kissan pito kerrostalossa

Meidän kissat on aina otettu Kodittomat Kissat ry:ltä (tai joku vastaava), ne maksaa hieman mutta ovat leikattuja ja tarkastettuja. Ainakin joku tuommoinen järjestö muutti kai nimensä vähän aikaa sitten ihan vain Eläinsuojelu ry, tai vastaavaa.

Kannattaa ottaa pentu niin ei ole epävarmuuksia taustoista.

Matokuuri kannattaa itse antaa kissalle ainakin kerran (varmistus), ja sen jälkeen vuosittain ainoastaan jos kissa pääsee käymään ulkona (vaikka vain valjaissa). Matokuurin saa apteekista.

Leikkaamaton kissa haluaa kiima-aikoina ulos ja lajitovereidensa luokse, mikä tarkoittaa ovien ja ikkunoiden raapimista ja ulko-ovella mouruamista yötäpäivää. Etenkin uroot merkkailevat reviiriään (virtsailemalla), ja jos pääsevät kosketuksiin muiden kissojen kanssa pyrkivät lisääntymään.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
plastique sanoi:
Tarkoitus olisi varmaan aluksi ainakin ottaa 1 kissa kun tässä ei vielä vajaaseen puoleen vuoteen mulla koulutkaan ala. (eli ainakin toinen meistä olis aluksi paljonkin kissan kans kotona) Mistä muuten olette kissanne hankkineet ja minkä ikäisenä? Onko kissaa/kissoja rokotettu, madotettu, käytetty eläinlääkärillä tarkastuksessa ym? Kannattaako ottaa pentu vai aikuisempi kissa? Oletteko leikkauttaneet kissanne? Jos ei niin mouruavatko ne sitten kiima-aikana (onko tässä sukupuolten välisiä eroja)?
Click to expand...

Meillä oli aluksi yksi kissa ja sen ollessa vähän yli vuoden ikäinen otettiin toinen. Vähän jännitti aluksi, miten vanhempi suhtautuu uuteen tulokkaaseen (jotkut kissat on todella mustasukkaisia yksinoikeudestaan omistajiin tai kotiinsa), mutta hyvin meni. Tiedettiin ennalta, että kisut ovat hyvin samanlaisia luonteeltaan (leikkisiä, vilkkaita, aktiivisia) joten sekin auttoi. Helpompaa ottaa kyllä kaks kerralla. Tutuilla vanhempi kissa mökötti melkein viikon toisen tultua...

Rotukissat kasvattajalta. Kyseisellä kasvattajalla oli jotain 5 kissaa kotonaan eli mistään "pentutehtailusta" ei ollut kyse, vaikka niitäkin, sellaisia kennelityyppisiä on olemassa. Kissat oli rekisteröity, madotettu, rokotettu ja yli 3 kuukauden ikäisiä. Nuorempia ei saisi vieroittaa emosta, joka opettaa niille siisteyttä jne. Pentuna kannattaa tosiaan ottaa.

Molemmat kissat on poikia ja toinen on leikattu. Ei pidetty asian kanssa mitään kiirettä, mutta viime keväänä meni hermot jatkuvaan mouruamiseen, mikä sitten loppuikin tehokkaasti leikkauksella. Nuorempi on vähän yli vuoden ja sekin olisi tarkoitus viedä leikattavaksi, kunhan vaan ehditään ja jaksetaan. Kevään tulo voi toki potkia meidät liikkeelle. Varsinkin poikakissan leikkaaminen on yksinkertainen toimenpide. Eli ehdottomasti kannattaa leikkauttaa jos ei näyttelyintohimoja ole.
 
itse olen leikkauttanut, madottanut ja rokottanut molemmat kisut, vaikka ne eivät saakkaan periaatteesta mistään matoja kun eivät ulkona käy. Parempi pelata varman päälle.. Ukkokissa kannattaa IMO leikkauttaa ennenkuin se alkaa merkkaamaan, koska jos merkkaus alkaa, se voi jäädä tavaksi myös leikkauksen jälkeen.

Tuosta näyttelystä, toki leikattujakin rotukissoja voi näyttelyttää, seon vaan sitten eri sarja.
 
Mullon ollut alusta asti kaksi kissaa, narttu ja kolli, leikattuja, aikuisia ja eläinkodista otettuja. Sosiaalisia, siistejä ja muutenkin hirmu kivoja kissoja. :)

Leikkautin, rokotutin ja tarkastutin toki elukkalekurilla hetvälleensä, kun kisun eläinkodista hain. Mulle oli päivänselvä valinta ottaa aikuinen kissa eläinkodista, koska ei olisi ollut aikaa eikä intoa kasvattaa pentua. Ihkaeka kissa oli ikivanha kolli. Eläinkodin työntekijä sanoi siitä (kolliparka oli ollut eläinkodin kopissa puolisen vuotta jo) "Hirmu kiva, et nää oot kiinnostunu, ku ei tää oikeen kellekään kelpaa, ku o näi vanha jo...". Siinä vaiheessa ensinnäkin tuli vittuuntumista ihmisiä kohtaan, jotka valkkaavat eläinkodinkin orpokissoista ne söpöimmät ja nuorimmat päältä pois ja toisekseen sympatia kyseistä kollia kohtaan. Kyseessä oli todella hyvä lemmikki sen vähän aikaa, mitä pysyi hengissä (sairastui sokeritautiin, eikä insuliinin piikittäminen tai muu hoito tehonnut :itku: ), hirveen viksu (kokemus oli opettanut), rauhallinen, mutta sosiaalinen. Hengasi aina messissä, tuli vastaan ovelle, kun tulin töistä tai muualta kotiin ja nukkui vieressä. Noi kaksi muuta, mitä olen eläinkodista hakenut, ovat sattumalta nuorempia, mutta aivan yhtä ihania otuksia, kuin em. wanha kolli. :)

Mutta oma valintahan toi on ja riippuu elämäntilanteestakin. Jos on aikaa, niin pentu on ok valinta ja jos sille vielä ottaa kaveriksi aikuisen kisun, niin tod. näk. se aikuinen ikäänkuin adoptoi pennun ja opettaa sille yhtä ja toista. Jos taas on keskiverto töissä käyvä immeinen, niin mielestäni aikuinen kissa on parempi valinta.
 
Tuo vanhana otetun kissan ongelma usein on juuri terveyshistoria. Tunnen kolme tapausta joissa on otettu eläinsuojeluyhdistykseltä vanha huostaanotettu kissa, ja jokainen kuoli suhteellisen pian terveydellisiin ongelmiin, jotka yleensä johtuivat nimenomaan siitä että niitä oli alunperin kohdeltu kaltoin mistä aiheutui terveyshaitat. Esim. erästä kissaa oli lapsuuskodissa ruokittu vain makaronilla (FYI: kissan elimistölle hiilarit ovat lähestulkoon turhia ja käyttökelvottomia, kissa käy pääosin rasvalla ja proteiinilla) ja tämä aiheutti monenlaista vaivaa kuten vaikean astman, sokeritaudin ja sokeutumista. Tästä syystä epämääräisistä oloista huostaanotetun kissan tulevaisuuden ongelmat ovat aina kysymysmerkki (voi tulla kalliiksikin), eikä moni halua riskeerata.

En tiedä eri paikkojen käytäntöjä, mutta ainakin siellä Kodittomat Kissat Ry:ssä josta me olemme kissat hankkineet, kissan hankintahintaan on kuulunut suoraan leikkaus ja rokotukset, mikä on ollut todella halpaa verrattuna jos esim. narttukissan olisi itse vienyt leikattavaksi. Kannattaa tarkistaa yhdistysten käytännöt ja hinnat näiltä osin.
 
Jissen sanoi:
Tuo vanhana otetun kissan ongelma usein on juuri terveyshistoria. Tunnen kolme tapausta joissa on otettu eläinsuojeluyhdistykseltä vanha huostaanotettu kissa, ja jokainen kuoli suhteellisen pian terveydellisiin ongelmiin, jotka yleensä johtuivat nimenomaan siitä että niitä oli alunperin kohdeltu kaltoin mistä aiheutui terveyshaitat. Esim. erästä kissaa oli lapsuuskodissa ruokittu vain makaronilla (FYI: kissan elimistölle hiilarit ovat lähestulkoon turhia ja käyttökelvottomia, kissa käy pääosin rasvalla ja proteiinilla) ja tämä aiheutti monenlaista vaivaa kuten vaikean astman, sokeritaudin ja sokeutumista. Tästä syystä epämääräisistä oloista huostaanotetun kissan tulevaisuuden ongelmat ovat aina kysymysmerkki (voi tulla kalliiksikin), eikä moni halua riskeerata.

En tiedä eri paikkojen käytäntöjä, mutta ainakin siellä Kodittomat Kissat Ry:ssä josta me olemme kissat hankkineet, kissan hankintahintaan on kuulunut suoraan leikkaus ja rokotukset, mikä on ollut todella halpaa verrattuna jos esim. narttukissan olisi itse vienyt leikattavaksi. Kannattaa tarkistaa yhdistysten käytännöt ja hinnat näiltä osin.
Click to expand...

Minkä hintaisia kissat sitten tuolla oikein ovat ja paljonko vastaavat palvelut tulisivat mkasamaan eläinlääkärillä? Oulussa ei tuollaista löydy joten osaisiko kukaan täältä suositella vastaavanlaista yhdistystä?
Ainakaan Oulun eläinkodissa ei ollut kuin yksi vanhempi kissa. (harkinnassa se 2 kissaa ja mielummiin melko nuoria ja samasta poikueestakin voisivat olla, tosin ei mikään ehdoton pakko)
 
Itse suosittelisin ottamaan pentukissan, varsinkin kun otetaan kerrostaloon. Kuten sanoin, veikkaan että vapaana eläneen kissan on hankalampi sopeutua sisätiloihin. Ja kun ottaa nuoren kissan, tietää ettei sillä ole huonosta kohtelusta johtuvia luonnevikoja jne. Tämä minun mielipiteeni, aikuisen kissan ottamisessa on kyllä puolensa myöskin.
 
Nykyhinnoista ja yhdistyksistä en ole enää kovin perillä. Viimeisinkin kissahankintani on markka-ajalta, jolloin 250mk sisälsi lääkärintarkastetun, rokotetun ja leikatun kissan. Narttukissan leikkaus maksoi tuolloin käsittääkseni jotain 400-700mk. Uroskissan leikkaus on halvempi operaatio. Nykyhinnoista en osaa sanoa yhtään mitään.

Jos ehdottomasti aikuisen kissan haluaa, niin silloin kannattaa kysellä hyvin tarkkaan millaisista olosuhteista se on haltuun otettu.
 
Jos otat kissan kerrostaloon, niin ota pentu, joka ei ole vielä tottunut olemaan vapaa liikkumaan esim. maalla.. Perustelu: leikkautin juuri tyttökissan, joka on tottunut olemaan maalla vapaana. Leikkauksen takia häntä on pidettävä 10 päivää sisällä (ei oikeastaan voi käyttää ulkoa haavan takia..). Voit uskoa miten tämän energisen hiirenmetsästäjän tekisi mieli ULOS VAPAASTI.. ja kun se välillä joutuu olemaan yksin esim. vain 6 h, niin se on aivan seurankipeä sen jälkeen.. Mutta se on eri asia, jos kissa on pienestä pitäen tottunut, että se voi käydä vain vähän ulkona/ taluttimessa, niin se kyllä pärjää kerrostalossa.. Yleensä kissat eivät myöskään viihdy yksin kovin pitkiä aikoja jos ei ole esim. toista kissaa seurana. Paitsi jos se on pienestä pitäen taas tottunut siihen.
Enkä oikeastaan kaupungissa ulos itsestään uskaltaisi kissaani laskea (jotkut uskaltavat).. koska siellä on niin paljon vaaroja (autot, toiset eläimet, kissoja vihaavat ihmiset jne.) eikä kissalla ole omaa reviiriä, joten olo voi olla sekava kisulilla.
Kerrostaloon sopisi paremminkin joku marsu tms. mutta mieti itse tarkkaan mitä teet..


tyttökissan leikkaus maksoi meille 70€ (kauluria pitää pitää 10pv leikkauksen jälkeen)
poikakissan 50€ (ei mitään kaulurijuttuja, poikakissa yleensä ihan normaalisti voimissaan kun herää nukutuksesta)
rokotuksia ei ole..
myös ruoka ja kissanhiekka maksavat, jos ostaa kunnollista..
 
Kerrotaanpa nyt sitten omatkin kokemukset, vaikka varmaan kertausta vaan on edellisiin.

Meillä on siis 2 kissaa, uros ja narttu, samasta poikueesta. Ikää niillä on reilut 5 vuotta ja sisällä kerrostalossa ovat ikänsä olleet.

Kannattaa todellakin ottaa 2 kissaa jos on poissa kotoa vähänkään reilummin, meillä noista on ainakin paljon seuraa toisilleen, varsinkin kun ovat samasta poikueesta. Todella vähän tekevät mitään tuhojaan. Ehdoton edellytys onkin kunnon kynsimä/kiipeilypuu jota kissat saa repiä sitten sydämensä kyllyydestä. Jotakin repimistä kissa tarvitsee ja jos sillä ei siihen ole paikkaa, niin se repii sitten vaikka sohvaa, ei se sitä valitettavasti ymmärrä.

Meillä on se hyvä juttu, että kerrosta ylempänä on kans kahden kissan omistaja. Jos ollaan viikonloppu poissa, niin käydään puolin ja toisin hoitamassa toistemme kissoja. Yleensä käydään aamuin ja illoin katsomassa ja ruokkimassa. Vuorokausi on meillä ollut maksimiaika mitä pidetään ilman ulkopuolista hoitajaa. Sen ajan menee hyvin kun anta reilusti ruokaa ja reilun kupin vettä.

Jos kissaa joutuu kuskaamaan autossa, kannattaa osti heti tilava kuljetusboksi ja opettaa kissa autoon. Meillä on todella vähän ongelmia ollut, vaikka kissat ovat n. 5 kertaa vuodessa jkl-pori-jkl välin meidän mukana (kun käydään mun vanhemmilla viikonloppukylässä ja hoitajaa ei ole). Pienenä vinkkenä kissankuljetukseen seuraava. Hommaa joku tumma ohut lakana, peitä ne kissan kuljetuslaatikot tällä peitolla. Meillä ainakin kissat rauhoittuu hyvin boksiinsa, jos valot ei "välky" ympärillä, vaan on pimeetä.

No eiköhän tossa jotain jo ollut, ei muuta kun hyviä hetkiä vaan kissojen kanssa, pirun seurallisia kavereita ovat...ainakin meillä. :haart:
 
Meillä tais poikakissan leikkaus maksaa jotain 70-80 euroa viime keväänä Helsingissä.

Tuon kissojen kanssa matkustelun kanssa voi tulla ongelmia, jos ei totuta niitä pienestä pitäen autoon ja junaan. Me ollaan reissattu varsinkin vanhemman kanssa niin paljon että se ei enää piittaa mitää. Kannattaa ajella autolla tai junalla ihan vaan kissojen totuttamisen takia jos ei muuta menoa niitten kans keksi. On myös hyvä, jos matkustus ei joka kerta pääty eläinlääkärin vastaanotolle koska kisut kyllä tajuaa mihin lähtö on ja voivat alkaa hankaliksi. Tuttujen kissalla oli aika paha matkapahoinvointi aluksi (oksensi ja sotki joka paikan), mutta se on menny ohi. Taisi johtua enemmänkin jännityksestä.
 
Eläinsuojelu yms. yhdistyksistä haetuissa kissoissa on aina se riski, että jos ovat olleet huonoissa oloissa niin ne traumat ovat jäljellä ja niitä ei enää hyvä kohtelu poista.

Kannattaa ottaa pentu, koska pentuja saa usein ilmaiseksi. Lisäksi pentu on hellyttävä ja ihana isotassu, jonka varttumista on ilo seurata. Ja voi kasvattaa omanlaisekseen. Itse asiassa siinä tulee käytyä vuodessa läpi kaikki vaiheet, jotka ihmislapsen kanssa kestävät 15 vuotta. Säästyy siis omien lapsien hankkimisen riesa. Ja kissalle ei tarvitse sen jälkeen ostaa mopoa!

Eri kissat suhtautuvat matkustamiseen tosiaan hyvin eri lailla, eli kannattaa totuttaa pienestä asti. Mulla on ollut sellainen joka aloitti oksentelun heti kuljetuslaatikon nähdessään ja sellainen joka oikein nautti autoilusta, istui vapaana takana hattuhyllyllä ja katseli maisemia.
 
plastique sanoi:
kerrostalo-asukkaat joilla on lemmikkinä kissa, miten olette hoitaneet semmoisen tilanteen jos olette pitkään poissa kotoa (esim opiskelu) ?
meinattiin tässä että vois kisun ottaa seuraksi, mutta onkos se kerrostalossa miten vaikeaa eli tuleeko se miten toimeen yksinään, onko hirveän innokas raapimaan huonekaluja kun ei ulkona saa koko aikaa olla tai muuten osoittamaan mieltään..
ja mites olette hoitaneet sen jos tulee tilanne että lähdette jonnekin niin oletteko vaan ottaneet kisun mukaan vai oletteko jättäneet sen muualle hoitoon?
pidättekö kissat talvisin täysin sisäkissoina vai ulkoilutatteko?
ite asunut ennemmin maalla jossa kissat sai vapaasti olla pihalla mutta näin kerrostalossa olis eri asia..
mielellään asiallisia posteja.. :worship:
Click to expand...
Meikäläisen kissa on koko elämänsä ollut kerrostalo-sisäkissa. Se tulee toimeen hyvin yksinään, toisaalta viikollakaan se harvemmin on yksin kuin yhdeksästä yhteen. Huonekaluja ja tapettia se ei ole onneksi oppinut raapimaan, keittiössä horminnurkkaa aina välillä. Muuten raapii omaa raapimapuutaan.
Jos lähdetään viikonlopuksi tai pitemmäksi aikaa pois kotoa, viemme kissan vanhempieni luo hoitoon, yhden yön yli ollaan se uskallettu jättää yksin kun on katsottu että ruokaa ja vettä riittää varmasti. Auto on kamalinta mitä tuo tietää, se katoaa paikalta heti kun vaistoaa että ollaan lähdössä jonnekin ja viimeistään siinä vaiheessa kun matkalaukku otetaan esille, se on tietokonepöydän sokkelin alta noin kymmenenkertaa kiskottu vastahankoisena joukkoon. Autossa alkaa hirveä parku ja viimeistään parinkorttelin päässä tulee hätäpissa, auton jalkatilassa sitävarten aina sanomalehtiä kuljetuksen aikana. Muuten pysyy mun sylissä käppyrällä matkanaikana ettei pääse heilumaan. Pitäisi varmasti vain ajeluttaa sitä enemmän, liian harvoin tarvitsee viedä hoitoon ettei se ole autoon tottunut kunnolla...
Kissa on puoliangora ja vaikka harjaan sitä aina sillointällöin, karvaa lähtee kuitenkin. Muutaman kerran se on oksentanut karvapalloja matolle, ja kerran sänkyyn. Monta kertaa oon ehtinyt vessanpöntölle sen kanssa kun oon kuullut että se alkaa maiskuttamaan ennen oksentamista. Antaa pitää puoliksi sylissä etutassut vessanpöntönreunalla kun se puklaa. Vielä se ei oo itse oppinut menemään vessaan kun oksettaa.
Sitä ei ole leikkautettu, saa aina e-pillerinpuoliskan kun meinaa ruveta moukottamaan. Sen isomummulle tuli pälvikaljua kun sai ohjeenmukaisesti jokatoinenviikko (?) pillerin, muut kissat saaneetkin senjälkeen vain tarvittaessa. Madotin sen varmuuden vuoksi, vaikka ei ulkona ole koskaan ollutkaan, mutta hoidossa käydessään on tekemisissä kissojen kanssa jotka pääsevät ulos.
Kuivaraksuja on aina tarjolla ja aamulla laitan sille purkkiruokaa kun lähden töihin. On ainakin hetkeksi tekemistä kun on yksin. Leluista itsekeksityt on mieluisimpia, pöydältä löydetty lankarulla ja mariannekarkkipaperi. Ostetuissa leluissa on usein liian suuri ääni sen makuun, yksikin pallo on kova ja siellä vielä tiuku sisällä. Lähtee karkuun kun sen heittää sille.
Se viihtyy lasitetulla parvekkeella kesäisin ja hetken talvisinkin ulkoilmaa katsellen, ja makuuhuoneen tietokonepöydältä näkee sisäpihalle ja lintuja. Pöydällä on myös mukava loikoilla puoliksi ruudunedessä kun surffailen.
Kun tulen kotiin kissa on usein ovella vastassa kun on kuullut askeleet rappukäytävässä. Muutenkin se on paljon enemmän mun perään kuin avokkini, nukkuu sängyssä mun ja seinän välissä ja sohvalla tulee vatsanpäälle maata kun katsotaan telkkaria. Kissa on perheenjäsen, pois en antaisi ja sitä on ikävä kun ollaan matkalla.
 
Meidän poikakissa oksentelee aika paljon karvapalloja ja oksenteee muutenkin kun sillä on tapa ahmia, varsinkin jos on ollut vieraita. Se on itseasiassa nykyisin oppinut menemään kakka-astialle oksentamaan. Tai ainakin se yrittää mennä, joskus tahtuu kyllä jo tulla vähän etuajassa. Tosin kissan oksennus on aika harmitonta, sillä se todella harvoin haisee yhtään miltään. Sotkeehan se toki jos esim. matolle oksentaa, mutta määrät on sentää aika pieniä. Kissa muuten sitten vihaa yli kaiken sitä, että se oksentaisi tassuilleen, siksi se pakittaa koko ajan oksentaessaan. Että jos kissan ottaa syliinsä ja vie vaikka vessaan oksentamaan, niin HUOLEHTIKAA että se ei joudu oksentamaan tassuilleen.
 
Timba79 sanoi:
*klips* Sotkeehan se toki jos esim. matolle oksentaa, mutta määrät on sentää aika pieniä. Kissa muuten sitten vihaa yli kaiken sitä, että se oksentaisi tassuilleen, siksi se pakittaa koko ajan oksentaessaan. Että jos kissan ottaa syliinsä ja vie vaikka vessaan oksentamaan, niin HUOLEHTIKAA että se ei joudu oksentamaan tassuilleen.
Click to expand...
Aivan, se siinä kaikista eniten harmittaakin, että useimmiten oksu on matolla ettei tassut luista kun kyökkää, ja sitten on vielä pitkä "viiru" kun on peruutettu. Siivoamista paljon enemmän. Onneksi haju on tosiaan melko mitätön, mulla varsinkin ihmisoksennuksen haistaminen aiheuttaa :urjo: -reaktion.
Kissalla tassut renkaalla ja takatassut/peräpää mulla sylissä/etureisiä vasten. Pidän rintakehästä kiinni ettei pelkää putoavansa pyttyyn. Ei osu ainakaan tuollalailla tassuille.
 
Anteeksi :offtopic:
Mieletön kissakuume iskee tätä lukiessa, mutta kun on tuo allergia :itku: Onkos täällä ketään allergista, joka kuitenkin pitää omaa kissaa "siedätyshoitona"? Meillä oli lapsuudenkodissa kissa ja vaikka minulla silloin todettiin allergia (olen astmaatikko ja lekuri halusi tehdä testin), ei minulla ollut mitään siihen viittaavia oireita. Kun muutin pois ja vietin suurimman osan ajastani kissattomassa ympäristössä, alkoi satunnaisista kissan kohtaamisista tulla allergiaoireita.

Tiedän, ei ole mitään järkeä ottaa kissaa tässä tilanteessa... mutta kun niin kovasti tekisi mieli :haart:
 
Tikari sanoi:
Aivan, se siinä kaikista eniten harmittaakin, että useimmiten oksu on matolla ettei tassut luista kun kyökkää, ja sitten on vielä pitkä "viiru" kun on peruutettu. Siivoamista paljon enemmän. Onneksi haju on tosiaan melko mitätön, mulla varsinkin ihmisoksennuksen haistaminen aiheuttaa :urjo: -reaktion.
Kissalla tassut renkaalla ja takatassut/peräpää mulla sylissä/etureisiä vasten. Pidän rintakehästä kiinni ettei pelkää putoavansa pyttyyn. Ei osu ainakaan tuollalailla tassuille.
Click to expand...

Näin se menee ja samat reaktiot tulee mulla ihmisen laatasta.

Enkä mä sulle tota quottaustani tarkoittanut tosta tassuille oksentamisesta, vaan ihan yleiseksi vinkiksi jos joku ei tiennyt. Minä olen yleensä tyytynyt ottamaan kissan vain syliin ja siirtämään ihan paljaan lattian päälle. Siitä todella helppo siivota vaikka wc-paprulla.
 
tässä nyt sitten lainasin kasan kissakirjoja että saa vähän tietoa lisää.. meillä kotona vielä asuessa kissasta ei tavallaan ollut yhtä suurta työtä kuin mitä näin kerrostalos ja kaupungis asues olis, siellä kun ne maalla oli paljon pihalla, puut toimi kynsille hyvinä teroitus paikkoina eikä sitä hiekkalaatikkoakaan tarvinnut sitten enää isompana kun mourusivat aina ulos hädän tullessa..
mutta pitäisi nyt alkaa kierrellä kauppojen ilmoitustauluja jos siellä annettaisiin pentuja pois, tuskin saa jo valmiiksi leikattua joten pitää sitten sen tullessa sukukypsään aikaan leikkauttaa se..
pidempään tosiaan on ollut sellainen kissa haave, varsinkin kun kotona meillä niitä kisuja riitti ja muitakin eläimiä, se olis mukavana seurana sitten täällä..
 
Tiukkis sanoi:
Mieletön kissakuume iskee tätä lukiessa, mutta kun on tuo allergia
Click to expand...

Onkohan muuten kissoista rotuja, jotka aiheuttaa vähemmän tai harvemmille allergiaa, vähän niin kuin koirista on? Mä sain nuhaoireita kun oltiin kissanpentuja katsomassa toissa keväänä. Ne tuntui hilseilevän aivan valtavasti ja luulisin että se hilse sen nuhan aiheutti. En siis saa minkäänlaisia oireita aikuisista kissoista.
 
Minulla on cornish rex-rotuinen katti, jolla on todella lyhyt karva. Siskoni joka on kissa-allergikko saa cornaristani ihan yhtä pahat reaktiot kuin mistä tahansa muustakin kissasta.. Tiedä sitten jokin itämainen karvaton katti.. mutta kaipa sekin hilseilee?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom