Mulla oli vuosia sitten salikaverina yksi hieman yksinkertaisempi kaveri. Oli pakko lopettaa "salisuhde" sen kanssa kun sai aina hävetä sitä. Heppu oli yksinkertaisesti aivan liian ulospäinsuuntautunut. Hänelle oli ihan normaalia mennä juttelemaan täysin ventovieraille ihmisille. Ai että mitenkäkö? No siten, että kun joku vääntää penkistä ykköstä, niin kaveri hiippaili penkin taakse ja työnsi yllättäen naamansa toisen naaman eteen ja sanoi "minusta tuo näyttää aika painavalta". Meinasi parilla jampalla mennä tahtipuikko sekaisin kesken sarjan (tai ykkösen...)
Viimeinen niitti oli se, että sälli alkoi joraamaan salilla! Voi svidu. Radiosta alkoi soimaan joku sen lempparidiskohitti. Ja äijä alkoi ketkuttamaan itseään keskellä salia
Oli pakko ottaa hieman hajurakoa ettei sekoitettaisi samaan porukkaan.
Sen saliohjelmatkin olivat aika simppelit. Maantantaina treenataan ranteet, keskiviikkona etuolkapäät ja perjantaina tehdään vatsalihaksia. Ja joka kerta koitetaan (samaa) penkkiykköstä.