Keskittymisvaikeudet

[Hippa]

Sori,mä vähän irtosin.Mutta kun tuntu että tuolla aiempana tuntu olevan sellanen meininki että kaikki periaatteessa voi päästä mihin tahansa kunhan on ahkera ja ettii ittelleen oikeat opiskelumetodit.No sanosin että tonne ei pääse keskiverto jamppa ellei lahjo porukkaa.

Niin ja se oleellinenhan oli se, että puhuttiin lukemiseen perustuvasta opiskelusta eli poisluetaan erityisalat, mihin tuo lentäminenkin kuuluu.

 

[Kinaasi]

Luitko mun editin?

Mutta laittaisin mä lääkiksen ja oikiksen rinnalle käyttäytymistieteellisen, eläinlääkiksen, farmasian ja valtiotieteellisen, jos puhutaan sisäänpääsyn vaikeudesta sisäänpääsyprosentin perusteella.

Sisäänpääsyprosenttien suorassa vertaamisessa ei ole juuri järkeä.

 

[Hippa]

Sisäänpääsyprosenttien suorassa vertaamisessa ei ole juuri järkeä.

Ja suosittelen lukemaan kaikki edellä olevat viestit.

Varsinkin ton lainaamasi virkkeen loppuosan: jos puhutaan sisäänpääsyn vaikeudesta sisäänpääsyprosentin perusteella.

Minä en sitä keksinyt, että se prosentti mitään kertoo..

 

[Topah]

Ei helkkari kaikkia siistejä selityksiä täällä itseltäkin tullu, mutta sehän on selvä että keskittymisvaikeudet johtuvat Suomen ilmastosta. Miten pystyy mihinkään keskittymään, ku on semmoset kelit ettei muusta puhuttavaa ja mietittävää riitä. Itelläkin on taas tullu keskittymisvaikeuksia, niskakipuja ja päänsärkyä. Syyhän on selvä. Paska maa ja paskat kelit.

Lähen tästä sairaseläkehakupapereita kohta täyttämään. :D

 

[Huppe]

Ei tohon mikään auta, tuttua kauraa opiskeluajoilta. Itselleni onneksi riitti kun pystyi keskittymään tunneilla niin ei tarvinnut sitten juurikaan lukea tentteihin.

 

[osku]

Niin ja se oleellinenhan oli se, että puhuttiin lukemiseen perustuvasta opiskelusta eli poisluetaan erityisalat, mihin tuo lentäminenkin kuuluu.

No mutta mä edelleenkin väitän että perintötekijät vaikuttavat oleellisesti koulumenestykseen yhtään väheksymättä ulkoisia tekiöitä.Tästä sulla on varmaan eriävä mielipide. ;)

 

[Taskuamatsoni]

No mutta mä edelleenkin väitän että perintötekijät vaikuttavat oleellisesti koulumenestykseen yhtään väheksymättä ulkoisia tekiöitä.Tästä sulla on varmaan eriävä mielipide. ;)

Näin on. Mun äiti jäi aikoinaan muutaman kerran luokalleen eikä iskäkään ole amista kummempaa opiskellut -> missukalla on oppimisen suhteen paskat geenit. Olisi kannattanut jättää yrittämättä. Tai sitten ei.

Varmaan aiempi huono suhtautumiseni kouluun ja opiskeluun johtui osaltaan vanhempieni asenteesta ja odotuksista.

 

[osku]

Näin on. Mun äiti jäi aikoinaan muutaman kerran luokalleen eikä iskäkään ole amista kummempaa opiskellut -> missukalla on oppimisen suhteen paskat geenit. Olisi kannattanut jättää yrittämättä. Tai sitten ei.

No mutta voihan olla niin että ulkoisten tekijöitten/asenteiden takia tätä geneettistä potenttiaalia on jäänyt käyttämättä.En mä nyt niin sanois että ei kannata edes yrittää jos vanhemmat ei ole kovinkaan koulutettuja.Kyllähän se pitää paikkansa että aina sillontällöin jostain vaativistakin oppilaitoksista valmistuu porukkaa jotka vaikuttais olevan todella tyhmiä.

 

[lIhaa]

No mutta mä edelleenkin väitän että perintötekijät vaikuttavat oleellisesti koulumenestykseen yhtään väheksymättä ulkoisia tekiöitä.Tästä sulla on varmaan eriävä mielipide. ;)

Poikkeuksellisesti joudun olemaan oskun kanssa samaa mieltä jostain. Vaikka kovalla yrittämisellä voikin kompensoida älyn hitautta, niin ala-asteella toitotettu "Sinusta voi tulla ihan mitä tahansa, kunhan vain panostat siihen" ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi minusta ei voi tulla huippumatemaatikkoa, vaikka kuinka kuluttaisin yliopiston kirjaston penkkejä. Tämä ihan vaan sen takia, etten ole matemaattisesti mitenkään erityisen älykäs.

 

[Taskuamatsoni]

Tässäpä olikin kyse koulumenestyksestä, ei siitä tuleeko valmistuttua oltua "huippu" sitten käytännössä. Minäkin sain mm. myyntiä käsittelevästä kurssista ja kaikista markkinoinnin kursseista vitoset ja etätöistä kamalat kehut opettajalta, mutta käytännössä taas en noita hommia pystyisi tekemään millään kehuttavalla menestyksellä...

Ei mulle vaan ala-asteella toitotettu muuta kun "Sinusta ei tule koskaan mitään", ja senkin luin rivien välistä.

 

[modified]

Poikkeuksellisesti joudun olemaan oskun kanssa samaa mieltä jostain. Vaikka kovalla yrittämisellä voikin kompensoida älyn hitautta, niin ala-asteella toitotettu "Sinusta voi tulla ihan mitä tahansa, kunhan vain panostat siihen" ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi minusta ei voi tulla huippumatemaatikkoa, vaikka kuinka kuluttaisin yliopiston kirjaston penkkejä. Tämä ihan vaan sen takia, etten ole matemaattisesti mitenkään erityisen älykäs.

Opiskelussa tarvitaan myös tervettä itsetuntoa, muuten ei hakisi minnekään. Ja töitä tekemällä kyllä valmistuu melkein mistä laitoksesta tahansa. Minusta tuota sanomaa kannattaisi nuorille toitottaa.

 

[lIhaa]

Tässäpä olikin kyse koulumenestyksestä, ei siitä tuleeko valmistuttua oltua "huippu" sitten käytännössä.

Esimerkki oli toki kärjistetty, mutta perusajatus on sama:
1. Ihmisten välillä on eroja myös älykkyydessä ottamatta kantaa siihen, mitä älykkyys on ja voiko sitä mitata jne.
2. Tämän vuoksi koulussa ja opinnoissa eivät kaikki menesty yhtä hyvin tekemällä töitä saman verran.
3. Vähemmän älykkäät eivät menesty opinnoissaan yhtä hyvin kuin älyn jättiläiset, vaikka tekisivät mitä.
4. Tästä voinemme päätellä, että älykkyys vaikuttaa osaltaan opiskelumenestykseen?

Opiskelussa tarvitaan myös tervettä itsetuntoa, muuten ei hakisi minnekään.

Totta.

Ja töitä tekemällä kyllä valmistuu melkein mistä laitoksesta tahansa.

Tämäkin totta, jos mukana on tosiaan tuo melkein mistä tahansa.

Minusta tuota sanomaa kannattaisi nuorille toitottaa.

Totta turiset edelleen. Edes minä en ollut aikoinaan ihan niin tyly sijaisopettaja, että olisin lukioikäisille kertonut elämän totuuksia suoraan, vaan yritin kannustaa heitä opiskelemaan. Tosiasia kuitenkin oli, että luokassa oli ihan helvetin tyhmiä ihmisiä ja valopäitä. Ja ne tyhmät ihmiset eivät saavuttaneet samoja tuloksia kuin älykkäät, vaikka jotkut heistä käyttivätkin opiskeluun omien sanojensa mukaan huomattavan määrän aikaa ja vaivaa.

Minusta voisimme pitää keskustelun tosiasioissa ja jättää hyvät ja kannatettavatkin toitotettavat asiat sivuun.

 

[Feather]

En lukenu kaikkia, mutta itelläki jonku sortin keskittymisvaikeuksia on opiskelussa ollu. Esim. pääsykokeisiin luvussa vaikeaa keskittyä ja monesti kokeisiinluvussa. Jos jotain "lääkettä" tuohon miettii, niin luontaiskaupoista vois löytyä jotain - en tiiä tarkkaan mitä - minkä pitäs esim. parantaa keskittymiskykyä. Pitää kysyä äitiltä. Mutta mun tapauksessakaan tuskin mistään oikeasta häiriöstä on kyse, samantapaista mitä monilla muillakin tähän ketjuun kirjoittaneilla oli. Kyllä se siitä - toivottavasti

 

[osku]

Poikkeuksellisesti joudun olemaan oskun kanssa samaa mieltä jostain. Vaikka kovalla yrittämisellä voikin kompensoida älyn hitautta, niin ala-asteella toitotettu "Sinusta voi tulla ihan mitä tahansa, kunhan vain panostat siihen" ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi minusta ei voi tulla huippumatemaatikkoa, vaikka kuinka kuluttaisin yliopiston kirjaston penkkejä. Tämä ihan vaan sen takia, etten ole matemaattisesti mitenkään erityisen älykäs.

No niin tää oli se mun näkemys tästä asiasta.

 

[modified]

Tuolla aikaisemminkin spekuloitiin sitä, että kertooko huonosti opinnoissa pärjääminen, että henkilö on väärällä alalla?

Periaatteessa jos opiskelu ei ole tarpeeksi palkitsevaa, niin aika vähän sille mahtaa. On mahdotonta saada itsensä sellaiseen moodiin, että pärjään missä tahansa.

Vaikka pääsisikin jonnekin kauppakorkeaan viidennellä hakukerralla, niin pärjäisikö siellä kuitenkaan yhtään paremmin kuin mitä ensimmäisellä kerralla olisi pärjännyt.

 

[Memory]

Eli jos jonkinlaisia vinkkejä ihmisiltä löytys täältä niin olisin ikionnellinen. Ongelma on, että en pysty kunnolla keskittymään asioihin.. varsinkin kun kyse on kouluasioista. Opiskelen yliopistossa ja olen vähän yli puolessa välissä tutkinnostani, mutta nyt on tullut stoppi noihin suorituksiin. Asia on todella kiusallinen varsinkin kun pitäis suunnilleen vuoden-puolentoista päästä valmistua.

Perustapaus on tälläinen: Avaan kirjan ja alan lukea.. muutaman sivun jälkeen ajatukset alkavat harhailla ihan muissa asioissa ( television katseleminen, netissä surffaaminen) vaikka tiedän, että nyt olisi pakko lukea. En vaan pysty keskittimään aiheeseen vaan avaan telkkarin ja jumitun siihen. Helvetin huono omatunto on tämän takia. Tuntuu myös, että vaikka kuinka yrittää lukea, asiat ei vät jää mieleen. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mikä avuksi? joku lääke kenties? Kiitos valmiiksi kommenteista.....

Vargas, hyvä askel on jo se, että olet ylipäätään tiedostanut keskittymisvaikeutesi ja halunnut vaikuttaa siihen. Edellä tuli paljon hyviä neuvoja siitä, miten saisit itsesi keskittymään luettavaan. Kannattaa kokeilla.

Itselläni ei ole koskaan ollut keskittymisvaikeutta. Koska työhöni kuuluu lähes poikkeuksetta se, että joudun avustamaan mainitsemasi oireen kanssa ponnistelevia oppilaita, olen saanut nähdä kaikenlaista ja toimia erilaisten tapauksien kanssa.

Et kerro kovin yksityiskohtaisesti. Vaikea ottaa kantaa. Mikä juuri tietokoneissa tai tv:ssä vie keskittymisesi? Mihin aikaan vuorokaudesta opiskelet? Ajatteletko, että kun nyt on "pakko" lukea, asennoidut jo sillä tavalla ettei mitään jää mieleen aikaisemmista kokemuksista johtuen? Tässä joitakin vinkkejä:

Ympäristössä, jossa opiskelet saattaa olla (liikaa) ärsykkeitä, jotka vaikuttavat keskittymiseesi. Jos tietokone, tv, stereot...ym. ovat aina lähettyvilläsi, tietenkin sinulla on matalampi kynnys sortua keskittymään niihin. Kannattaa välillä vaihtaa lukuympäristöä. Mene vaikka ulos (puutarhaan, rannalle, puistoon vaikka metsään) lukemaan!

Jos pakotat itsesi opiskeluun, siitä ei varmastikaan tule mitään. Onko opiskeltava aihe sinulle mielenkiintoista, jos kaikki muu vie huomiosi yleensä hakoteille lukiessa? Kun kaikki perusasit ovat kunnossa, opiskelukin sujuu yleensä mielekkäämmin. Älä lue väsyneenä, nälkäisenä, vihaisena, rauhattomassa ympäristössä...eli vältä sitä, mille voisit antaa syyn olla lukematta. Helppoa eikö vain.

Kokeile opiskelua ystäväsi/koulukaverin kanssa. Jos toisen läsnäolo "pakottaisi" sinut suuntaamaan huomion kirjaan.

Ai niin...jos et ole käynyt virallisissa testeissä eikä sinulle ole diagnosoitu keskittymisvaikeutta, saatat kärsiä vain rauhattomuudesta/vilkkaudesta, tarkkaavaisuus- tai tunne-elämänhäiriöstä. Kannattaa seurata tilannetta ja hakea tarvittaessa ammattiapua. Sinulla ei välttämättä ole edes mitään ylläolevista, sillä vain opiskelutekniikkasi saattaa olla väärä...?

Neuvoin niin paljon kuin pystyin. Onnistumisia!

 

[Buuffitus]

Edellisissä tullutkin jo hyviä juttuja, mutta pistetään vielä tämmöinen:

1) Lue jokin selkeästi rajattu alue läpi, tarpeeksi lyhyt että jaksaa keskittyä
2)Palaa alkuun ja poimi tärkeitä kohtia muistiinpanoiksi. Siis ihan oikeasti kynä käteen, paperi eteen ja vaikka ranskalaisin viivoin/mind map tyyliin.

Ja jatka näin koko alueen läpi. Jos tiedät jo jonkin alueen entuudestaan tai se ei ole olennainen tentissä/raportissa niin skippaa se. Keskity olennaiseen!

Lopuksi kun sinulla on muistiinpanoja TÄRKEISTÄ asioista niin lueskelet niitä ja palautat niiden avulla mieleen tekstin pääpointteja. Monesti itse kirjoittamalla jää paremmin mieleen asioita ja keskittyy lukemiseen kun tietää että sisällöstä pitäisi joku elämää suurempi oivallus saada esiin.

Edellinen on hyväksi havaittu niin lukio kuin opiskeluaikanakin. Tuossa kun kirjoittelee niin siinä ei ainakaan allekirjoittanutta pieni taustahälinä/musiikki häiritse.

Edit: tämä siis niille jotka tuntevat että opiskeltava ala on oma juttu, mutta välillä ote on herpaantunut.

 

[Vargas]

Vargas, hyvä askel on jo se, että olet ylipäätään tiedostanut keskittymisvaikeutesi ja halunnut vaikuttaa siihen. Edellä tuli paljon hyviä neuvoja siitä, miten saisit itsesi keskittymään luettavaan. Kannattaa kokeilla.

Itselläni ei ole koskaan ollut keskittymisvaikeutta. Koska työhöni kuuluu lähes poikkeuksetta se, että joudun avustamaan mainitsemasi oireen kanssa ponnistelevia oppilaita, olen saanut nähdä kaikenlaista ja toimia erilaisten tapauksien kanssa.

Et kerro kovin yksityiskohtaisesti. Vaikea ottaa kantaa. Mikä juuri tietokoneissa tai tv:ssä vie keskittymisesi? Mihin aikaan vuorokaudesta opiskelet? Ajatteletko, että kun nyt on "pakko" lukea, asennoidut jo sillä tavalla ettei mitään jää mieleen aikaisemmista kokemuksista johtuen? Tässä joitakin vinkkejä:

Ympäristössä, jossa opiskelet saattaa olla (liikaa) ärsykkeitä, jotka vaikuttavat keskittymiseesi. Jos tietokone, tv, stereot...ym. ovat aina lähettyvilläsi, tietenkin sinulla on matalampi kynnys sortua keskittymään niihin. Kannattaa välillä vaihtaa lukuympäristöä. Mene vaikka ulos (puutarhaan, rannalle, puistoon vaikka metsään) lukemaan!

Jos pakotat itsesi opiskeluun, siitä ei varmastikaan tule mitään. Onko opiskeltava aihe sinulle mielenkiintoista, jos kaikki muu vie huomiosi yleensä hakoteille lukiessa? Kun kaikki perusasit ovat kunnossa, opiskelukin sujuu yleensä mielekkäämmin. Älä lue väsyneenä, nälkäisenä, vihaisena, rauhattomassa ympäristössä...eli vältä sitä, mille voisit antaa syyn olla lukematta. Helppoa eikö vain.

Kokeile opiskelua ystäväsi/koulukaverin kanssa. Jos toisen läsnäolo "pakottaisi" sinut suuntaamaan huomion kirjaan.

Ai niin...jos et ole käynyt virallisissa testeissä eikä sinulle ole diagnosoitu keskittymisvaikeutta, saatat kärsiä vain rauhattomuudesta/vilkkaudesta, tarkkaavaisuus- tai tunne-elämänhäiriöstä. Kannattaa seurata tilannetta ja hakea tarvittaessa ammattiapua. Sinulla ei välttämättä ole edes mitään ylläolevista, sillä vain opiskelutekniikkasi saattaa olla väärä...?

Neuvoin niin paljon kuin pystyin. Onnistumisia!

Kiitos että ammatti ihminenkin otti kantaa asiaa. Voisin selvennyksen vuoksi täydentää noita tietoja. Sehän tässä onkin, kun tietokoneissa tai telkkarissa ei ole mitään mielenkiintoista mitä haluaisin seurata, silti niin tulee vaan tehtyä mielummin kuin luettua. Tuntuu vaan, että ei pysy paikallaan ja ajatuskurissa.

Omissa opinnoissa on helvetin paljon tylsiä perusopintoja jotka tuottavat eniten vaikeuksia. Silti olen huomannut myös oman kiinnostavan pääaineeni opinnoissa todella suuria ymmärtämisen vaikeuksia. Tuntuu, että kun tajuan kokonaisuudesta yhden pointin, niin saman tien unohdan edelliset pointit. Kokonaisuus ei pysy hallinnassa. Ajankohdan ja lukuympäristön olen tiedostanut suht hyvin.. Tällätavalla mielestäni kyllä optimoin sen pienen ajan joilloin pääkoppa ottaa sitä vähääkään tietoa vastaan.

Epätoivoa tuottava ongelma on se, että kun olen lukenut kiinnostavaa aihetta oikealla asenteella kolme viikkoa ja mielestäni sisäistänyt paljon asiaa, niin silti kun saan koepaperin nenän eteen, tuntuu asiat häviävät päästä kokonaan. Tämä johtaa siihen, että tulen levottomaksi ja alan miettiä väkisin.. tämä taas johtaa siihen, että nupin sisällä on totaalinen kaaos tuossa tilanteessa. Itse näkisin ongelmaksani asioiden muistamisen ja monen vaikean asian käsittelemisen samaan aikaan..

 

[Hippa]

No mutta mä edelleenkin väitän että perintötekijät vaikuttavat oleellisesti koulumenestykseen yhtään väheksymättä ulkoisia tekiöitä.Tästä sulla on varmaan eriävä mielipide. ;)

En kommentoi tuohon sen enempää kuin että mun alkuperäinen väitteeni ei liity tähän asiaan.

 

[iivili]

Mitä tulee perinnöllisyyteen ja älylliseen suorituskykyyn, niin justiinsa oli Scientific Americanissa iso artikkeli, jossa todettiin uusimpien älykkyystutkimusten tai henkistä suorituskykyä mittaavien tutkimusten (miksikä sitä nyt kutsuukaan) melkein kaikkien osoittavan, että kuka tahansa pystyy opettelemaan karkeen arvion mukaan 10 vuodessa jonkun inhimillisen taidon ns. eksperttitasolle, eli esim. shakin suurmestaritasolle. Mullistavia uutuuksia keksivä neron taso on sitten eri asia (vaatii lahjakkuutta varmaankin), mutta aika taitavaksi pääsee kuka tahansa.

Shakki on kuulemma hedelmällinen tutkimuskohde älykkyystutkijoille, koska pelaajat istuvat turnauksissa paikoillaan sisätiloissa, pelaavat monesti vuosikymmeniä pikkulapsista alkaen ja peli on kisasysteemeineen ja rankingeineen ollut suht samanlainen jo vuosikymmeniä.

Se on sitten ihan eri asia, kenen elämänolosuhteet ovat semmoiset, että em. kaltaisen "harjoittelemalla eksperttitasolle missä tahansa ihmisen taidossa/kyvyssä" prosessi/projekti pystyy toteutumaan, mutta periaatteessa näin.

Yhä enemmän uskon itse siihen, että geenit määräävät lähinnä fyysisestä olemuksestamme ja sitten korvien väli periytyy enimmäkseen sosiaalisesti, ei biologisesti. Täten myös korvien väliään pystyy tietoisen toiminnan kautta muokkaamaan pirusti, jos edellytykset ovat talouden ja motivaation suhteen kunnossa. Ja juu, kyllä kroppaansakin pystyy muokkaamaan (siis läski- ja lihasmäärän osalta) rajusti, muttei esim. silmien väriä tai muotoa ilman ulkopuolista apua, pelkästään asenteen ja harjoittelun kautta.

Harmi, että tämmöisiä on niin vaikea saada teinejä uskomaan. Ihan liian yleistä on periksiantaminen ja laiskuus, jotka peitetään "Moon tämmönen, enkä voi muuksi muuttua." asenteeseen.