Kitaristit hoi!

[Cooper]

Ei kyllä 20 ikävuoden jälkeen kannata mitään aloittaa, parempi vaan odottaa lähtöä joka kohta koittaa.

 

[karsa]

Cmon boys akkarit on just parhautta! Omaa Larriveeta odotellessa... Ja siis sähkökitarahan se vasta tylsä vehje on akustisen näpräämiseen nähden http://www.youtube.com/watch?v=zBEbYXa6Cik&feature=related ;)

 

[puntti-jone]

Ikinä ei ole liian vanha aloittamaan soittamista ja ikinä ei myöskään tule valmiiksi soittajana. Eka kitaraksi kannattaa valita sellainen kitara, jota haluaa eniten soittaa. Jos se sitten on sähkis, niin ostaa sellaisen. Sanoisin että halvalla sähkökitaralla on helpompi aloittaa soittaminen, kuin halvalla akustisella. Halvoissa akustisissa on yleensä kielet niin pirun korkealla tms. muuten päin kettua, että niillä ei voi soittaa oikea kitaristikaan.

Niin ja itselläni on kaksi akustista (6- ja 12-kieliset) ja sitten kaksi sähkökitaraa. Uusi 6-kielinen akustinen panettaisi kovasti...

Cmon boys akkarit on just parhautta! Omaa Larriveeta odotellessa...

Oletko tilannut jostain, vai miten? Niin ja mitä mallia on tuleva kultasi?

 

[karsa]

Oletko tilannut jostain, vai miten? Niin ja mitä mallia on tuleva kultasi?

Hyvän tarjouksen saanut käytetystä l-03 mallista, houkuttas ja koukuttas niin maan pirusti mutta toisaalta tekis mieli jtn pientä ja kaunista jolla voisi sohvalla mukavasti soitella kuten martin 00-15 tai Larriveen parlor, kun kuitenkin omaksi ilokseni sormilla akustista soittelen. Sähkökamat löytää tiensä mnetin torille lähiaikoina(kun ei musta sitten sitä kaupungin kovinta tiluttajaa tullut), jos sitä sitten vanhempana rahoissaan hommais telen ja twinin....

 

[Qvistus]

Mun suurin kitaristi-idolini on yks entinen lääkäri joka oli äiteni ystävä aikoinaan. Se äijä on aivan käsittämättömän hyvä blueskitaristi ja opetti mulle kuinka soitetaan slidekitaraa ja huuliharppua. Se näytti mulle kuinka vanhasta nailonkielisestä voi modata mahtavan slidekitaran. Tallaan laiton rautatangon jolla kielet sai nostettua ja nylon-kielten tilalle paksut teräskielet. Virityksenä oli E-H-E-G#-H-E joten sointuja pystyi soittamaan myös suoraan slideputkella. Kielet oli niin kireällä, että koko kitara oli räjähdyspisteessä ja kansi pullotti jännityksestä. Tän takia siitä lähti uskomattoman kova, huutava ääni. Siihen aikaan mä pyöriskelin jonkun verran katusoittajana, johon tämä kitara sopi loistavasti. Kitaransoittoon liittyy niin paljon hyviä muistoja ja vielä parempia ystäviä mitä sen kautta on saanut.

Ei ensikitaraksi mitään ihmeellistä tarvi. Kaikki mistä ääni lähtee on toimivia. Jos hyväksi soittajaksi haluaa, pitää rakastaa monenlaista musiikkia. Nykyään ei kuule hyvää kitaransoittoa ainakaan mainstreammusiikissa. Teinibändeillekin tärkeintä on, että on sopiva maskara ja huivi joilla Japania lähdetään valloittamaan. Suurin osa Rock/Heavy/Metal/Pop/whatever on näköalatonta paskaa.

 

[karsa]

^Hyvää kitaransoittoa ei todella kuule 2000-luvun valtavirtamusassa, mulle tulee vaan mieleen noista popimmista Nrj-pumpuista mieleen Jamiroquai jossa soittotaito muutenkin kuuluu olevan hallussa varsinkin nelikielisen varressa..

 

[Max131]

No mun mielestä akustista on helpompi opetella soittaa kun sähkökitaraa ja muutenkin tykkään molempien soittamisesta melkein yhtä paljon niin melki sama kummasta luopuis jos jommasta kummasta täytyis :D

No jaa, jos nailonkieliset (eli klassinen kitara) jätetään ulkopuolelle mm. hyvin erilaisen soittotekniikan vuoksi, niin kyllä mä melkein lähtisin siitä, että sähkökitaralla on jossain mielessä helpompi aloittaa. Lähinnä siis siksi, että kaikenmaailman efekteillä saa peitettyä lepsua tekniikkaa jokseenkin tehokkaasti, eikä sormilta tarvita niin paljoa voimaa, että soinnut jne. soivat puhtaasti. Soitto siis kuulostaa nopeammin edes joltain.

Kolikon kääntöpuolena on taas se, että sähkökitaralla on helppo opetella liian köykäinen soittotekniikka, jollei joku hieman potki perseelle, ja toisekseen sormilla soittaminen jää helposti unholaan, kun suunnilleen jokainen sähkökitaralla aloittava tähtää kuitenkin sen kuningassoolon vetämiseen.

Pointtina kai tossa akustisessa on se että se on helvetisti yksinkertasempi ja halvempi alottaa siitä kun upottaa satoja euroja heti styrkkariin ja sähkökitaraan.

Mä en tekisi rahakysymystä tästä. Halvat akkarit kuulostaa usein ihan kamalilta, ja ovat helvetillisen vaikeita soittaa. Kyllä mä ennemmin suosittelisin halpaa kitara plus vahvari komboa, kuin jotain todella halpaa akustista, koska ensin mainitulla on helpompi saada soitto kuulostamaan joltain, eikä mielenkiinto kuole heti alkuunsa.

 

[puntti-jone]

Hyvän tarjouksen saanut käytetystä l-03 mallista, houkuttas ja koukuttas niin maan pirusti mutta toisaalta tekis mieli jtn pientä ja kaunista jolla voisi sohvalla mukavasti soitella kuten martin 00-15 tai Larriveen parlor, kun kuitenkin omaksi ilokseni sormilla akustista soittelen. Sähkökamat löytää tiensä mnetin torille lähiaikoina(kun ei musta sitten sitä kaupungin kovinta tiluttajaa tullut), jos sitä sitten vanhempana rahoissaan hommais telen ja twinin....

Vois olla tuo nollakolmonen aika maukas. Ja hyvin pidetty käytetty kokopuinen soi tavallisesti paremmin kuin pakasta juuri vedetty. Mutta on kyllä sekin totta, että hivenen pienikoppaisempi on mukavampi istualtaan soitettaessa. Ja hyvä parlor (tai muu vastaavan tyypinen) ei välttämättä häpeä soundissa yhtään isommilleen. Itselläni varmaan jää budjetti max 800 euroon uuden 6-kielisen kanssa. Saa nähdä mitä vastaan tulee. Pitää kesällä alkaa aktiivisemmin etsimään.

Twini on muuten loisto vahvistin! Olen välillä siskon mieheltä lainannut soittokämpälle 1983 vuoden 100W twiniä. Ihan perus Fenderin Straton kanssa antaa sellaiset soundit, että on ihan hunajaa. Tosin tehojen puolesta pitäisi soittokämppänä olla ennemminkin joku väh. 500 neliön klubi, kuin 30 neliön betoninen soittokämppä.

 

[Dimmu]

Itselläni alkoi polttelemaan hullunlailla opetella soittamaan kitaraa. En tiedä mistä ihmeestä koko polte on tullut, pari kuukautta vaan tuntunut siltä että hemmetti lähden ja ostan jonkun 200e akustisen kitaran (nimenomaan sellaista haluaisin opetella soittaan, perus klassista kitaransoittoa). Aikaa on vaikka muille jakaa iltaisin nykyään, joten jotain muuta täytettä tuolle olisi kiva keksiä kuin jatkuva läppärillä istuminen. Mietin vaan että onko olemassa jotain kirjallisuutta josta olisi oikeasti hyötyä aloitellessa? (lähden siis ihan nollapohjalta) Kitaroista nyt en tiedä yhtään mitään, mutta kai tuohon 150-200e saa jonkinlaisen kapistuksen jolla soittaminen onnistuu? En mä kyllä varmaan huomais vaikka kitara olisi ihan paskassa vireessä joten miten toi virittäminen onnistuu omatoimisesti :D

 

[Qvistus]

Itselläni alkoi polttelemaan hullunlailla opetella soittamaan kitaraa. En tiedä mistä ihmeestä koko polte on tullut, pari kuukautta vaan tuntunut siltä että hemmetti lähden ja ostan jonkun 200e akustisen kitaran (nimenomaan sellaista haluaisin opetella soittaan, perus klassista kitaransoittoa). Aikaa on vaikka muille jakaa iltaisin nykyään, joten jotain muuta täytettä tuolle olisi kiva keksiä kuin jatkuva läppärillä istuminen. Mietin vaan että onko olemassa jotain kirjallisuutta josta olisi oikeasti hyötyä aloitellessa? (lähden siis ihan nollapohjalta) Kitaroista nyt en tiedä yhtään mitään, mutta kai tuohon 150-200e saa jonkinlaisen kapistuksen jolla soittaminen onnistuu? En mä kyllä varmaan huomais vaikka kitara olisi ihan paskassa vireessä joten miten toi virittäminen onnistuu omatoimisesti :D

Kirjastosta ja soitinliikkeistä varmasti löytää soitto-oppaita/nuotteja/tabulatuureja. Ralp Denyerin Suuri kitarakirja on huippu teos, josta oppii kaikki olennaisimmat asiat. Guitar Tecniques on lehti joka paneutuu erityisesti kitaransoittoon, haastattelujen sijaan.

Saatavilla on erilaisia viritysvehkeitä ääniraudoista pilleihin. Helpoin ratkaisu on elektroninen viritysmittari.

Mä itse oon ollut tyytyväinen halvimpaan Yamahan nylonkieliseen, joka maksaa noin 100 €, mutta se on ollut lähinnä naistenitketystä ja pusikkobluesia varten. Jos on ylimääräistä rahaa, niin kalliimpiakin löytyy.

 

[K_A]

Mä olen soittanu kitaraa nyt kolmisen vuotta kohta, itse opetellu alusta loppuun asti ja koko ajanhan sitä uutta ja ihmeellistä opittavaa olisi. Olen vaan niin pirun laiska joskus että viikko vierähtää koskematta sähkökitaraan tai akustiseenkaan kertaakaan.. Bändissä nyt vähän päälle vuoden olen kanssa mukana pyöriny ja vähitellen on alkanu seki sujua jo niin mallikkaasti että päästään kuukauden päästä kokeilemaan ekaa livevetoa.

Kitarahan on hyvin pitkälti välineurheilua. Aina on jotakin mikä on paskaa ja pitää heti paikalla olla parempi ja uudempi ja mieluusti kolmena kappaleena. Vaikka ei nyt tartuttaisi siihen hifistelyyn sen enempää niin kitaransoiton aloittamisessa ei kannata kitsastella. Jos siihen käyttää viisikymppiä niin harrastus loppuu aika lyhyeen. Sähkökitaraosastolla jos kitara maksaa alle 100€ niin se on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa ja siihen vielä vahvistin päälle noin viidelläkympillä. Akustinen on vähän halvempi, voi satasella saada jo ihan hyvin soivan kitaran jolla harjoitella. Ite sain lahjaksi ensimmäisen akustiseni (joka käytössä on yhä) joka oli sen 180€ arvoltaan. Helvetin hyvä on soittaa ja kuullostaa mahtavalta. Teräskielisestä siis puhutaan. Ekasta sähkökitarasta maksoin vähän enempi, 16-vuotiaana metallimörkö oli pakollinen joten siihen meni se 450€ kokonaan omia rahojani ja se oli kyllä tosi hyvä soittaa mutta lopulta ulkonäölliset syyt ja monipuolisuuden puute sai vaihtamaan Ibaneziin, halvempi ja vähän huonompi joten kesällä voisi taas vaihtaa uuteen.

 

[Qvistus]

Hyvästäkään sähkäristä ei ole paljon iloa paskalla styrkalla. Kunnon putkistyrkka on tonnin investointi mutta eka sointu kunnon styrkalla ja vaikka Gibson kourassa, niin munat tärisee. Itsellä ei ole tällä hetkellä varaa.

Välinevammaisena suosin teräskielistä, elektroakustista, Ibanezia ja nylonkielistä. Lisäksi on 70-luvun japsikopio SG:stä, mikä on aika hyvä kitara.

 

[HoF]

Himassahan se 50 - 100W putkistyrkkari on just se paras ratkasu... Tai ehkä ei, jollain pikku matolaatikolla tai POD:lla pärjää ihan hyvin. Reenikselle sitten toki kunnon pelit ja vehkeet.

 

[Timbe-]

Kitaraa soiteltu about 3½ vuotta, sähkiksenä toimii Yamahan ERG121C, joku pakettikitara. Vahvistimena Marshallin MG30DFX, pedaaleina BOSSin DS-1, Artecin 70's Drive Blender ja Dunlopin Cry-Baby GCB95. Akustisena keppinä Yamahan C40 nylonkielinen. Kyllähän noilla soittelee, rahaa jos ois niin päivittelis vähäsen...

 

[HoF]

Mulla oli aikanaan omassa pienessä kerrostalokämpässä Laneyn 100W putkistyrkkari ja 4x12" kaappi. Semmosta nököttelyähän se saundin säätö oli. Myin ne pois kun olen basisti. En edes muista miksi aikanaan hommasin k.o vehkeet. GAS varmaan....

Nyt on himassa PODi kitaralle ja putkisärö/DI-boksi bassolle. Hyvin futaa. Bassosaundi on sterkkojenkin läpi jopa vallan maukas, omasta mielestä. PODi nyt on vähän sellanen sirinälaatikko, mutta kyllä silläkin pärjää.

 

[_natural_]

Kyösti Rautio on tehnyt hienon kitarasovituksen tästä ehkäpä maailman kauneimmasta elokuvatunnarista. Tässä minun versioni siitä. Kiitos tabloista Kyösti! Soitin tällä kertaa tällä minun "nuotiokitarallani", koska kappale sopii klassiselle paremmin. VAROITUS: Halpiskitara, 10 euron arvoinen videokamera, sekä seitsemän ja puolen kuukauden itseopiskelu kitaran parissa eivät takaa mitään kovin mullistavaa.

Kummisetä:

http://www.youtube.com/watch?v=_TyYsAdCrCw

 

[puntti-jone]

Soitin tällä kertaa tällä minun "nuotiokitarallani", koska kappale sopii klassiselle paremmin. VAROITUS: Halpiskitara, 10 euron arvoinen videokamera, sekä seitsemän ja puolen kuukauden itseopiskelu kitaran parissa eivät takaa mitään kovin mullistavaa.

Kummisetä:

http://www.youtube.com/watch?v=_TyYsAdCrCw

Ihan hyvin sä vedät jos et tuon kauempaa ole soittanut. Lisää vaan treeniä, niin hyvä tulee. Ja aiheesta varoitit halpiskitarasta. Soinnut kuulostivat tosi epävireisiltä. Mutta halpiskitaraa saa hyvin harvoin kunnon vireeseen, joten tuollaista se sitten on.

Vireongelmista tulikin mieleeni taannoinen reissu anoppilaan. Nappasin seinältä vanhan Landolan, jota kukaan ei ole oikeastaan soittanut 70-luvun jälkeen. Viritin parhaan taitoni mukaan sen vireeseen (tai niin lähelle kuin se oli mahdollista) ja aloin soittamaan. Viisivuotias tyttöni kuunteli soittoa hetken ja kysyi, "Etkö sinä isi enää osaa soittaa kitaraa?"

 

[Pyr0]

Kertokaas, miten pystyisi tälläinen wnbkitaristi kehittämään itseään? Olen omistanut kitaran kuudennelta luokalta asti ja soitellut välillä aktiivisesti ja välillä vähemmän aktiivisesti, mutta tuntuu että olen saavuttanut jonkinlaisen "tason" minkä yli en pääse. Olen siis täysin susipaska kitaristi, mutta voiskait sitä yrittää kehittyä.

Onko joku huomannut joidenkin tiettyjen harjoitteiden kehittäneen hyvin vai oletteko vain "toistoa toistoa" periaatteella menossa, eli siis biisejä vain harjoitella niin kauan että menee?

En nyt tuosta omasta tasosta osaa sanoa, mutta varmaan jonkun 1-3kk intenssiivisesti harjoitelleen tasoa. :D

 

[sampsa^]

Kertokaas, miten pystyisi tälläinen wnbkitaristi kehittämään itseään? Olen omistanut kitaran kuudennelta luokalta asti ja soitellut välillä aktiivisesti ja välillä vähemmän aktiivisesti, mutta tuntuu että olen saavuttanut jonkinlaisen "tason" minkä yli en pääse. Olen siis täysin susipaska kitaristi, mutta voiskait sitä yrittää kehittyä.

Onko joku huomannut joidenkin tiettyjen harjoitteiden kehittäneen hyvin vai oletteko vain "toistoa toistoa" periaatteella menossa, eli siis biisejä vain harjoitella niin kauan että menee?

En nyt tuosta omasta tasosta osaa sanoa, mutta varmaan jonkun 1-3kk intenssiivisesti harjoitelleen tasoa. :D

No varmaan "toistoa toistoa" periaattella sitä tietysti aina kehittyy, mutta jos esim. jankkaat saman tyylisiä/tasosia biisejä kokoajan voi kehitys junnata. Eli soittele erilaisia biisejä, kokeile vaikeempia ja jos ei ala sujumaan niin koita esim. hitaammalla temmolla soittaa. Soita/opettele korvakuulolta biisejä ja vedä esim. vaikka mitä päähän tulee sellasta freestyle soittokikkailua.

Niin tai jos soittotaso vastaa 1-3kk intensiivistä harjottelua, niin jotain helpohkoja biisejä soittamaan ja kun alkaa sujua niin aina vähän vaikeampia kokeilemaan jne.

 

[Teemunius]

Kertokaas, miten pystyisi tälläinen wnbkitaristi kehittämään itseään? Olen omistanut kitaran kuudennelta luokalta asti ja soitellut välillä aktiivisesti ja välillä vähemmän aktiivisesti, mutta tuntuu että olen saavuttanut jonkinlaisen "tason" minkä yli en pääse. Olen siis täysin susipaska kitaristi, mutta voiskait sitä yrittää kehittyä.

Onko joku huomannut joidenkin tiettyjen harjoitteiden kehittäneen hyvin vai oletteko vain "toistoa toistoa" periaatteella menossa, eli siis biisejä vain harjoitella niin kauan että menee?

En nyt tuosta omasta tasosta osaa sanoa, mutta varmaan jonkun 1-3kk intenssiivisesti harjoitelleen tasoa. :D

Suosittelen käymään tunneilla jos vaan aikaa/rahaa (ei se niin kallista ole) löytyy. Eihän sitä ihan heti tajuakaan mitä nuottien osaaminen hyödyttää, mutta huomaamattaan oppii paljon rytmistä, säestämisestä sekä kun osaa nuotit, osaa soittaa myös pianoa (helpohkosti) ja muita soittimia.

-> kansalaisopistolta löytyy kursseja (itse olen kaksi vuotta käynyt eikä kaduta)

Toisaalta hauskin ja myös todella hyödyllinen tapa kehittyä on etsiä soittokavereita. Ei siis tarvi olla bändiä perustamassa, vaan jammailukin kehittää. Väittäisin mutullani, että huonoimmat mahdollisuudet kehitykselle on yksin makuuhuoneen sängynreunalla soittaesssa.