissa turhankin paljon noita kiviä. Pikku hiljaa olen paneutunut hommaan aina vain syvemmälle ja nyt viimeisin hankintani oli kasa japanilaisia luonnonkiviä, jotka toimivat japanilaisen hiiliteräksen kanssa todella hyvin.
 
Fiskars ilmoittaa niille jokaisesta suomalaiskodista löytyville perusveitsilleen HRC 53 +/- 2, puukavaisille HRC 54 +/- 2 ja Royal-veitsille HRC 55 +/- 2. Itseäni tuo Fiskarsin brändillä koristeltu kiinanroina suorastaan ärsyttää. Tuota halpisroinaa tyrkytetään jokaisessa kaupassa ja vaihtoehtoja ei juurikaan ole. Aivan liian moni suomalainen ei pääse koskaan kokemaan sitä, millaista on kokata kunnollisella terävällä veitsellä. Fiskarsin veitset ovat todella vaatimattomia, mutta silti niistä saa maksaa ihan setelirahaa. Ongelmat eivät rajoitu pelkästään pehmeään metalliin, vaan myös teroitus voi olla tehty pahasti hutiloiden. Ensimmäisen terotuksen yhteydessä viisteet joutuu aina tekemään uudestaan ja toisinaan geometriaa pitää korjailla enemmänkin. Ja kyseisellä firmalla ei ole mitään yritystäkään parantaa tuotteitaan. Kehitystyä keskittyy muovikahvan ylimuotoiluun ja mainoslauseiden luomiseen tyyliin Functional form. Itse tuote on pysynyt surkeana vuosikymmenestä toiseen. Jos ei tee mieli satsata veitsiin, niin ostakaa ennemmin vaikka Ikean veitset. Fiskarsia on myös tarjolla jokaisella kirppiksellä ja markkinahinta on noin 2 euroa veitseltä. Se on noille sopiva hinta.

Fiskarsithan taitaa olla aika pitkälti isolla V-kulmalla, joka vaikuttaa terävältä uutena jos et koskaan ole oikeasti terävää veistä käyttänyt. Ehkä isompi etu kotikokille terän muodossa on se, että terä pysyy suht pitkään ja tuon voi vetää sellaisella rullateroittimella nopeasti. Bulkkiveitsethän tehdään valmiista teräsrullasta eikä niitä sen kummemmin taota, on vähän eri hommaa kuin lähteä pari senttiä paksusta teräspulikasta ajan kanssa hakkaamaan.



Veitsinörteille vielä kuriositeettina tällainen kanava, jossa mm. tehdään veitsiä pahvista, riisistä ja pastasta.

https://www.youtube.com/channel/UCg3qsVzHeUt5_cPpcRtoaJQ/videos
 
Stockan hulluilta päiviltä ostin muistaakseni 40 eurolla Kai Wasabi nakirin, josta pidän todella paljon. Se ottaa varsin hyvän terän, eikä sitä tarvitse teroitella koko ajan.

Parhaat veitset tehdään japanissa ja nuo Tojirot ovat hintaisekseen mainioita. Itsellänikin löytyy kaksi Tojiron hammeted black sarjan veistä deba ja yanagi. Terät on tehty hyvin, mutta kahvat eivät ole aivan samalla tasolla. Pitänee joskus vahtaa kahvat noihin. Japanilaisissa veitsissähän se on yksikertainen toimenpide.


Joo yllätyin itseasiassatuohon Kain Wasabiin kun terotin sen kunnolla. Taisin pienen tutkimisen jälkeen löytää että ne ovat ~60HRC mikä on aika passeli.

Itsellä myös proggiksena tehdä uudet kahvat noihin TOJIROihin, Suomalaisista verkkokaupasta saa ihan muutamalla eurolla puukkomatsku puuta kun vähän etsii. Visakoivua, jotain kovaa punaista puuta, leppää ja hopealevyä tilailin joku aika sitten..


View: https://www.instagram.com/p/BikD7UQg30o/?taken-by=jonassamuel87



View: https://www.instagram.com/p/BikPjoaAWz0/?taken-by=jonassamuel87


Aika näppärää ja rentouttavaa näperrellä ihan perus työkaluilla partsillakin, jos vaan on hermoja eikä ole kiire.
 
Onkos porukalla kokemusta paremman lihan pakastamisesta? Ajatuksena olis ostaa kerralla pari kiloa sisäfileetä, leikata ja pakastaa pihveinä. Jos tuossa on jotain mitä pitää ottaa huomioon, niin mielelläni opin. Onko jotain kikkaa saada mahdollisimman ilmatiiviisti (vakuumikonetta ei ole)? Sulattaminen kannattanee hoitaa rauhakseen jääkaapissa ja tietty seisottaa huoneenlämmössä vielä sulamisen jälkeen ennen paistamista?
 
Itellä on nykyään vakuumikone ja helpottaa hommaa huomattavasti. Ostan kaupasta välillä jauhelihaa monta kiloa ja teen niistä pakkaseen kilon levyjä vakumoimalla.

Yks hyvä keino poistaa ilma ohkasesta pakastepussista on törkätä se veden alle. Eli pihvi pussiin ja kädellä painat pussin veden alle niin, että suuaukko jää pinnan yläpuolelle. Käsillä pussin suu suppuun ja solmuun. Pakastepussit muuten hyviä, mutta niin perhanan helposti hajoaa kovaa lihaa vasten pakkasessa. Mutta ajaa asiansa.

Oon myös nähnyt, kun on pillillä imetty ilma pois minigripistä. Lienee myös ok korvike vakumikoneelle.
 
Uutta veitsivideota Knifemerchantilta. Pitää sisällään vesikivillä sekä puikoilla teroittelua:

 
Onkos porukalla kokemusta paremman lihan pakastamisesta? Ajatuksena olis ostaa kerralla pari kiloa sisäfileetä, leikata ja pakastaa pihveinä. Jos tuossa on jotain mitä pitää ottaa huomioon, niin mielelläni opin. Onko jotain kikkaa saada mahdollisimman ilmatiiviisti (vakuumikonetta ei ole)? Sulattaminen kannattanee hoitaa rauhakseen jääkaapissa ja tietty seisottaa huoneenlämmössä vielä sulamisen jälkeen ennen paistamista?

Juu jääkaapissa vaan sulattaa yön yli ja sitten tunti tai kaksi huoneelämmössä ennen paistamista. Naudanliha säilynee pakastimessa ihan syömäkelpoisena +6kk jos kunnolla pakattu.
 
DIY terotusta Kai Wasaki santokulle.

1000 vesipaperi
1000 vesipaperi + metallikiillotus compoundia
2000 vesipaperi
2000 vesipaperi + metallikiillotus compoundia

 
Tuo paperin leikkely on näppärä keino tietää että on terävä, mutta kun joskus jaksoi leikkiä enemmän teroittelupuuhissa, niin fileerausveittellä sai leikattua sanomalehteen kiekuroita.

Itse saan parhainpaan terään parkitulla nahalla, kiillotusvahalla ja kiillotustahnalla.
 
Ainakin meidän lähi Prismasta löytyy.
Foodie nettisivuilta tsekkaat oman kauppasi tilanteen, näyttää hyllypaikankin niin ei tartte seikkailla kaupassa.
Olenkin etsinyt ihan väärästä paikkaa kun näyttää olevan kylmähyllyssä kun kaikki muut vastaavat tuubit on on lämpimissä hyllyissä.
Näin Suomalaisena miehenä ei ole koskaan vaihtoehto kysyä myyjältä.
 
Olenkin etsinyt ihan väärästä paikkaa kun näyttää olevan kylmähyllyssä kun kaikki muut vastaavat tuubit on on lämpimissä hyllyissä.
Näin Suomalaisena miehenä ei ole koskaan vaihtoehto kysyä myyjältä.

Sama, kysyminen on heikkoutta.
Sen kerran kun kysyt niin se tuote on ollut siinä hyllyllä juuri silmien korkeudella missä olet kiroillut viimeiset 10 min koska kaupassa ei ole sitä tuotetta ja kasvot on menetetty. :nolo:
 
Tuo paperin leikkely on näppärä keino tietää että on terävä, mutta kun joskus jaksoi leikkiä enemmän teroittelupuuhissa, niin fileerausveittellä sai leikattua sanomalehteen kiekuroita.

Itse saan parhainpaan terään parkitulla nahalla, kiillotusvahalla ja kiillotustahnalla.

IMO paperin leikkaus kertoo lähinnä onko jossain terän kohdalla huonoja kohtia. Aika huonotkin veitset leikkaavat paperia ihan ok. Ja tärkein on veitsen käyttötarkoitus. Enemmän voimaa vaativissa veitsissä(esim. Deba) mitä käytetään vähän ronskimmin, pitää jättää loivempi kulma terään. Ja taas esim. tomaatteja leikatessa on pieni sahalaita yleensä parempi, eli ei aivan överiksi teroitettu.
 
IMO paperin leikkaus kertoo lähinnä onko jossain terän kohdalla huonoja kohtia. Aika huonotkin veitset leikkaavat paperia ihan ok. Ja tärkein on veitsen käyttötarkoitus. Enemmän voimaa vaativissa veitsissä(esim. Deba) mitä käytetään vähän ronskimmin, pitää jättää loivempi kulma terään. Ja taas esim. tomaatteja leikatessa on pieni sahalaita yleensä parempi, eli ei aivan överiksi teroitettu.
Kannattaa myös kuunnella sitä, kuinka paperi leikkautuu ja katsella leikkuujälkeä. Paperi kyllä leikkautuu vähän huonommassakin terässä olevilla veitsillä, mutta lisää informaatiota saa siitä, millä tavalla paperi leikkautuu.

Se, kuinka hienolla kivelllä veitsi kannattaa teroittaa, riippuu veitsen käyttötarkoituksesta ja teräksestä itsestää. Fiskarsien kaltaisia sekundateriä ei kannata kovin hienoilla kivillä teroittaa, koska vaikka ne saisi todella teräviksi, niin ne eivät sellaista terävyyttä pitkään pidä. Toinen juttu on myös se, että tuollainen halpa ruostumaton teräs vaatii vähän karkeutta leikatakseen hyvin tomaattia. Aina kun on kuitupitoista tavaraa pehmeällä pinnalla, niin pieni karkeus teroitusjäljessä auttaa. Tomaatin kuori on juuri tuollainen leikattava. Itse aikaisemmin teroitin Fiskarseja liian hienoilla kivillä ja vaikka terä oli varsin terävä, niin tomaatin leikkautuminen ei ollut kovin hyvä. Nykyisin teroitan tuollaiset veitset Suehiro MD-100:lla, joka on nimellisesti 1000 karkeudeltaan ja käytännössä ehkä jonkin verran hienompi kuin tonniset yleensä. Nopea teroitus tuolla kivellä, pari viimeistelevää pyyhkäisyä sanomalehteen ja Fiskarskin leikkaa ihan suhteellisen hyvin tomaattia vähän aikaa, kunnes pehmeä ruputeräs taas menettää leikkaavuutensa. Proteiinin viipaloimiseen voi ja toki kannattaakin viimeistellä hienommalla kivellä.
 
Aivan liian moni suomalainen ei pääse koskaan kokemaan sitä, millaista on kokata kunnollisella terävällä veitsellä.
Aivan liian moni suomalainen ei ymmärrä veitsistä tai niiden teroittamisesta yhtään mitään ja sellaisille nuo veitset on tehty. Se on ihan turha tuhlata hyvään veitseen kun sitäkään ei kuitenkaan pidetä terässä. Sama juttu kuin paistinpannujen kanssa. Hyvää pannua saa oikein etsiä, tai se on netistä tilattava, kun kaupoissa ei myydä mitään muuta kuin teflonpannuja. No valurautapannuja sieltä saattaa saada ja ne saattaa olla ihan ok, mutta mitään hiiliteräs- tai rosteripannuja on ihan turha etsiä. Mutta ei keskiverto suomalainen niistäkään mitään ymmärrä, eikä sellaisella tosiaan riitä mielenkiinto sen käyttökuntoon saattamiseen tai hoitamiseen.

Olen niin monta kertaa kiroillut ehkä jonkinlaisen keskivertosuomalaisen keittiövarustusta, kun jossain kavereilla ja sukulaisilla on tullut kokattua. Se homma kaatuu aina mun niskaan kun kaikki tietää, että olen hyvä siinä. Se ei tosiaan ole mikään nautinto koittaa nirhata tomaattia, tai oikeastaan mitä tahansa, veitsellä mikä on niin tylsä ettei sillä saa edes ranteita auki. Paistinpannut on kuluneita ja kieroja teflonpannuja eikä minkäänlaisia paistopihtejä ole kellään. Lastat on ihan paskoja, tai oikeastaan on ehkä parempi puhua lastasta, koska niitä ei tosiaan ole hyvässä lykyssä kuin yksi.
 
Juu on tullut kavereilla kokkailtua ja pelastettu ihan kovanaama pannujakin. Palanut paska pinnalla mihin kaikki tarttuu, oli kuulemma rikki ja roskiskamaa. Rasvalla ja paperilla hinkkaamalla sai pois...
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom