Kaveripiirin pienentyminen

[abine]

Parin kossupaukun, Burzumin Filosofemin kuuntelun ja tunnin sauna jälkeen tulee pohdittua kaikenlaista. Mietin siinä kuppi kädessä että mitä vittua mä täs yksin juon. Taas yksi yksin vietetty viikonloppu meneillä..

Eilen siinä yrittelin soitella kavereille ja kysellä mitä olis tiedossa, puolet oli ämmiensä luona, osaa en saanut kiinni ja loput baariin menos jonne minä en vielä pääse (täytän marraskuus). Yks siinä sitte sano et on menos bileisiin, mutta ei sitte mua pyytänyt ja en viitsi väkisin seuraanikaan
tyrkyttää. Ja nämä tyypit on sellaasia joiden kans hengaan joka päivä koulus.

Tuntuu vaan että toi kaveripiiri tosta pieneenee pinenemistään. Ennen yläasteella sitä oli hyviäkin kaveria vaikka muille jakaa, mutta nyt osaan vaan nimetä muutaman tosi ystävän ja pienen läjän sellaisia kavereita. Yläasteen loppuessa kaveripiiri pieneni huomattavasti koska osa meni amikseen ja lukiotakin oli tos muutama eri mihin porukka sijoittui. Niitä mitkä menivät eri paikkoihin tapaa vaan ollessaan ryyppämässä johnain, kyllähän sitä juttua silloin tulee ja vannotetaan että pitäis soitella ja tehdä jotain, mutta siihen se aina jää.

Tää kesäloma on just pahin ku ei näe kavereita vältämättä viikkoon tai pariin edes vahingos koska asun vielä vähän etäänmällä. Viime viikolla yritin saada porukkaa pelaamaan sählyä lähellä olevaan saliin, lopuksi meitä oli kolme tyyppiä jostain kymmenestä kun soitteli. Ei sitä palloa jaksanu sitte kauaa mätkiä.

Kyllähän se porukka taas karsiintuu kun lukio loppuu ja mennään jatko-opiskelu paikkakunnalla ja armeijaan. Onko tää jokin vaihe, että keverit vähenee vai oonko mä niin mulkku ja epäsosiaalinen tyyppi?!? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
:curs:

 

[hash pipe]

Mä en ole ala-asteen jälkeen saanut ketään uutta ystävää. Luokkakavereita on toki, mutta tosi ystävät on sieltä ala-aste ajoilta. Sellaset, joiden kanssa oikeasti tekeekin jotain. Nekin on laskettavissa yhden käden sormilla.

Muutot työn ja opiskelun takia ajaa kaikki eripuolille suomea. Onneksi on sentään IRC, jonka kautta voi näppärästi pitää yhteyttä.

 

[Tartsan]

Samanlainen vaihe tulee jokaiselle vastaan ennemmin tai myöhemmin, eikä sen takia kannata alkaa kavereita katsomaan pahalla - itsenäisiä ihmisiä kun kerran kaikki ollaan. Ota elämäntilanteesi tilaisuutena kasvaa kaikessa rauhassa omaan suuntaasi.

 

[Terminator2]

Salilla painot ovat ystäväsi. Pura kaikki viha ja angsti salille ja rautoihin. ;)

 

[GoA]

Juu sama tilanne myös täällä. Tosin syyttävä sormi osoittaa myös itseeni. Seurustelun aloitettua sitä on muuttunut laiskaksi. On välillä liian vaikeeta soittaa vanhoille ystäville ja kysyä mitä kuuluu. Siltikin noiden kanssa aina välillä pitää yhteyksiä. Ja ei se kaveruus siitä mihinkään häviä vaikka näkiskin harvemmin. Elämä tuo kaikille mukanaan uusia piirejä joten vanhat saattavat unohtua.

 

[Ardilla]

...puolet oli ämmiensä luona,

Se harmittaa, jos on itse eri tilanteessa eli sinkku. Odotas vaan, voi muuttua sekin ;)

baariin menos jonne minä en vielä pääse (täytän marraskuus)

Et menetä mitään, baari-illan jälkeen yleensä tyhjääkin tyhjempi olo

Kyllähän se porukka taas karsiintuu kun lukio loppuu ja mennään jatko-opiskelu paikkakunnalla ja armeijaan. Onko tää jokin vaihe, että keverit vähenee vai oonko mä niin mulkku ja epäsosiaalinen tyyppi?!? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

On samanlaisia kokemuksia. Aika-ajoin on sellanen rauhallisempi vaihe, joskus ihan omaa syytä/omasta tahdosta. Uskoisin että sullakin on vaan yksi vaihe.

Armeijaa en ole käynyt, mutta jatko-opiskelupaikkakunnalla kun opiskeluriennot alko niin kavereita sai ihan mukavasti kun oli edes vähän aktiivinen, eli meni opiskelijatapahtumiin, bileisiin ym ym. Monissa opinahjoissa suurin osa ihmisistä on muualta tulleita ja kaikilla on vanhat kaverit enemmän ja vähemmän jääny kotipaikkakunnalle tai menny muualle, ja uudet kaverit on enemmän ku tarpeeseen.

Pari ekaa opiskeluvuotta oli hirveesti kavereita ja koko ajan menossa. Nyt se on vähentyny, ja rajoittuu ihan muutamaan ystävään. Myös parisuhde rauhoitti menoa, eikä kaipaakkaan enää hirveetä määrää jengiä ympärille koko ajan. Toisaalta oon huomannu, että mitä enemmän kavereita, sitä vähemmän ystävyyttä. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, voihan sitä olla muutama hyvä ystävä ja lisäks kavereita, mutta muutama todellinen ystävä on kyllä tuhannesti tärkeempiä.

Suosittelen silti, että yrität vaan sitkeesti pitää yhteyttä kavereihin, on totta että turhan usein jää se yhteydenpito pelkäksi puheeksi... (pitäis kirjottaa sille ja sille, ai niin senkin kanssa lupasin lähteä kahville joskus...etc)

 

[kodinputkimies]

todella hyviä kavereita on jäänyt useisiin eri suomen paikkakuntiin muuttojen takia... vaikka välimatkaakin yli 400km ollaan silti tavattu aina välillä! ja luokka kokous on jees jos kaikki vaivautuu paikalle!

 

[naksu]

Toi on aika tavallinen ongelma kyllä. Mulla ei ole oikeastaan ollut sellaista tosi tosi hyvää kaveria sitten yläasteen. Muutettiin silloin vanhempien kanssa, jolloin yhteydenotto vähän lopahti ja muuttui tasaisen varmasti epäsäännöllisemmäksi (ei ollut autoa, eikä jaksanut bussilla matkata 45min). Nykyisin tämä heppu on sitten ihan deekiksellä, eikä ole kyllä mitään yhteistä.

Opiskelujen yhteydessä tuli sitten pari tosi hyvää kaveria. Sitten alkoi intensiivinen seurustelu, jonka jälkeen tuli huomattua, että oli vähemmän ja vähemmän yhteydessä opiskelukavereihin. Eli ei siis tavattu enää koulun ulkopuolella, vaan pelkästään koulussa ja ainejärjestön tapahtumissa, talkoissa jne. Kun tuo suhde sitten meni poikki, niin huomasin, että yllättäen ei ollutkaan enää samalla tavalla niitä kavereita, jonka kanssa hengailla ja osa heistä oli myös alkanut seurustelemaan ja viettivät aikaa naisensa kanssa.

Ny keväällä tuli sitten vietettyä enemmän aikaa kavereiden kanssa, koska osa heistäkin oli sinkkuja, kun mun edellinen suhde meni poikki. Nyt oon sitten taas seurustellut noin kuukauden aivan ihanan tytön ( :haart: )kanssa ja tämä threadi oikeastaan pisti mut taas ajattelemaan näitä asioita, koska ihan lähipäivinä olen laiminlyönyt kavereita aika kunnolla, kun olen lupautunut tapaamaan heitä ja luistan samana päivänä, kun yhtäkkiä tuntuukin niin paljon paremmalta mennä tytön luokse syömään illallista, nauttimaan hyvästä leffasta ja lopulta antaa hänen käpertyä kainaloon ja pidellä häntä sylissä.

Ihan tuli tässä mietittyä niinkin yksinkertaista asiaa, että jos kun joskus ehkä menee naimisiin, niin kenet mä pyydän mun bestmaniksi??? Kun ei ole yhtäkään sellaista tosi selvää "parasta kaveria" ja oikeastaan yhdenkään kanssa ei ole mitään kovinkaan syvällistä suhdetta, vaan enemmänkin treenaillaan välillä yhdessä ja tavataan koulussa, bileissa ja jutellaan niitä näitä, mutta ei siis koskaan tavata muuta, kuin treenien merkeissä ja muut tapaamiset ovat pelkkiä vahinkoja. Vähän ankea fiilis tulis, jos jotain "varmistajaa" salilta lähtisi pyytämään... Mitään kovinkaan syvällistä kaveruutta ei siis ole kenenkään kanssa. Ainoa jonka kanssa tulee juteltua enemmän on kämppis, mutta tämäkin on vain siksi, että asutaan saman katon alla ja toinen väkisin pääsee seuraamaan omaa elämää ja kaikkia siihen kuuluvia iloja ja suruja aitiopaikalta. Muuten on aika vähän yhteistä, joten en tiedä mitä tämän "kaverisuhteen" kanssa pitäisi tehdä, kunhan muutetaan erilleen...

 

[harde20]

Hyvän ystävän tunnistaa siitä että se pysyy vaikka välimatkaa kertyisi kuinka paljon ja vaikka nähtäisiin vain pari kertaa vuodessa niin silti tuntuu kuin oltaisiin joka päivä oltu juttusilla.

 

[wippe]

Elämäntilanteet muuttuvat ajan myötä ja onhan se luonnollista että ihmisten - myös niiden parhaiden kavereiden - ajankäyttö muuttuu. Itse olen huomannut, että kun useammalla ystävällä rupeaa olemaan maha pystyssä ja muksuja pukkaa niin niitä kavereita ei enää alta kahden viikon varotusajan löydy liikekannalle. Parisuhde vie tietty oman aikansa - myös minulta- mutta silti olisin halukas myös viettämään enemmän aikaani myös kavereiden kanssa. Eihän parisuhteen ja kavereiden pitäisi olla vaihtoehtoisia toimintoja, molempia voi "harrastaa" yhtä aikaa, eikö? Mutta valitettavasti usein käy niin että parisuhde menee ystävien edelle ja ne ystävät muistetaan vasta sitten kun parisuhteessa tulee ongelmia.

 

[harde20]

Pitää löytää sellainen kultainen keskitie missä omat tarpeet käy käsikädessä vaimon/ kavereitten tarpeiden kanssa, monesti vaan tahtoo olla niin että paras kaveri onkin juuri se oma avo/avio puoliso mikä juuri allekirjoittaneen tapauksessa pitää kutinsa

 

[Ichiro]

Munkin entinen paras kaveri on niin saatanan kaksnaamanen, että käänsi selkänsä mulle ja meni toisen tyypin (kenen kanssa olen riidoissa) leiriin. Eikä hän edes taida tajuta, miten verisesti on minua loukannut. Nyt olen käytännössä ilman kavereita.

 

[harde20]

Munkin entinen paras kaveri on niin saatanan kaksnaamanen, että käänsi selkänsä mulle ja meni toisen tyypin (kenen kanssa olen riidoissa) leiriin. Eikä hän edes taida tajuta, miten verisesti on minua loukannut. Nyt olen käytännössä ilman kavereita.

Mikä kaveri se tollanen on, parhaat itsellesi sopivat kaveri löydät ainoastaan olemalla oma itsesi etkä teeskentelemällä jotain muuta. Parhaita kavereita ei istu joka oksalla, voi viedä aikansa ennekuin sellaisen löytää ja jos hyvä flaksi käy niin samalla löytää elämänkumppanin

 

[Ichiro]

Mikä kaveri se tollanen on

Tosi pitkän aikaa vaikutti hyvältä kaverilta. Tämä tempaus kuitenkin tuhosi luottamukseni. Se ei vaan tajua, mitä teki. Muistakin kavereista olen etääntynyt hieman, koska niillä on jonkun verran erilaiset intressit.

Nytkin sunnuntaina yksin leffaa katsomaan tennariin... :(

 

[harde20]

Tosi pitkän aikaa vaikutti hyvältä kaverilta. Tämä tempaus kuitenkin tuhosi luottamukseni. Se ei vaan tajua, mitä teki. Muistakin kavereista olen etääntynyt hieman, koska niillä on jonkun verran erilaiset intressit.

Nytkin sunnuntaina yksin leffaa katsomaan tennariin... :(

TOSI hyvät kaveri huomaa vasta pitkän ajan jälkeen, harmi että kyseinen tyyppi tuotti sinulle pettymyksen. Itsellänikään noita HYVIÄ kavereita ei ole kovin montaa, parhaana mainittakoon avopuolisoni jollekka voin avautua elämäni niin ylä kuin myös alamäessä. Oman uskomukseni mukaan hyvät ystävät tulevat ilman sen kummempaa etsimistä, muista vain olla oma itsesi että saat omankaltaisiasi ystäviä ;)

 

[Hippa]

Tuo on ihan tyypillistä, että yläasteen ja lukion jälkeen katoaa aika paljon kavereita, kun kaikki lähtee eri suuntaan eikä välttämättä olekaan enää mitään yhteistä, joka pitäisi ystävyyssuhteet kasassa. Näin kävi mullekin, kun kaveriporukasta ainoana menin eri lukioon ja muut meni samaan. Ne ystävyydet jäi siihen.

Lukiosta löytyi kaksi ystävää, joista toisen kanssa meni välit poikki myöhemmin ja toisen kanssa ollaan ystäviä edelleen. Hän ja yksi toinen tyttö ovatkin mun ainoat säännölliset ihmissuhteet perheen ja avokin lisäksi. Pari hyvän päivän tuttua on, mutta ei heidän kanssaan olla oikein missään tekemisissä.

Joskus ystävyydettömyys masentaa, joskus ei. Elämässä on tällä hetkellä niin paljon muuta puuhaa, ettei ehtisi kauheeta kaverilaumaa ylläpitää muutenkaan. On työ, opiskelu, pitäisi treenata, tavata perhettä, olla avokin kanssa. Hyvä, että ehtii ne.

Syksyllä muutan opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle. Ehkä sieltä löytyy jotain uusia ystäviä.

Te, jotka kaipaatte uusia ystäviä tai jotain syvällisempää ystävyyttä, kyllä niitä joskus löytyy. Ei kovin usein tai edes kovinkaan paljon, koska hyvät ystävät on harvassa.

 

[sämpylä]

Eihän parisuhteen ja kavereiden pitäisi olla vaihtoehtoisia toimintoja, molempia voi "harrastaa" yhtä aikaa, eikö? Mutta valitettavasti usein käy niin että parisuhde menee ystävien edelle ja ne ystävät muistetaan vasta sitten kun parisuhteessa tulee ongelmia.

Näin se juuri usein menee! Monesti on huomattu, että kun kaveri löytää tyttöystävän, kaverista ei kuulu yhtikäs mitään. Yhteydenpito loppuu kokonaan. Sitten kun tulee ero tai muuta hässäkkää, niin alkaa taas puhelin soida. Ymmärrän, että koko aikaa ei voi eikä pidäkään kavereiden kanssa roikkua kun seurustelee, mutta joillakin ei ole muuta elämää kuin se parisuhde.

Kyllä itselläkin varmasti vähän jäi kaverit taka-alalle, kun aloin seurustella, mutta aina olen kuitenkin yhteyttä koittanut pitää säännöllisesti. Näin "vanhemmalla" iällä kaveripiiri tuppaa kutistumaan ja jäljelle jää vain ne parhaimmat ystävät. Nuorempanahan sitä remuttiin usein isoissa kööreissä ja se oli luontevaa siinä iässä. Nykyään ei enää oikein tulekaan sellaisia uusia tosi hyviä ystäviä.

Nyt kaikki vanhat kaverit kaiken lisäksi asuu ympäri Suomea ja itsekin muutin juuri pks:lle. Täytyy myöntää, että itselläkin tulee ihan liian vähän soiteltua vanhoille kavereille.

Se mitä yritin tässä sanoa on, että kai se on ihan luonnollista, että välillä kaveripiiri supistuu ja välillä se saattaa taas vastaavasti laajeta. Ei kannata liikaa huolehtia. Ja iän, vakiintumisten ja muuttojen myötä kaveripiiri on ainakin itsellä kutistunut tuntuvasti.

 

[Cold_]

Intissä oon nyt vuoden aikana huomannut hyvin kuinka erilaisia ihmiset on sen suhteen, että tarviiko ne ympärilleen kavereita vai viihtyykö parhaiten yksistään. Jotkut viihtyy parhaiten yksistään - ne ei yksinkertaisesti kaipaa ihmisten seuraa jatkuvasti. Sitten toisesta ääripäästä löytyy niitä, jotka eivät osaa olla yksistään, ja käytännössä aina täytyy olla joku seurana.

Itestä on tullut viimeisen vuoden aikan yhä itsenäisempi (oon kyllä aina ollut), mutta erityisesti nyt sen huomaa, ettei oikeen kiinnosta edes pitää isoon kaveripiiriini yhteyttä. Yksinkertaisesti viihdyn parhaiten yksistäni. Tulevan vuoden aikana keskitynkin opiskeluun ja treenaamiseen. Sitten tuleekin kesä ja on moottoripyörän hankinta. Itseasiassa kuulostaa niin hyvältä, että jostain syystä en edes kaipaa naista vielä tässä vaiheessa elämääni.

On se kuitenkin hyvä pitää niihin kavereihin yhteyttä, vaikka siltä tuntuisikin, ettei paljo innostaisi olla tekemisissä. Jotain sosiaalista elämää sentään täytyy olla.

 

[Jüzzi]

Kyllähän se kaveriporukka pienentyy tässä pikkuhiljaa. Peruskoulun loputtua osa lähti lukioon, osa amikseen ja osa toisille paikkakunnille ja sen jälkeen ne amikseen ja muualle siirtyneet kaverit vaan jotenkin jäi. Sitten tietenkin nämä kaverit, jotka ovat jonkun tytön löytäneet, ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Näiden kanssa pyöri joskus todella usein, mutta nyt näkee ehkä kerran kuukaudessa ja sillonkin ovat matkalla tyttöystän luokse tai tulossa sieltä. Kohtalaisen hyvin kaveriporukka on pysynyt kuitenkin kasassa, mitä nyt näin kesäisin rakoilee, kun kaikki ovat omilla tahoillaan töissä, mokeillä tai milloin missäkin. No eiköhän se porukka sitten lukion loputtua viimeistään hajoa...

Olenko muuten ainoa jolla ei ole yhtään _todella_ hyvää ystävää vaan enemmänkin vain ihan hyviä ystäviä ja kavereita?

 

[MerZi]

Hyvä thread! Viime aikoina oon itse miettinyt paljon näitä asioita ja yhtenä päivänä meinasin itsekin aloittaa aiheesta keskustelun täällä.. En vain sitten tiennyt, kuinka tekisin järkevän aloituksen hedelmälliselle keskustelulle..

Tämä sama ilmiö on tullut koettua täälläkin, mulla ei oo kohta yhtään ystävää. Kaverit kaikkoavat ja hylkäävät minut ilman, että minun tarvitsee tehdä mitään. Lapsuuden aikainen paras ystävä ja serkku teki katoamistempun viitisen vuotta sitten, ei kestänyt sitä etten alkanut hänen kanssaan luontoa suojelemaan ja harrastamaan wicca-noituus juttuja. Tällainen klassinen "kasvoimme erilleen"-kuvio. Minä halusin olla tavallinen nuori ja hän erilainen, en sopinut hänen muottiinsa ja näin ollen kävi miten kävi.

Samoihin aikoihin, jopa vuotta aiemmin löysin nykyisen parhaan ystäväni, jonka kanssa ollaan oltu kuin paita ja peppu kaikki nämä vuodet. Välitän tästä tytöstä aivan suunnattomasti, ja täytyy myöntää, että viime kuukausina on itku tullut kerran jos toisenkin, kun muistelen kaikkia niitä mukavia juttuja joita olemme yhdessä kokeneet. Se, kuinka samalla aaltopituudella hänen kanssaan olemme, on käsittämätöntä enkä ole koskaan kokenut vastaavaa. Sitä, että tietää pelkästä ilmeestä, mitä toinen ajattelee, tai ymmärtää puolesta sanasta. Tämäkin hedelmällinen ystävyyssuhde on ilmeisesti tulossa tiensä päähän. Tämä ystäväni löysi poikakaverin puolisen vuotta sitten, tämän jälkeen yhdessäolomme on käynyt todella vähäiseksi ja ns. pinnalliseksi. Ei huvita enää käydä hänen luonaan kun äijä on aina siellä (muuttivat siis asumaankin yhdessä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen), tai pyytää häntä käymään, sillä se kloppi seuraa aina mukana. Ymmärrän kyllä suhteen alkuhuuman ym., mutta ystäväni ei sitä, että miehiä tulee ja menee, tosiystäviä löytää harvemmin. Tuntuu, ettei hän enää välitäkään viettää aikaa kanssani, joten olen itsekin minimoinut yhteydenpitoni häneen. Mitä sitä seuraansa tyrkyttämään, jos mies kerta kattaa kaiken. :kakeraavuodatusta:

Yläaste/lukioajoilla minulla oli toinenkin melko tärkeä ystävä, mutta hänestäkin pääsin vuosi sitten kesällä vallan kätevästi eroon. Jonakin viikonloppuyönä sain häneltä vihaisen tekstiviestin jossa hän kertoi, kuinka olin puhunut hänestä hänen kavereilleen paskaa, kuinka kateellinen olin hänen poikakaverinsa bmw:stä (joka ei kyllä pidä paikkaansa, bmw:t :down: ) ynnä muuta. Aamulla luin viestiä ihmeissäni, koska mitään tällaista en kenellekään ollut puhunut. Olen mielestäni varsin lojaali ihminen, enkä läheisistäni jauha paskaa enkä muutenkaan levittele mitään juttuja ympäriinsä. Kerran yritin asiaa oikaista, mutta tämä ystävyys ei koskaan palannut. Nykyään hyvä jos voi moikata. Harmi sinänsä, tykkäsin tästä tytöstä kaverina todella paljon.

Että semmosta. Kuun lopussa muutan uudelle paikkakunnalle, eikä siellä ole yhtään kaveria.. Onpahan ainakin mahdollisuus aloittaa tälläkin saralla ns. puhtaalta pöydältä, jospa sieltä joku kaveri tarttuisi haaviin. ;)