Yhtä#Hauista
V.I.P.
- Liittynyt
- 9.11.2004
- Viestejä
- 1 489
- Ikä
- 39
Joo se on kyllä niin että jos ei saisi läheisiltä tukea niin eihän tästä tulis yhtään mitään kun on niin äärimmäistä tuskaa ja hajottaa muutenkin.
Ne vähät hetket kun nukun, on kyllä todella terapeuttisia. Näen aina unta vain, ja ainoastaan ruuasta. Oon ollut jo porukoiden joulupöydässä, kiinalaisessa, sukujuhlilla, pizza-raxissa, arnoldsilla ja makaronilaatikkojen äärellä useina öinä:D Sitten säpsähdän hereille ja nälkä on niin kova että joudun tunkemaan keksi tyynyä joilla saan työnnettyä mahanahkan kiinni selkänikamiin:D Kaupassa kuola valuu kaksi metriä perässä ja hajottaa niin että alan melkein itkeä kun joku syö jotain tuoretta vieressä. Tai siis, syö mitä vain tavallista. Ainakin on dietti satavarmana tehokas, kun tuntuu että voisin syödä vaikka dinosauruksen.
Luulin jo, että jumituksella olisi jotain rajoja, mutta aina kun joku alkaa kertoa jotain vähänkin keskittymistä vaativaa, oli se sitten kaveri tai opettaja, mielessä ei liiku joko mitään, tai sitten mietin erilaisia suklaita tai vaikkapa piiraita
Alkaa olla jo komediaa. Onneksi kukaan ei pysty lukemaan toisen ajatuksia :evil:
Oon kans sitä mieltä että ei se vaaka aina kerro kaikkea, mulla ainakin käy niin että ensin kiristymistä tapahtuu silmissä ja paino sitten putoaa kerran, pari kertaa kuukaudessa enempi kerralla kun jotain tapahtuu. Oli se sitten menkoista selviäminen tai vatsan toiminta pitkästä aikaa.
Kohta on turkkunen, kohta on turkkunen...pääsee hurraamaan kerrankin yleisöön. Ootan noita kisoja ihan törkeesti koska niistä on niin vähän aikaa expoon. Ja siellä pääsen jopa tankkaamaan kuukauden näännytyksen jälkeen
Palataan (ruoka)astialle ja tsemiä viimeselle(?) junppaviikolle ennen turkua!
Ne vähät hetket kun nukun, on kyllä todella terapeuttisia. Näen aina unta vain, ja ainoastaan ruuasta. Oon ollut jo porukoiden joulupöydässä, kiinalaisessa, sukujuhlilla, pizza-raxissa, arnoldsilla ja makaronilaatikkojen äärellä useina öinä:D Sitten säpsähdän hereille ja nälkä on niin kova että joudun tunkemaan keksi tyynyä joilla saan työnnettyä mahanahkan kiinni selkänikamiin:D Kaupassa kuola valuu kaksi metriä perässä ja hajottaa niin että alan melkein itkeä kun joku syö jotain tuoretta vieressä. Tai siis, syö mitä vain tavallista. Ainakin on dietti satavarmana tehokas, kun tuntuu että voisin syödä vaikka dinosauruksen.
Luulin jo, että jumituksella olisi jotain rajoja, mutta aina kun joku alkaa kertoa jotain vähänkin keskittymistä vaativaa, oli se sitten kaveri tai opettaja, mielessä ei liiku joko mitään, tai sitten mietin erilaisia suklaita tai vaikkapa piiraita
Alkaa olla jo komediaa. Onneksi kukaan ei pysty lukemaan toisen ajatuksia :evil:Oon kans sitä mieltä että ei se vaaka aina kerro kaikkea, mulla ainakin käy niin että ensin kiristymistä tapahtuu silmissä ja paino sitten putoaa kerran, pari kertaa kuukaudessa enempi kerralla kun jotain tapahtuu. Oli se sitten menkoista selviäminen tai vatsan toiminta pitkästä aikaa.
Kohta on turkkunen, kohta on turkkunen...pääsee hurraamaan kerrankin yleisöön. Ootan noita kisoja ihan törkeesti koska niistä on niin vähän aikaa expoon. Ja siellä pääsen jopa tankkaamaan kuukauden näännytyksen jälkeen
Palataan (ruoka)astialle ja tsemiä viimeselle(?) junppaviikolle ennen turkua!
Ei meinaa tajuta, että se on niin lähellä. Siis mihin tää aika meni :D 
mutta ajattelin mennä, ja menenkin heittämään vaparin. Ajaattelin että saan siitä vähän kisameininkiä kun en aikaisemmin ole osallistunut tämän lajin karkeloihin. Ja samalla nään vähän miten homma toimii.
mutta kuitenkin.
