Keskustelua silikoneista yms. muusta kauneuskirurgiasta

[Miutumautu]

Vaikutanee tuleeko lihaksen alle vai päälle.

 

[MissEvilEve]

Vaikutanee tuleeko lihaksen alle vai päälle.

Joo, sillä on asian kanssa myös tekemistä. Huonekaverille laitettiin rintalihaksen alle, oli kipuja aika paljon ja jäi sen takia ylimääräiseksi yöksi sairaalaan kun ei halunnut kotiin lähteä. Sillä kivut johtuivat lähinnä paineen tunteesta rintalastassa, eli mitään viiltävää/sykkivää kipua ei ollut, vaan sellainen kun on todella kipeät rintalihakset treenin jälkeen, ja tämä potenssiin kymmenen. Sanoi että makuuasennosta istumaan noustessa, ja istuessa tuntui kuin joku istuisi rintalastan päällä eikä saa henkeä jne. Myös yhdelle kaverilleni on laitettu rintalihaksen alle ja hän puhui paljon tuosta rintalastan "kuristavasta" tunteesta, tosin muistan itselläkin sellaisen olleen koska oli niin pumpatut ja pinkeät tissit silloin alussa, mutta kipua se ei tuottanut, ennemminkin vaan outo tunne.

Toisaalta, kipu on hyvin subjektiivinen kokemus. Mulla tosiaan oli aika mittavat operaatiot kun ei tehty vain pelkkiä implantteja vaan sörkittiin kroppaa kauttaaltaan mm. sen rasvaimun yhteydessä, ja siltikin olin ihan fine. Eniveis, en mä ainakaan jättäisi jotain leikkausta tekemättä siksi että pelkäisin mulla olevan kipuja sen jälkeen. Sitä varten on lääkkeet jos näin on. Pääasiassa kuitenkin noista leikkauksista paranee nopeasti, ja yleensä aiheuttavat hyvin vähän kipua (paitsi se leikkauksen jälkeinen 1-3pv).

 

[Miranda]

Tää on kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä topic.

Itse olen melko satavarma, että jossain vaiheessa jotain fiksausta tulee tehtyä. Esimerkkinä yläluomet, jotka meidän suvun naisilla alkaa roikkua enemmän tai vähemmän. Pieni operaatio toki.

Ajatus silareista on pyörinyt mielessä muutaman vuoden ajan. Etuvarustusta on kohtuullisesti ja hyvillä rintsikoilla saa kyllä kuulla "hyvistä tisseistä". Ongelma on kuitenkin se, etten pidä rintojeni ulkonäöstä sellaisenaan. Sen kummempia erittelemättä ne voisivat olla pyöreämmät ja muutoinkin nätimmät. Toisaalta tähänkin asti pärjätty - mutta esimerkiksi jos joskus lapsi(a) siunaantuu, niin mieli saattaa muuttua. Miehen kanssa ollaan joskus jopa saatu riita aiheesta aikaan: hän ei missään nimessä halua että laitan silikonit. Jonkinlaisena kompromissina suostuisi "kohotukseen", mutta tiedä sitten siitäkään. Täytynee tutkia asiaa tarkemmin. korostettakoon siis vielä, että olen ainoa, joka on tyytymätön rintojeni ulkonäköön.

Se täytyy kyllä mainita, että olen yhtä paria silikoneja "päässyt" tunnustelemaan, ja hämmästyin niiden luonnollisuudesta! Ei puhettakaan mistään kumipalloista, vaan ihan aidonoloiset (isohkot) rinnat.

 

[Molly]

Esimerkkinä yläluomet, jotka meidän suvun naisilla alkaa roikkua enemmän tai vähemmän.

Samainen toimenpide ois itsellä joskus haaveissa. Nyt jo näin 29 vuotiaana huomaan, että tämä yläluomeni alkaa roikkua pikkuhiljaa vähän ärsyttävästi. Luomet tuhriintuu rajauksista ja ilme on vähän "raskas". Minkäs sitä geeneilleen voi, mutta jos vaan rahaa ois niin menisin kyllä asian fiksaamaan.

Jonkinnäköinen rintojenkohotuskin olisi kiva. Olen rintava, mutta laihdutettuani kuppikoko pieneni. Sääli, että se rintojen iho pysyi suht entisellään, ja muodokkaiden rintojen sijasta onkin pari säkkiä tuossa roikkumassa. Ainoa asia miksi laihtuminen harmittaa. Lihavana oli ainakin muodokkaan isot rinnat! Onneksi on hyviä rintsikoita, mutta olisi kiva pystyä katsomaan itseä alastikin ilolla.

 

[Kauniina]

Kaksi kertaa olen käynyt leikkauksessa. Viimeksi Laatukirurgiassa viime vuonna. Tulos oli parempi kuin ensimmäisellä kerralla ja kipuja ei ollut oikeastaan ollenkaan. Halusin kauniit, pystyt rinnat ja kuulostaa sorry todella itserakkaalta, mutta rinnoista tuli paremman näköiset, kun olen nähnyt kellään suomalaisella. Olen enemmän kuin tyytyväinen nyt ja kun ei ole enempää lapsia tarkoitus hankkia, niin nämä rinnat tulevat olemaan mielettömän kauniit vielä vuosienkin päästä. Olen hyvin onnekas!

 

[Lucine]

Mun palkintona tavoitteeseeni pääsystä tulee olemaan silikonirinnat. Olen niistä jo pitkään, monta vuotta, haaveillut ja nyt päätin että otan sitten vaikka lainaa kun en saa tarpeeksi rahaa säästöön. Mulla ei siis nyt ole oikeastaan rintoja ollenkaan, ruumiinrakenteeltani olen aika roteva joten näyttää todella törkeältä ja asia vaivaa mun mieltä päivittäin.

Aion saada painoa pois ja kiinteyttä oikeisiin paikkoihin, ja sitten kun olen tyytyväinen itseeni niin aion palkita itseni tällä operaatiolla.

Mun yks kaveri kävi ottamassa viime kesänä, en muista lääkärin nimeä mutta Helsingissä jokatapauksessa. Sitä kehui joten melko varmasti menen itsekin tälle samalle lääkärille.

Mua ei pelota mitkään komplikaatiot leikkauksessa eikä mua oikeastaan edes hirveemmin kauhistuta ottaa lainaa tällaisen asian takia, tää on mulle niin tärkeä asia ja boostais mun itsetuntoa miljoonasti joten koen että se on sen arvoista. Ainoa mikä tavallaan stressaa on se miten tää asia otetaan vastaan esim. lähipiirissä ja töissä varsinkin, vaikka ei sillä pitäis mitään merkitystä olla. Mä nyt oon muutenkin sellainen että mietin liikaa sitä mitä muut ajattelee ( musta ).

 

[popa]

itse olen käynyt parissa konsultaatiossa tsekkailemassa mitä mulle ylipäätään voitaisiin tehdä. oon ollut aina hoikka, ja tälläsillä n. 10 rasvaprosenteilla rintojen kohdalla on lähinnä nahkaa ilman supermegapushuppeja :D. tulos oli, että sen verran löytyy, et vois laittaa rintalihaksen päälle vähän täytettä.

mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt, mietin rauhassa, mutta valehtelisin kyllä ja heittämällä jos väittäisin, ettei peilikuva miellyttänyt aikalailla testisilarien kanssa. tosin kun itse haluaisin luonnolliset (enkä siis kovin suuret) rinnat, niin epäilyttää tietysti lopputulos. ja kivuista viis, mutta se treenikielto siinä leikkauksen jälkeen ahdistaa ehkä eniten, kun oli alkuvuodesta pakko olla niskaleikkauksen takia 3 kk poissa salilta.

oh mi god, jo on naisella ongelmat ;)

 

[maryo]

Olen miettinyt silareiden hankintaa muutaman vuoden ajan, mutta yleensä oon tyrmännyt ajatuksen jotenkin "saavuttamattomana" - aiemmin esteenä oli raha, ja toisaalta sekin etten tuntenut ketään kenellä silarit olisi, vaikka haaveilin siitä niin se tuntui kaukaiselta. Nyt tuntuu että tosi moni puolituttu on käynyt operaatiossa, eikä hintakaan työssäkäyvänä ole este. Olen 21-vuotta, moni voisi sanoa että aika nuori tällaiseen leikkaukseen. Minä taas ajattelen asian niin että juuri nyt on oikea hetki tälle. Minulla ei ole suurempia kuluja eli asumiskulut pienet, ei lainaa, ei suuria menoja tai perhettä, johon saisi uppoamaan rahaa. Oman sunnon hankinta tosin on edessä, mutta saan tissirahat säästettyä takaisin muutamassa kuukaudessa. Luulen että 30-vuotiaana tilanne voisi olla toisin tämän rahatilanteen kanssa. Toki uusintaleikkaukseen tulee ajatustasolla varautua, koska on aika varmaa että minut joskus leikataan (jopa useita kertoja) vielä elämäni aikana uudelleen.

Kävin konsultaatiossa heinäkuun lopulla, ja leikkausaika sovittiin 3.10. virolaiselle klinikalle. Eilen tuli postissa leikkaussopimukset ym. paperit, jee! Tämä alkaa tuntua jo aika konkreettiselta. Ajatukset vaihtelee kauhusta järkyttävään tissikuumeeseen :D Koko on alustavasti sovittu 345 cc ja merkki Allergan Natrelle. Omaa rintakudosta löytyy sen verran, että implantti voitas laittaa joko kokonaan päälle tai osittain rintalihaksen alle. Mietin kuitenkin että osittain alle sen haluan. Eniten jännittää ehkä nukutus, koska mua ei ole ikinä nukutettu.

Ja sitten siihen asiaan. Treenitauko mietityttää. Miten pitkä tauko teillä on ollut salista/muusta liikunnasta? Kuinka se treenaamisen aloitus on lähtenyt käyntiin? Ei varmaan rintalihaksia ihan heti treenata, mutta entäs muu kroppa, millaisia kokemuksia teillä muilla on?

 

[BonyMoronie]

Kaksi kertaa olen käynyt leikkauksessa. Viimeksi Laatukirurgiassa viime vuonna. Tulos oli parempi kuin ensimmäisellä kerralla ja kipuja ei ollut oikeastaan ollenkaan. Halusin kauniit, pystyt rinnat ja kuulostaa sorry todella itserakkaalta, mutta rinnoista tuli paremman näköiset, kun olen nähnyt kellään suomalaisella. Olen enemmän kuin tyytyväinen nyt ja kun ei ole enempää lapsia tarkoitus hankkia, niin nämä rinnat tulevat olemaan mielettömän kauniit vielä vuosienkin päästä. Olen hyvin onnekas!

Nimimerkki "Kauniina", palstalle 2 viestiä... Mainitaan leikanneen yrityksen nimi ja tuli "parhaat rinnat Suomessa". Eipä ollenkaan mainosviesti, eipä...

 

[popa]

hei te joilla on silikonit: rintalihaksen alla, päällä vai osittain? tästä on miljoona eri näkemystä, mikä on paras niille, jotka treenaa kovaa.

 

[elsu]

Mulla on nyt 2 lapsen imetykset takana, ja tissit on ihan ok. Josain vaiheessa mietin silikoneja, mut mieheltä tuli ehdoton ei vastaukseksi( koska kuulemma pilaisin rintani). Sitten vielä se, että implantit haittaa rintasyövän havaitsemista(ei välttämättä löydetä tarpeeksi ajoissa). Enkä tiedä, olisinko ihan sinut ajatuksen kanssa, että mussa on jotain "muovista". No, jos joskus meille tulee 3. lapsi(ja se onkin sit mun osalta viimeinen), niin katotaan sitten, jos muutan mieleni... nyt on kuppikoko 70f ja se on ihan jees...

 

[Mopsy80]

Silikonit ovat moninainen terveysriski. Eikä kukaan nainen niitä itsensä takia ota.

Mutta joo, kyllä mäkin taannoin jopa melkein harkitsin niitä, kun on eripariset (a/b) ja vielä kuopparinta, jonka sais maskeerattua isommilla tisseillä.
Onneksi tulin nopeasti järkiini. En tienaa ulkonäölläni, joten täysin typerää olisi käyttää siihen isoja rahoja millään tavalla.

 

[BonyMoronie]

Jotenkin pelottavaa tämä silaririntojen invaasio ja "normalisoituminen". Kohta alkuperäisillä tisseillä oleva on epänormaali tai jonkun sortin luuseri... Kauneuskäsitys vain kapenee ja homogenisoituu. Mietitään nyt vaikka naisten hiuksia. Kaikilla on pitkät, värjätyt, usein keinotekoisesti tuuhennetut, samalla tavalla kiharrettu/suoristetut hiukset ilman otsista. Kun katsoo jotain bikini fitness -riviä, niin kaikki ovat ihan samannäköisiä päästä varpaisiin?! :wtf: Sama juttu muutenkin mediassa. Ymmärrän hyvin myös sen, että kun täällä pyörii ja katsoo vaikka kisaajien kuvia, alkaa oma vaatimattoman kokoinen rintavarustus tuntua epänormaalin vaatimattomalta. Se vaan pitää kestää ja ymmärtää, että moninaisuus on rikkaus ja kaikkien ei tarvitse näyttää samalta. Jos kilpailisi maailman huipulla, asia saattaisi olla eri. Mutta vaikka Virmajoen kroppaa kovasti ihailen, niin on ne tissit vaan vähän hassunnäköiset ja liian isotkin suhteessa.

Itsellä on kupin B tissit, ihan nätit ranskatartyyppiset, jos saa itse sanoa. Lapsia ei ole. Toinen on toista hieman isompi, vähän aikaa sitten vasta huomasin (on muuten saman puolen jalkakin isompi ja käsi pidempi). En minä usko, että olisin sen suositumpi tai ihaillumpi vaikka isommat tissit tai silikonit omaisinkin. Tai sen onnellisempi. Jos se jollekulle miehelle on niin kovin tärkeää, niin sitten saa etsiä jonkun toisen. En myöskään kaipaa seksuaalissävytteistä tuijottelua, toivon tulevani huomioiduksi kokonaisuuden ja persoonani/luonteeni vuoksi. Luullakseni tissini tästä pienenevät, kun jatkan treenaamista ja rasvaprosentti pienenee. Jos kunnolla kehityn, tulee tulokseksi luultavasti A-kuppi, kuten erittäin laihassa nuoruudessa. Nyt jo on 5 senttiä lähtenyt rinnanympäryksestä.

Noihin kauneusleikkauksiin ilmeisesti jää myös joskus koukkuun. Aina vain lisää ja uudestaan. Kertonee siitä, että kauneusoperaatio ei ole ratkaisu henkisiin juttuihin. Minusta hyvä (huono) esimerkki on uusimmassa FitBody-lehdessä ollut Sofia Ruusila, joka on minun silmiini epäaidon ja oudon näköinen. Näyttää 23-vuotiaana päälle kolmikymppiseltä, naama jotenkin jähmeän näköinen, huulet pullistelevat. Sekö on hienoa, tavoiteltavaa ja kaunista? Hänhän oli ennen todella kaunis ja Suomessa harvinaisentyyppinen nuori nainen. Nyt hän näyttää enemmän ja enemmän Tiina Jylhältä. Kaikki alkavat näyttää samalta, tissit ja naamat.

Komplikaatiot eivät ole harvinaisia, kivut tai muut haitat. Kaikkia kauneuskirurgian aineita ja materiaaleja ei tosiaankaan ole tutkittu eikä niiden pitkäaikaisvaikutuksia tiedetä. Riskaabelia hommaa. Moni julkkis maailmalla on todellakin pilannut pahasti naamansa ja kehonsa ja näyttää hirviöltä. Tuskin se heidänkään tarkoituksensa alun perin oli. Ja todella harvoin näkee aidosti hyvin tehtyjä silareita, useimmiten ne ovat liian luonnottoman näköisiä, liian isoja ja esim. oudossa kohdassa.

En minä ketään paheksu, jos silikonit ottavat, jokainen päättää itse ja tavallaan ymmärrän sen hyvin. Terve itsetunto ja itsensä hyväksyminen kuitenkin lähtee ihan jostain muualta, ja onnellisuus ei taatusti luuraa tisseissä. Eikös jotain tutkimuksiakin oltu tehty, että itse asiassa silikonien hankkimisen/kauneusleikkauksien jälkeen naisten onnellisuus laskeekin tilastollisesti? Vähän sama kuin lottovoittajilla tai hirveästi laihtuneilla. Kuvitellaan, että haaveiden toteutuminen ja normikauneuden (tai rikkauden) saavuttaminen muuttaa elämän, mutta sitten huomataankin, että samat henkiset murheet, masennus ja etsintä jatkuu edelleen, jollei pahempanakin. En usko, että mikään ulkoinen tuo mielenrauhaa. Puhumattakaan, että itsetunto on kiinni siitä, mitä muut ajattelevat tai arvostelevat.

Eli olen sitä mieltä, että terveydelliset riskit ja rahanmeno suhteessa mahdollisesti saavutettavaan iloon ovat liian isot. En yksinkertaisesti tarvitse isoja tissejä mihinkään. Sitä paitsi pienitissisenä on vaan hitsin helppo olla, liikkua, nukkua, pukeutua.

Sen myönnän kyllä, että jos rintani poistettaisiin kokonaan, haluaisin tilalle proteesit/silarit. Ja sorry avautuminen, toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään. Tämä ei ole minulle mikään sydämenasia, kunhan oli mukava pohtia omia ajatuksiaan. Ja painotan, että tosiaan, minun puolestani hankkikaa vain niitä tissejä . Onhan niitä joskus ihan kiva katsellakin, jos ovat hyvin tehty ja sopusuhtaisen kokoisia, mutta en mie itte semmossii oo tarvinnu.

- - - Updated - - -

Kauneuskupla | Tv | Areena | yle.fi

 

[Ketu ja Sussi]

Jotenkin pelottavaa tämä silaririntojen invaasio ja "normalisoituminen".

Tämä on heikkoitsetuntoisten ihmisten aikakausi. Silareiden ottaminenkaan ei tyypillisesti liity synnynnäiseen kauneudentajuun ja sen tyydyttämiseen. Pikemminkin syntyneen halun taustalla on muoti- ja kauneusteollisuus, joka on kapeuttanut kauneusihannetta ja saanut ihmiset elämään kuorensa kautta.

Muutenkin ajallemme on tyypillistä suhteellisuudentajun katoaminen. Se liittyy myös urheiluharrastuksiin. Eri lajeihin höyrähtäneitä on yhä enemmän. Vähitellen harrastuksen alun liikkumisen riemu muuttuu kontrolloinniksi ja päämäärätietoiseksi tekemiseksi, mistä mm. mielenterveyden ammattilaiset varoittavat. Erityisesti henkinen työ vaatisi vastapainokseen henkistä vapautta eikä tavoitteellista suorittamista.

Kukin tietenkin tavallaan, mutta väistämättä näistä proteniininmässyttäjistä ja silareilla silottajista tulee mieleen se, että elämä on käynyt liian helpoksi. Kun arjessa sekä todelliset fyysiset että henkiset haasteet jäävät toteutumatta, ne aiheuttavat häiriökäytöstä.

 

[Grand Battement]

Vaikka mielekkäitä haasteita riittää henkisellä ja fyysisellä puolella, niin rintojen "korjausta" olen pohtinut, koska kropan "täydellisyys" on korvien välissäni oleva vamma. Juu, tuomitsen itse itseni koviten, ei tarvitse muiden.

Sitten, yksi päivä alkoi oikeassa rinnassa tuntua jotain mitä ei ennen ole tuntunut. Aika lääkärille ja lähete mammografiaan. Itkuinen puoli viikkoinen kun odottelin mammografia-aikaa ja kertailin ketkä kaikki lähisukulaiset ovat rintasyöpään kuolleet (mummo ja kaksi tätiä) ja ketkä selvinneet. Odotushuoneessa minä reilu kolmikymppinen ja kaikki muut yli viis-kuuskymppisiä. Hoitaja selittää, että ensin otetaan kuvat, lääkäri katsoo kuvat ja jos siltä näyttää, niin kutsutaan takaisin tarkempiin tutkimuksiin tai tullaan sanomaan, että saa lähteä. Otettiin kuvat. Istun odostushuoneessa ja minut kutsutaan takaisin. Jalat ei meinaa kantaa ja tunnen KAIKKIEN vanhojen naisten myötätuntoiset katseet selässäni. Vakava ilmeinen lääkäri tutkii ultralla ja pitkältä tuntuvan hiljaisuuden jälkeen antaa vapautuksen, että "kyhmy" on ihan normaali ohimenevä kysta, ei vaadi jatkotutkimuksia.

Ette usko kuinka hyvältä rintani ovat sen jälkeen näyttäneet ja tuntuneet!

Ei ole tarkoitus pelotella vaikka olikin itselle aika helvetin pelottava kokemus, enkä sano etteikö korjausleikkaus tulisi taas joskus mieleeni, mutta ainakin nyt olen ihan onnellinen näihin terveisiin, pushupeilla muotoonsa nostettaviin rintoihin

 

[laa_laa]

Tietääkö kukaan onko muuten tummille silmänalusille olemassa jotain leikkausta tms. Mitkään ihmevoiteet ei auta. Sillä olen kärsinyt vaivasta jo lapsesta lähtien. Terveelliset elämäntarvat on, syön ja juon terveellisesti, en polta, juon harvoin ja kohtuudella. ja Nukun riittävästi sekä urheilen. Ärsyttävää kun aina on hiemän väsähtäneen näköinen olemus vaikka olo on kaikkea muuta. Silkkarit ja yläluomien kiristysleikkaukset on vielä joskus haaveissa.

 

[MimmiM]

Jos mulle laitettaisiin silarit, niin mulle kannattais kuulemma myös tehdä samalla rintojen kohotusleikkaus. Näin mulle sanottiin.

Onko kokemusta näistä kohotuksista? Eniten kohotuksessa mua häiritsee ne arvet.

Mua kyllä pelottaa jo silareittenkin laitto. Pelottaa, et joku juttu menee pieleen ja joutuu tekemään jotain korjausleikkauksia tai/ja että tulee isoja kipuja.

 

[Mopsy80]

Tietääkö kukaan onko muuten tummille silmänalusille olemassa jotain leikkausta tms. Mitkään ihmevoiteet ei auta. Sillä olen kärsinyt vaivasta jo lapsesta lähtien. Terveelliset elämäntarvat on, syön ja juon terveellisesti, en polta, juon harvoin ja kohtuudella. ja Nukun riittävästi sekä urheilen. Ärsyttävää kun aina on hiemän väsähtäneen näköinen olemus vaikka olo on kaikkea muuta. Silkkarit ja yläluomien kiristysleikkaukset on vielä joskus haaveissa.

Mulla sama vika, mutta onhan siihen ihan ok peitevoiteita olemassa. Silmänalusvoide onkin mun ensimmäinen meikkirutiini, se on vain pakko laittaa. Ripsenpidennykset kyllä ovat vieneet huomiota pois pandasilmistä. Harmi, ettei se sellainen junkie - look ole enää muodissa :D

 

[laa_laa]

mä olen niin vaalea et ripsienpidennykset ei oikein sovi mielestäni mulle, ja mieluummin muutenkin pitäisin luonnollisempaa lookkia.

 

[MissEvilEve]

Jos mulle laitettaisiin silarit, niin mulle kannattais kuulemma myös tehdä samalla rintojen kohotusleikkaus. Näin mulle sanottiin.

Onko kokemusta näistä kohotuksista? Eniten kohotuksessa mua häiritsee ne arvet.

Mua kyllä pelottaa jo silareittenkin laitto. Pelottaa, et joku juttu menee pieleen ja joutuu tekemään jotain korjausleikkauksia tai/ja että tulee isoja kipuja.

On kokemusta. Itselleni tehtiin siis samalla kohotus, ja leikkaus oli suht massiivinen. Virossa leikattu, ja kilpailutin useita eri paikkoja ennen valintaa. Tämä paikka oli ainoa jossa osasivat tehdä ns. "donitsi"-tekniikalla kohotuksen (eli nännin ympäri), muut olisivat olleet ankkuriarpien kannalla (mittavat arvet, nännin ympäri, siitä kohtisuoraan rintapoimuun ja koko rintapoimu). Myös lollipop-tekniikkaa käytetään (nännin ympäri ja pieni viiva siitä alaspäin, kaikista näistä löytynee kuvia googlettamalla) ja se on säästeliäämpi.

Voin silti väittää että kohotetut rinnat arpineenkin (oli sitten pienempi tai isompi arpi) ovat aivan satavarmasti mieluisammat kuin esim. jotkut riippuvat majavanhännät. Täyteläisyys, pyöreys ja muoto kun saavutetaan niin se arpi on hyvin pientä siinä verrattuna johonkin velttona löllyvään tissiin (etenkin jos nahkaa on vaikka muille jakaa).

Muutamalle kaverillekin on tehty samalla kohotusta vaikka ovat olleet pienirintaisia alunperin, silti rinta on jonkin verran roikkunut. Heillä on lollipop-tekniikalla tehty ja arpi on todella vaalea ja pieni. Kauniit rinnat mielestäni kaikilla, myöskin niillä keille tehty pelkkä kohotus tai rintojen pienennys sillo isoimmalla arpimallilla eli ankkurilla. Itse en siis sitä arpea surisi