Laitetaanpas omatkin kokemukset tänne...
Lasit sain joskus ala-asteella ja ehdin pitää niitä n. 10 vuotta. En koskaan tottunut niihin, ja käytin piilareita paljon. Päätin jo vuosia sitten meneväni leikkaukseen heti kun näköni stabiloituisi (minkä se viimein teki tässä 1-2v sisällä). Lähtöarvot olivat muistaakseni -3.50 ja -4.25, lisäksi hieman hajataittoa.
Leikkauspaikkaa valitessa rajasin vaihtoehdoiksi Eiran sairaalan (Harri Koskela) ja Ympyrätalon Mehiläisen (Juhani Pietilä). Molemmissa Suomen huippua edustavat lääkärit ja uudenaikaiset laitteet. Päädyin kuitenkin nopeasti Mehiläiseen ja varasin ajan elokuun puoliväliin (tämä tapahtui heinäkuussa). Olin varautunut höylätekniikalla leikkaukseen, mutta kuun vaihteessa menetelmä vaihtui höylättömään femtolasikiin. Uuden menetelmän "koekaniinina" toimiminen hieman arvelutti, mutta puhelinsoitto Mehiläiseen (ja vanhan halvemman hinnan voimassaolo
) vakuutti lopulta.
Leikkauspäivänä esitutkimukset ja muut menivät kuin siivillä, ja muistan kuinka yhtäkkiä tajusin makaavani leikkaustuolilla luomenlevitin silmässä ja ajattelevani: "hetkinen, se taitaa olla menoa nyt". Jostain syystä olin koko ajan kuvitellut, että jossain vaiheessa tulee vielä se viimeinen varmistus: "Oletko nyt varma että haluat tämän leikkauksen?"
Itse leikkaus sujui ongelmitta. Kivuliain osio oli läpäntekovaiheessa laserlaitteen painaminen silmää vasten, mutta sekin tuntui lähinnä epämiellyttävältä. Varsinaisesta leikkaavasta laserista puolestaan leijui mukava palaneen käry sieraimiin
Hieman huolestutti, kun toista silmää leikatessa laserin eteen taisi leijailla roska. Vehje kuitenkin pysähtyi automaattisesti ja jatkoi siitä mihin jäi.
Leikkauksen jälkeen hoitaja saatteli hämärään huoneeseen, istutti nojatuolille, ja toi kahvia sekä suklaata
Olin nukkunut yöllä hyvin, joten ei erityisemmin väsyttänyt, mutta onneksi huoneesta löytyi juttuseuraa toisen potilaan muodossa. (Joku Eirassa käynyt voisi muuten kertoa pitääkö paikkansa, että siellä joutuisi odottamaan käytävällä tämän ajan?)
Heräämöstä sitten jonkin ajan kuluttua jälkitarkastuksien ja apteekkivisiitin jälkeen kotiin. Muutaman päivän oli roskantunnetta silmissä, jona aikana näkö myös parantui hieman.
Mitään ongelmia (haloja yms.) ei ole ollut, ja hämäränäkökin tuntuu olevan entisellään. Salilla käyntiä jatkoin noin viikon kuluttua.
Jälkitarkastuksessa n. kuukauden kuluttua todettiin silmieni olevan hieman plussan puolella (mikä taisi olla tarkoituskin, ainakin toisen silmän kohdalla), eli vielä on varaa "miinustua" tästä vähän (plussasta huolimatta näen mielestäni kuitenkin yhtä hyvin lähelle kuin ennenkin). Näöntarkkuudeksi kirjattiin 1.0, ja se voi kuulemma vielä parantua tästä. Nykyinenkin riittää kyllä minulle vallan mainiosti.
Leikkauksesta on nyt siis n. 3kk aikaa, ja näköni on parempi kuin koskaan (ainakaan mitä muistan
). Silmät tuntuu nykyisin kuivilta lähinnä aamuisin, mutta koitan silti laittaa tippoja pari kertaa päivässä (todella pieni vaiva siitä, ettei tarvitse säätää lasien kanssa). Vieläkin hymyilyttää satunnaisesti, kun tajuaa katselevansa maailmaa ilman muovinpalasia nenän päällä.
Päivääkään en ole katunut leikkaukseen menemistä. Ehdottomasti parhaat kuluttamani kolme tonnia ikinä.
Pitää vain toivoa että tulokset säilyvät, eikä tarvitse laseihin koskea ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.
Edit: Eka postaus :kippis1: