Diettaamisesta tuli mieleen, et voisin kertoa vähän omista kokemuksista. Olen tiputtanut tosiaan viime vuonna painoa 5kg todella kivuttomasti. Tammikuusta kesäkuuhun 2010 oli tarkoitus laihduttaa 10kg. Lopputulos on, että olen saanut vaa'an mukaan 5-6kg lähtemään, mutta luoja tää on ollut vaikeeta! Touko-kesäkuussa olen laihtunut yhden kilon... eli se "0,5kg viikossa" on mulle ihan täyttä utopiaa ja haavefantasiaa, kuten varmaan kaikille jotka yrittäneet dietata kilpari ongelman kanssa.
Inhottavinta on ollut se, että olen liikkunut sen 6-7 kertaa viikossa ja toukokuussa aloitin myös aamuaerobiset. Ohjelmaan kuuluu raskasta punttitreeniä, painnonnosto/tankojumppaharjoittelua, aerobista yms. eli monipuolisesti liikun. Maaliskuussa jätin leivät pois ruokavaliosta+muut turhat hiilarit ja huhtikuussa (kesäkuuhun) aloin ottamaan hiilarini puhtaasti leseistä ja kasviksista. Proteiinia olen pyrkinyt syömään joka aterialla sen 80-100g. Maaliskuussa ja kesäkuussa herkkupäiviä jolloin olen lipsunut dieetistä on ollut alle viisi. Eli kaikkien sääntöjen mukaan olen toiminut. Ja vaaka ei ole taipunut tahtooni ja tehtyyn työhön! Tajusin 2-3kk sitten, että joka aamu turvottaa (samalla lailla, kun illalla olisi mussuttanut pussillisen sipsejä) ja paino nousee 0,5kg tai laskee 0,3kg ja ei muuta. Myös kuukautiset kahdesti kuukaudessa aiheuttivat lisäturvotusta koko ajan. Itku pääsi monta kertaa, kun turhautti vaa'an tulos! Poikaystäväkin kyseli, että onko mulla joku jemmaherkkupussi jossakin kun en laihdu, mut tajusi et parhaani mä teen koko ajan.
Mutta, turhaa työtä en ole tehnyt ja luovuttanut en ole! Onneksi aloitin käyttämään mittanauhaa ja se kertoo tuloksista, jotka on saatu aikaan raa'an kovalla treenaamisella (mikä on osaltaan varmasti liikauttanut edes vähän mun aineenvaihduntaa).
11.1.2010 mitatut tulokset:
Lantio 95cm
Rinta 86cm
Vyötärö 75cm
Kädet 31cm
Reisi 63cm
12.6.2010 mitatut tulokset:
Lantio 87,5cm
Rinta 77,9cm
Vyötärö 69,2
Kädet 27,5cm
Reisi 55,9cm
Eli tuollainen 30cm on lähtenyt yhteensä läskiä meikäläisen ympäriltä ja vaatteet roikkuu. On jotenkin hämmentävää, ett joo olen laihtunut, mutta painan edelleen 69kg... :wtf:
Ruokavalio on muuttunut varmasti radikaaleimmen, koska vehnätuotteet on pitänyt tiputtaa ruokavaliosta kokonaan pois turvotuksen takia (siskolla keliakia ja mulla myös pientä vehnäallergiaa, mikä aiheuttaa huonoa oloakin tms. Keliakia ja kilpparioireet kulkee monesti käsi kädessä, siksi gluteeniton ruokavalio sopii monelle kilpparipotilaalle tai vhh, josta Gretakin mainitsi). On tullut myös outoja mielihaluja, kuten puolukat, kananmunat ja lohi! Luin yhden artikkeli (linkki ed. postauksessani) että vajaatoiminnasta kärsivän tulisi syödä varsinkin hoidon alussa paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä, lohta ja kanamunia suositellaan kans. Outoja ovat olleet meikäläisellä kanssa runsaat suonenvedot ja se, että kipu niissä on kestänyt pahimmillaan parikin päivää. No selvisipä mistä nekin johtuu.
Summa summarun, diettaaminen on aiheuttanut (ja sen diettaamisen "epäonnistuminen" vaa'an mukaan) varmasti turhaa stressiä omasta kyvystään onnistua laihduttamaan se 0,5kg viikossa ("miksi mun kroppa on tämmönen, miksi mä en onnistu siinä missä muut onnistuu... Pysynkö tämmösenä pullerona koko elämäni..??"). Jos oisin tienyt aiemmin, että kilpparihan se siellä vihoittelee niin oisin osannut ottaa asian rennommin ja antanut itselleni paljon anteeksi. Mutta toisaalta olen oppinut tekemään kovemmin töitä liikunnan puolella ja viemään itseäni kohti kovempia suorituksia ("Ja vitut vaa'asta, mä aion onnistua!"). Aamuaerobisia en olisi lähtenyt tekemään samalla asenteella mitä nyt, jos oisin laihtunut suunnitelman mukaan. Eli olen löytänyt tästä viiden-kuuden kuukauden diettaamis operaatiosta paljon positiivisiakin asioita, varsinkin liikunnan ja ruokavalion korjaamisen osalta. Se oppi ja ne hyvät onnistumiset mitä nyt on takataskussa kantaa pitkälle! Vieläkään en tajua kaikkea kropassani ja toivottavasti saan sen vaa'ankin taipumaan tulevaisuudessa. Se ehkä harmittaa, että lihasta olisi saattanut tulla enemmän ja kaikki vitamiinit (näkyy meikäläisellä selkeinä puutostiloina) eivät ole imeytyneet kunnolla. Näin kurinalaisesti en ole toiminut koskaan aiemmin, harmillista ettei kroppa ollut messissä mukana samalla tavalla mitä psyyke, vaan tuli aina pikkusen jäljessä. Oma dieetti loppuu juhannukseen. Olen nyt enää poikaystävän tukena dieetissä ja samalla ruokavaliolla vielä viimeiset pari viikkoa (jospa tapahtuisi ihme ja paino tippuisi alle 69
)
Huh, kiitoksia kun sain vuodattaa ja toivottavasti joku jaksaa lukea! Sitkeät pärjää. Aina :whip: