- Liittynyt
- 5.8.2004
- Viestejä
- 190
Eniten minua - anteeksi vaan - huolettaa jokapäiväisessä koiranpidossa nuoretparit, joiden pitää saada heti joku rotikka, tanskandoggi, bulli, jne, jne, kun ollaan muutettu yhteen. Sitten on opiskelut, työt, muut harrastukset, viikonloppumenot. Ei keretä olla oikeasti kunnolla koiran kanssa, ja jos keretäänkin alkuun koira on tärkeintä, mitä elämässä on ja kun ensimmäinen lapsi syntyy, koiralle kuula kalloon, koska eihän sitä koiraa voi pitää, kun sehän voi olla vaikka "luonnevikainen" ja tappaa vauvan. TAi siitä nyt vaan on ylipäätään vaivaa. Näitä "koira"ihmisiä näkee katukuvassa JOKA päivä.
Koirat on mukavia, mutta sitoo ihmisen keskimäärin ympärilleen 10 - 14 vuodeksi. Minusta on TÄYSIN perusteetonta, kun koiria lopetetaan jatkuvasti, "kun elämäntilanne muuttuu". Paskat. Olisi voinut miettiä elämäänsä koiran ottaessa.
Anteeksi, nimim. Koirien vaikutuspiirissä vuodesta -85 niin kotona, kuin töissä.
Sen koira ei tarvitse olla edes rottweilweri, eniten meilläpäin näkee näitä tällaisia pareja saksanpaimenkoirien kanssa.. Mikään ei aiheuta päänsärkyä niin tehokkaasti kun se että olet itse lenkillä kolmen ison koiran kanssa ja kohti tulee saksanpaimenkoira uros helvetisti rähisten ja perässä tulee fleksi vinkuen nuori tyttä tai poika. Joka kerta hirvittää se että ne ei saa sitä pysähtymään ennenkun se on poikien iholla kiinni.
Mä voin kyllä antaa toisenlaisen esimerkin tuosta ekan koiran ottamisesta, olen kasvanut kolmen rotikan kanssa, ensimmäinen oma koirani, jonka otin on huostaanotettu bullmastiffi uros. Narkomaani pariskunnalla ollut koira, koulutettu nyrkillä. Ja valehtelematta maailman helpoin koira kun oppi luottamaan. Oikeasti.
Nuorempi koira on dogo argentino uros sekin, vajaa kaksi vuotias. Pojat on kun yö ja päivä, siinä missä bullmastiffia ei jaksa kiinnostaa muille reuhaaminen, niin dogolle ei tarvitse kun murahtaa vieraan koiran niin päälle ollaan menossa.
Asunnosta dogo on tarkka, vierailla/tuntemattomilla ei ole yksin asiaa asuntoon, lähdöt tulee jo ovella.
Lisäksi meillä vaikuttaa satunnaisesti amerikan pitbullterrieri narttu, joka on osaomistuksessa minulla ja ystävälläni (asuu ystäväni luona).
Silloin kun narttu on meillä hoidossa niin kaikki kolme kulkevat lenkillä yhtäaikaa mukana. Väliin oikein naurattaa katsoa ihmisten ilmeitä kun koirien perässä tulen minä. Joskus on kysytty että miten mä saan ne kaikki pysymään hanskassa kun ohitetaan toisia koiria. :D Se on ihan koulutus kysymys.