Vaikka kovalla yrittämisellä voikin kompensoida älyn hitautta, niin ala-asteella toitotettu "Sinusta voi tulla ihan mitä tahansa, kunhan vain panostat siihen" ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi minusta ei voi tulla huippumatemaatikkoa, vaikka kuinka kuluttaisin yliopiston kirjaston penkkejä. Tämä ihan vaan sen takia, etten ole matemaattisesti mitenkään erityisen älykäs.
Kukaan ei varmaan väitä, että sinusta tulisi huippumatemaatikko, mutta varmasti pystyisit työllä ja vaivannäöllä kahlaamaan jonkun matemaattisen pääaineen maisterintutkinnon läpi. Ääripäät esimerkkinä toimivat aika huonosti, kun nyt puhutaan vissiin ihan keskinkertaisen tutkinnon suorittamisesta.
Osittainen offtopic: Jos puhutaan tuota sarjassamme "koulussa kuultua" niin enpä ole itse mistään kouluun liittyvästä niin katkera kuin siitä, että meillä koulussa OPETTAJAT ja opot sanoivat, että pojat on yleensä matemaattisesti lahjakkaita ja tytöt taas kielellisesti. Eli rivien välistä ohjailtiin sukupuolen mukaan valitsemaan suuntautumista, ja matemaattisesti lahjakkaita tyttöjä pidettiin "ahkerina" kun taas yhtä lahjakkaita poikia nimenomaan "luonnonlahjakkaina" ja heille annettiin paljon enemmän tukea. Niinpä minäkin sitten luotin siihen että kyllä nää kielet on se juttu, ja pärjäsinkin kieliopinnoissa hyvän itsetunnon ja uskomisen ansiosta ihan hyvin. En mitenkään loistavasti ja jotkut pojat pärjäsivät jopa paremmin. Myöhemmin, lukion jälkeen, ajauduin olosuhteiden pakosta hetkeksi aikaa matemaattisen pääaineen pariin, jossa siis lähdettiin siitä että lukion pitkä matikka on tehty. No, minulla ei ollut mutta sain SILTI ihan keskinkertaisia arvosanoja, kolmosia asteikolla 1-5. Samoja mitä muutkin. Ala ei muuten ollut mun juttu ja vähän muutenkin it-hypehypeä, harmi.
pointti: jos olisin alunperin uskonut, että minulla on ihan yhtä hyvät ellei paremmat lähtökohdat opiskella matematiikkaa kuin kieliä, niin olisin nyt varmaan vähän eri hommissa, käynyt lukiossa pitkän matikan, pitänyt myös matemaattisemmat jatkokoulutusmahdollisuudet relevanttina vaihtoehtona jne... Tämän takia on minusta aina vaarallista sanoa jollekin lähtökohtaisesti, että "sinusta ei ole tähän", varsinkin nuorelle ihmiselle, jonka ei minkään pakon edessä tai kunnianhimosta ole tarvinnut edes juuri ponnistella asian eteen. Ei mustakaan mitään huippumatemaatikkoa tulisi eikä edes kiinnosta, mutta kyllä sentään saisin ihan takuulla räpiköityä vaikka DI-tutkinnon läpi, jos alunperin olisin uskonut että saan lukion pitkät matikat tehtyä. Mutta meillä yläasteella ja lukion alussa sillä peloteltiin ja varsinkin tyttöjä kehotettiin rivien välistä enemmän tai vähemmän tökerösti keskittymään siihen missä ovat "luonnostaan" hyviä.