Kirjoittelin tällaisen viime kesänä aiheesta, nykyään siis toki kiellettyä:
Kofeiinia, eli 1,3,7 trimetyyliksantiinia on mm. kahvissa, teessä ja kolapähkinöissä (Van Handel 1983, 128), joista saa yhdestä annoksesta tyypillisesti noin 30-100 mg kofeiinia (Burke ym. 2000, 475-476). Monessa tutkimuksessa on osoitettu, että kofeiinin kohtuullisesta 3-9 mg · kg –1 käytöstä on hyötyä pitkäkestoisissa (esim. Cox ym. 2002) ja kovatehoisissa noin viiden minuutin suorituksissa (esim. Jackman 1996). Yksilölliset erot kofeiinin vaikutuksissa ovat kuitenkin suuria (Maughan & Burke 2002, 136).
Virtsan kofeiiniraja doping-testeissä on 12 mg · ml –1. Poikkeuksia lukuun ottamatta 3, 5 ja 6 mg · kg –1 nauttiminen ei ole tutkimuksissa nostanut virtsan kofeiinitasoja tätä tasoa korkeammiksi. Sen sijaan monella 9 mg · kg –1 aiheutti jo 12 mg · ml –1 ylittymisen virtsassa ja myös päänsärkyä ja vatsaoireita havaittiin, toisin kuin pienemmillä annoksilla. (Spriet & Howlett 2001, 379-380). Rumplerin ym. (2001) tutkimuksessa kofeiinin nauttiminen (270 mg viidessä annoksessa) lisäsi vuorokauden energiankulutusta 3,4 % (331 kJ/vuorokausi) ja rasvojen käyttöä energiaksi 8 % placeboon (vesi) verrattuna normaalipainoisilla miehillä. Dulloon ym. (1999) tutkimuksessa 50 mg kofeiinin nauttiminen ei lisännyt energiankulutusta ja lisäsi rasvojen käyttöä energiaksi vain vähän normaalipainoisilla henkilöillä, joten näyttää siltä, että 50 mg kofeiinia vuorokauden aikana ei ole mahdollisesti riittävä määrä. Kofeiinin vaikutus aineenvaihduntaan kestää useita tunteja (Rumpler ym. 2001).
Kofeiinin yksi mekanismi parantuneen pitkäkestoisen kestävyyssuorituksen takana on oletettavasti se, että kofeiini lisää plasman vapaiden rasvahappojen pitoisuutta ja lihaksen triglyseridien käyttöä sekä säästää lihaksen glykogeenia liikuntasuorituksen alussa (Spriet & Howlett 2001, 384-385). Yksi selittävä tekijä tälle on mahdollisesti kofeiinin rasvakudoksen adenosiinin inhibointi, mikä vaikuttaa rasvan käyttöä tehostavasti (Spriet & Howlett 2001, 385). Hawleyn ym. (1998) mukaan todennäköisempi selitys parantuneelle suorituskyvylle on kofeiinin keskushermostoa stimuloiva vaikutus. Tätä tukee se, että monessa tutkimuksessa kofeiini ei ole lisännyt liikunnan aikaista rasvojen hapetusta. Oletettavasti syynä tähän on ollut se, että veren rasvahapot ovat liikunnan vaikutuksesta jo muutenkin niin korkealla, että rasvan otto lihaksiin on jo maksimissaan. Kofeiinin käytön on osoitettu nostavan plasman laktaattitasoja liikunnan aikana (esim. Jackman 1996). Laktaatin tiedetään estävän rasvahappojen vapautumista rasvakudoksesta eli lipolyysiä, joten liikunnan aikana kofeiini voi siis jopa vähentää rasvan käyttöä energiaksi (Hawley ym. 1998). Kofeiinin hermostollisien vaikutuksien tärkeyttä tukee se, että kofeiinin nauttiminen on monessa tutkimuksessa vähentänyt kuormituksen koettua rasittavuutta (RPE) (esim. Cox ym. 2002). Näyttää siltä, että myöskään kofeiinin aiheuttama adrenaliinin lisääntynyt eritys ei ole merkitsevä tekijä parantamassa suorituskykyä (Spriet & Howlett 2001, 384).
Suuressa osassa tutkimuksista kofeiini ei ole parantanut suorituskykyä lyhyissä alle 90 sekunnin ja 8-20 minuutin suorituksissa (Spriet 1995). Eräänä poikkeuksena Jackmanin ym. 1996 tutkimus, jossa 6 mg · kg –1 kofeiinin käyttö paransi suorituskykyä kahden minuutin kuormituksessa. Kofeiinin mahdollinen mekanismi parantuneelle suorituskyvylle lyhytkestoisissa kuormituksissa voisi olla glykogeenin pilkkoutumisen ja glukoosin hapetuksen parantuminen ja/tai muut vaikutukset lihakseen sekä keskushermoston stimulointi (Spriet & Howlett 2001, 385; Jackman ym. 1996). Puhtaissa nopeussuorituksissa urheilijat ovat käyttäneet myös kuitenkin kofeiinia sen piristysvaikutusten vaikutuksesta. Anselme ym. (1992) raportoivat 7 % tehon paranemisen kuuden sekunnin maksimipolkupyöräergometrityössä käytettäessä piristävää kofeiinia.
Jos kofeiinia nauttii jo normaalistikin paljon (esim. kahvi), niin sen lisäyksestä ei enää välttämättä ole hyötyä (Colgan 1993, 300). Kofeiini lisää virtsaneritystä (esim. Burke ym. 2000, 476), joten saattaa olla, että kofeiinin käyttö heikentää kehon nestemäärää, mikä on joissain lajeissa kuumissa ja kosteissa olosuhteissa haitallista (Spriet & Howlett 2001, 389; Maughan & Burke 2002, 137). Kofeiinin negatiivisista vaikutuksista mm. sydän- ja verisuonisairauksiin ei ole selkeätä näyttöä (Rumpler ym. 2001). Joillain henkilöillä kofeiini aiheuttaa mm. vatsaoireita ja unettomuutta (Rumpler ym. 2001). Hiilihydraattien nauttiminen samanaikaisesti kofeiinin kanssa vähentää kofeiinin aiheuttamaa veren rasvahappopitoisuuden nousua, jolloin kofeiinin suorituskykyä parantavat vaikutukset saattavat heikentyä (Weir ym. 1987). Kuitenkin monissa tutkimuksissa suorituskyky ei ole kuitenkaan laskenut, kun koehenkilöt ovat käyttäneet paljon hiilihydraatteja samanaikaisesti kofeiinin käytön aikana (Spriet 1995). Kofeiini heikentää kreatiinin ergogeenisiä vaikutuksia, joten näiden samanaikaista käyttöä kannattaa välttää (Vanderberghe ym. 1996).
Kofeiinia sisältävissä urheilujuomissa on yleensä noin 150 mg · L –1 kofeiinia, jonka nauttiminen ei aiheuta merkittäviä haittoja mahan ja ruuansulatuskanavan toiminnassa (Van Nieuwenhoven ym. 2000).
:urjo: 
:D 
