Ketkä EIVÄT ole Facebookissa? Perustelut mukaan!

Aikoinaan sanoin "en liity ikinä", kun koko homma tuntui typerältä. Ja mies ei syö sanaansa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Musta löytyy googlen nimihaulla ensimmäisen sivun listauksesta ihan riittävästi ammattiin ja työhön liittyvää materiaalia, en koe mielekkääksi jakaa yhtään mitään joka paljastaisi omasta siviilielämästäni mitään asiakkaille, työkavereille, pomolle tai alaisille.

Joku kirjoitti mahdolliseksi syyksi fb tai muuhun sosiaaliseen mediaan kuulumattomuuteen häpeän siitä ettei elämässä ole sisältöä.
Parhaimmista kavereista viisi ei ole fb:ssa, olemme varsin homogeeninen ( ei tarkoita reiän rassausta) ryhmä. Kaikki 30-vuotiaita korkeakoulutettuja miehiä, ammatteina liikkeenjohdon konsultti, pankkiiri ja keskijohtoa ja päällikkötasoa pörssiyhtiöissä. Kaikki käyvät salilla, ovat naimisissa tai seurustelevat vakavasti, omistusasunnot, yhdellä sairaan iso kulli ja kaikki ovat huoliteltuja ja ainakin jonkun mielestä katseenkestäviä (ainoa heikkous itsepetos peilin edessä).
Mikä vittu tätä porukkaa vaivaa, TKk:lla painotettiin jo ensimmäisistä kursseista lähtien verkostoitumista?
Ehkä prof. Eloranta ei silloin tarkoittanutkaan sosiaalista irstailua omalla ja muiden elämällä.

Hengissä on siis selvitty vaikka facebookhomot eivät bileisiin kutsuisikaan.
Erään naisenkuvatuksen tulkinnan mukaan olemme ylpeitä (sillä isomunaisella on oikeasti siihen varaa) sekä ylemmyydentuntoisia kusipäitä jotka katselevat fb juntteja säälien kulmien alta.
 
Ei yksinkertaisesti kiinnosta roikuttaa elämässään vanhoja koulukavereita jostakin ala-asteelta tai kesätyökavereita vuodelta 2007. En myöskään halua nähdä kaikkien entisten ihastusten parisuhdestatuksia ja niiden urpoja poikaystäviä. Viidyn hyvin yksin ja nautin rauhallisuudesta enkä halua jakaa tekemisiäni joka viikko joillekin puolitutuille ihmisille tai vastaavasti lukea heidän turhia päivityksiään. Hyviä kavereita taitaa oikeasti olla tasan 3 kappaletta, joten yhteydenpito luonnistuu varsin hyvin ilman mitään naamakirjoja. Tuttuja näkee sitten paljon salilla, yöelämässä, kaupassa yms. ja kuulumiset voi sitten vaihtaa siinä yhteydessä.

Tämä voisi olla mun kirjoittama PAITSI että olen fb:ssä. Kerran mielenkiinnosta liityin enkä ole vielä poistunut mutta nyt kun tarkemmin miettii niin en jäisi paljosta paitsi jos en siellä olisi. Käyn silti päivittäin kattelemassa mitä muut on kirjotellu, harvemmin itse mitään kirjoittelen saati lisää kuvia tai muuta henkilökohtaisempaa.
 
About viikko sitten tuli loikattua fb:sta kun alkoi jotenkin tympiä se puolituttujen moikkailu chatin kautta ja toisten joutavien päivitysten lueskelu. Ajatuksena oli vierottaa itsensä siitä eroon, käyttää aikaansa järkevämpien ja hyödyllisempien asioiden parissa ja olla sosiaalisesti aktiivisempi jotain muuta kautta kuin netin välityksellä - Saas nähdä miten tuo onnistuu kun tuli kuitenkin oltua fb:ssa jo kolmisen vuotta..
 
Loppu vaan mielenkiinto koko paikkaan parissa vuodessa. Osa naispuolisista kavereista päivitteli statukseen kaiken ostosreissuista menkkakipuihinsa. Samaten siellä näki ihan tarpeeks tuolla "älä sano näin"-ketjussa löytyvää sanastoa. Oiskai sen etusivun jotenkin saanu muokattua mutta eipä ollu mielenkiintoa niin paljoa. Myöskin jonkun yläasteen aikasten frendien huutelu ettei sua enää ees tunnistais yms. sai lähinnä vaivaantuneeksi. Jos me ei tunnettu kouluaikanakaan muuten kun nimeltä, niin entistä vähemmän mua kiinostaa mitä niitten perhe-elämään kuuluu 10-15v myöhemmin.
Oli myös rasittavaa kun jengi oletti että joku kutsu bileisiin tms tavottaa sut aina facebookista. Helpommalla siis pääsi kun poistu sieltä niin jengi tajus että tolle pitää soittaa kun ei se käy täällä kuitenkaan.
 
Ei kaikkien tarvitse tietää toistensa asioita, ei kiinnosta kaverisuhteet juuri muutenkaan niin tuntuisi kovin turhalta jakaa arkikuulumisia joidenkin puolituttujen kanssa. Yksityisyys, tapella nyt esim jonkun eksän kanssa asioista koneella. Toinen sanoo fb:ssä jotain ja toinen kyseenalaistaa, sit tapellaan ja ollaan ihmeissään ja kaikkia vituttaa. Heittäisin puhelimenkin hevon kuuseen jos ei siittä olis tehty ihmisille pakollista. Mua ei juuri tunne enää kukaan, en käy baarissa, en ole bookissa, nautin ihan vitusti siittä että on pari hyvää ystävää, rakas nainen ja olen melkein anonyymi, teen vain niitä asioita mitkä minua kiinnostaa ja näytän muulle maailmalle keskaria.
 
Itsekin lähtisin facebookista haneen mutta tuo on vaan niin kätevä yhteydenpidossa muutaman hyvän kaverin kanssa. Kaverilistaa tulee karsittua sitä mukaan kun tajuaa ettei tuohonkaan tule ole oltua juuri koskaan yhteyksissä eikä varmaan koskaan tulla olemaankaan.
 
Ollut olen mutta poistunut. Huomasin, että sinne oli pakko päästä joka päivä ja tuollainen riippuvuus alkoi viduttamaan. Itse ainakin koitan pysytellä mahdollisimman paljon pois läppäriltä ja tv: n äärestä.
 
Itsekkin olin siellä parisen vuotta ja huomasin että aina kun istui koneella piti olla fb auki ja nakuttelemassa siellä chattia... No tuossa kk takoperin huomasin että minulla fb:ssä 250 kaveria ja puhelimessa vain 50 numeroa! Tuumasin että eihän tän näin pitäisi mennä ja siltä seisomalta lähti tunnukset veke. Jännä juttu on se että sosiaalinen elämä parantunut huomattavasti tämän jälkeen...
 
mp-non-conformist.jpg

Ei kiinnosta muitten jutut, ja itsehän paljastelisin sellaisia asioita, että sitten hävettäis. jääkaapilla.jpeg -ketju saa riittää mun paljasteluista vaikka asiaa siinä olekaan. :face:
 
Liityin facebookiin joskus 2007 kun se vasta alkoi tulla suuren yleisön suosioon. Poistin profiilin kuitenkin jo aika pian sen jälkeen. Perustelut aika samat kuin muillakin Mitään periaatteellista syytä ei varsinaisesti ollut. Koin yksinkertaisesti vain koko homman täysin joutavaksi. Täysin turhia tilapäivityksiä, joiden arvo oli täysi nolla. Oikeiden kavereiden asioista pysyy hyvin perillä ilmankin. Vaikea kuvitella, että facebook olisi oikeasti kenenkään elämänlaatua parantanut :)
 
En ole Facebookis eikä ole mitään mielenkiintoa liittyäkkään. Ei kiinnosta jakaa yksityisyyttäni muille eikä mua kiinnosta muiden "vein roskat ja kävin veskissä" päivitykset ja tykkäämiset. Puhelimella tavoittaa kaverit kyllä.
 
En ole koskaan ollut facebookissa, enkä ole ajatellut liittyäkään. Alkuun kaverit ihmetteli, että miksi en siellä ole, mutta nyt on nekin kyselyt ja ihmettelyt lähes loppuneet. En vain ole nähnyt tarpeelliseksi liittyä kyseiseen palveluun.
 
Mulla on tili fb:hen muutamien kuva yms juttujen takia. Juuri tänään kirjauduin varmaan puoleen vuoteen ekaa kertaa jälleen sisälle kattookseni eräät kuvat ja voi härre gud kun vitutti. Kaikki oli taas väännetty johonkin uuteen uskoon ja kesti aikansa löytää kaveri ja hänen kuvansa. Olipa ihana taas lokata itsensä pihalle siitä paskasta.
 
Menin pätemään "tää on ihan vanha juttu" jo silloin kun koko FB vasta alkoi tulla tunnetuksi, jossain viime vuosikymmenen puolessavälissä tai ehkä aiemminkin. Eikä oo sittemmin kehdannut liittyä. Mistään LinkedIn- tai vastaavista edes vähänkään korvaavista uudemmista vastineista en tietty tuolloin tiennyt todellisuudessa mitään
 
Liittyy hieman ketjun asiaan http://www.iltasanomat.fi/viihde/ko...jarkyttyi-facebookista/art-1288442969769.html

Eniten vituttaa koko facebookissa joidenkin ihmisten päivitykset "mäccärillä", "salilla" jne. Myös sitten kummastuttaa suuresti ihmiset, jotka pyytävät kaveriksi mutta eivät sitten esimerkiksi koskaan tervehdi koululla koskaan tai muutenkaan vaihda kuulumisia. Olen kyllä senkin huomanut kaveripiirissäni, että mitä enemmän tuonne facebookkiin päivitellään ja siellä ollaan, niin sitä vähemmän sitä oikeaa elämää virtuaalimaailman ulkopuolella heillä on. Omassa kaveripiirissäni paras esimerkki on hyvä ystäväni, joka baarissa ollessaan on kännykällä facebookissa eikä puhu muille mitään, sama heppu yleensä etkoillakin istuu hiljaa koneen ääressä facebookissa kun muut juttelevat ja heittävät läppää.

Itse tosin tällä hetkellä olen facebookissa vaikka viimeaikoina siellä pyöriminen on vähentynyt, ja olenkin huomannut, että paljon mukavampia vaihtaa kuulumisia livenä kuin lukea jostain tilapäivityksestä. Keksii samalla sitä jutunjuurtakin puolituttuja nähdessään. Ainoana hyvänä puolena pidän, että facebookin avulla hyvä pitää yhteyttä esim. inttikavereihin ja kutsua porukkaa eri tapahtumiin. Muuten kyllä onkin aika turha härpäke ja tekisi mieli poistaa tunnukset.
 
Pitkään hannasin facebookkia vastaan. Kun tuli muutto vähän kauemmas kavereista pysyvästi niin tuli tehtyä facebook profiili, että pysyy vähemmällä vaivalla kaikkien kanssa yhteyksissä. Se miksi itse laitoin vastaan oli lähinnä facebookin typerät privacy policyt ja se, että kuinka paljon nyt itsestään ylipäänsä haluaa tietoa laittaa nettiin kansalle nähtäväksi.

On tuosta lärvikirjasta kuitenkin paljon apua uusienkin sosiaalisten kontaktien luomiseen, tapahtumien järkkäämiseen ja onneksi vielä nyt pystyy paljon siihenkin vaikuttamaan mitä sisältöä siellä on ja millaisen kuvan se antaa. Ihan hyvä juttu, mutta edelleen ärsyttää että facebook pyrkii ja väittää omistavansa käyttäjien sinne lataaman sisällön.
 
Eniten vituttaa koko facebookissa joidenkin ihmisten päivitykset "mäccärillä", "salilla" jne.

Noi onneks katoaa striimistä, kun pari kertaa naksuttaa vääränlaiset postaukset kiinni. Samoin kaikkien typerien pelien ja applikaatioiden outputit saa nätisti pois. Jäljelle jää sit jotain muutakin kuin pelkkää kohinaa.
 
Joku viisas sanoi: facebook on kuin aids, se ei lähe koskaan pois.:D Viittaan tällä siis siihen toimintoon, että facebook muistaa sinut, vaikka ulostaisit itsesi kokonaan sieltä.

Aika mielenkiintosta se miten tuo sivusto kerää informaatiota ihmisten internet-elämästä. Olen katsonut, että edut menevät mun kohdalla sinne pakkasen puolelle. Ihmiskontaktit sujuu paremmin muilla menetelmillä. Joskus tulee kyllä eteen tilanteita jossa ainoa tiedon kanava olisi ollut facebook, mutta ei se mua haittaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom