Kaveripiirin pienentyminen

[Gillyanne]

Jos tilanne seurustelevalla miehellä on se, että ei nää kavereitaan kuin kännäämässä, niin kannattanee varmaankin katsoa peiliin. Mistähän se kumppanin mustasukkaisuus ja erikoinen suhtautuminen kavereiden tapaamiseen johtuu? Tuskin ainakaan siitä, että kavereiden kanssa vaan kännätään?...

Aamen Sumbeero, jotain tämäntapaista itsekin ajoin takaa, mutten osannut sitä näin selkeästi ilmaista. Voisiko Alecin ystävän ja hänen tyttiksensä tapauksessakin olla kyse siitä, että vaikka Alec ei tuon ystävänsä kanssa dokaakaan kuin sen viitisen kertaa vuodessa, niin tuo ystävä kuitenkin juoksee myötäänsä ryyppäämässä joidenkin muiden kavereidensa kanssa? Josta tietenkin seuraa se, että tyttöystävä on lopen kyllästynyt jätkän ainaiseen kännäämiseen ja saa kilarit, kun Alec pyytää ystäväänsä baariin kanssaan... tai jotain...

 

[Tupla-J]

Ainakin meikäläisen ympyröissä olen havainnut sellaisen asian, että n. 20-vuotiaat ihmiset ja vähän ylikin innostuvat siitä laillisesta alkoholin juomisesta sen verran, etteivät tule muuta ajanviettoa ajatelleeksikaan ennen tietyn kypsyyden saavuttamista, jossa ne perskännit eivät enää olekaan niin hauskoja.

Kokevat tarvitsevansa viikottaiset nollaukset, jossa voivat keskustella edellisistä nollauksista jne. ja tapella sitten kun eivät enää muuta keksi.

Hitto vie, meikäläistä kiinnostaisivat muut puuhat sikana enemmän kuin viinaksien nappailu, mutta minkäs teen, kun kaveripiiri ei sisäistä yhtään niin tehokkaasti samaa ajattelumallia. Höääh, tylsää pääsee tulemaan.

 

[Timba79]

Onhan tuo kaveripiiri itelläkin vaihtunut viimeisen 10 vuoden aikana useampaan kertaan. Ja ehkä hyvä niin, aikansa kutakin kuitenkin. Ainahan ne porukat hajoaa, kun muutetaan kumppanien kanssa yksii, saadaan lapsia jne jne.

Nykyään on pari todella hyvää kaveria tullut tämän palstan kautta ja ehkä sitä vaan on sitten ne ajatukset samansuuntaiset, kun tulee sitä yhteyttäkin pidettyä ihan mukavasti. ;)

 

[Alec]

Gilly voisi olla mutta kun ei ole.se tässä juuri kummallista onkin.sitä mukaa kun se muija lihoo niin sitä enemmän se skitsoo. mutta lopetetaas nyt tämä off topic lätinä.
mitä sitä kavereilla tekee,kossupullo riittää kaveriksi eikä se edes vittuile takasin

 

[NP]

Tästä ei ollut kysymys. Sitä kun nuorna poikana vaan lähti kaverin luo ja sitten jauhettiin paskaa tai tehtiin sitä tai tätä. Kun molemmat asuu emännän kanssa, niin ei sitä toisen nurkkiin viitsi tuppautua toteamaan, että jaahas teillä onkin tänään siivouspäivä. Pitäis varta vasten kehittää jotain tekemistä. Mikäs sen kivempaa kun soitella että mennääs huomenna baariin

Kuulostaa ihan meikäläisen viikonlopulta. Paitti että ei ole emäntiä onneksi.. :D
Kavereita löytyy vakkaripubista, juttua lentää ja on hauskaa. Ei sitä nyt änkyröitä vedetä, joku 6 olutta ei ole paha.

 

[Art Vandalay]

vanha aihe, mutta ajankohtanen asia, ainakin mulle

Ihan normaalia meininkiä on ketjun aloittajan kertoilema. Noin se tuppaa nuorilla aikuisilla menemään.

Niin kai, mut välil tuntuu onko se niin normaalia?

Mulla ei tällä hetkellä oo kun yksi kaveri jota tulee nähtyä eikä sitäkään kovin usein. Peruskouluaikasista kavereista suurin osa jäi kun peruskoulu loppui. Amiksessa oli pari vanhaa kaveria vielä mukana kuvioissa, uusia ei varsinaisesti löytyny. Inttikaverit oli vain inttikavereita, paitsi yks kenen kanssa tulee netin välityksellä juteltua aika paljon. Toisaalta viihdyn yksin mutten ole mitenkään epäsosiaalinen. Juttu lentää yleensä vähän turhankin lennokkaasti esim. just intissä jne, muttei mulla silti oo mitään kaveriporukkaa niinkuin muilla tuntus olevan. I walk alone vai miten se oli

 

[Pohjoisvirta]

Niin kai, mut välil tuntuu onko se niin normaalia?

Mulla ei tällä hetkellä oo kun yksi kaveri jota tulee nähtyä eikä sitäkään kovin usein. Peruskouluaikasista kavereista suurin osa jäi kun peruskoulu loppui. Amiksessa oli pari vanhaa kaveria vielä mukana kuvioissa, uusia ei varsinaisesti löytyny. Inttikaverit oli vain inttikavereita, paitsi yks kenen kanssa tulee netin välityksellä juteltua aika paljon. Toisaalta viihdyn yksin mutten ole mitenkään epäsosiaalinen. Juttu lentää yleensä vähän turhankin lennokkaasti esim. just intissä jne, muttei mulla silti oo mitään kaveriporukkaa niinkuin muilla tuntus olevan. I walk alone vai miten se oli

Aika pitkälti sama tilanne kuin mulla, pari vuotta vanhempi tosin olen.

 

[wasted]

Sama täällä, perustetaanko halirinki tai joku vastaava vertaisryhmä?



No mutta joo, viihdyn kyllä niin pirun hyvin yksikseen ettei mitään "pakkoa" ole laajentaa kaveripiiriä.

 

[func]

Noinhan se menee mullakin, tosin olen nyt jopa tietoisesti välttänyt mitenkään tiiviimmän kaveriporukan kasaamista kun kohta taas muutan muualle ja sieltä en sitten tunne ketään.
Tavallaan jätän melkein kaiken täältä taakseni ja sitten alkaa uusi elämä.

 

[Pohjoisvirta]

Sama täällä, perustetaanko halirinki tai joku vastaava vertaisryhmä?

No mutta joo, viihdyn kyllä niin pirun hyvin yksikseen ettei mitään "pakkoa" ole laajentaa kaveripiiriä.

Täytyy nyt katsoa, samaa mieltä, että viihdyn hyvin yksikseni. Veikkaan, että meistä tulee menestyneitä tai rapajuoppoja. Tai menestyneitä rapajuoppoja(myyntitykkejä)

P.S. :lol2:
e: voisi sanoa, että harvalla on monta ystävää elämänsä aikana, sellaisia jotka oikeasti pysyy. Mullakin on muutama tuttu, joita ei näe vuosiin ja sitten osutaan juttuun niin tuntuu, että asiat jatkuu siitä, mihin ne viimeksi jäi. Niin sen pitäisikin mennä

 

[Leka]

Hyvän ystävän tunnistaa siitä että se pysyy vaikka välimatkaa kertyisi kuinka paljon ja vaikka nähtäisiin vain pari kertaa vuodessa niin silti tuntuu kuin oltaisiin joka päivä oltu juttusilla.

Totta puhelet.


3 kappaletta parempia tovereita on pysynyt vuosien saatossa varsin hyvin vaikka välillä on yhteydenotoista ollut aikaakin.
Toivottavasti tulevat pysymäänkin.

Viime kuukausina olen tosin taas ruvennut oleskelemaan lähinnä yksikseni töiden ohella. Syyttäisin tietokonetta ja tv:tä jos en itseäni. Tuleva sairaalloinen ylityökausi ei tule tilannetta ainakaan parantamaan.

 

[koubi]

itella talla hetkella pari-kolme hyvaa kaveria, loput on sitte ihan hyvia tyyppeja mutta niiden kanssa ei sitten tuu kummemmin aikaa vietettya kun koulussa. Lukiosta on tarttunut pari hyvaa kaveria, harrastuksen kautta myos pari. Oikeastaan se mika talla hetkella vituttaa on se etta suomalaisia kavereita on melko vahan, suomenruotsalainen kun olen. Meininki suomalaisten kavereiden kanssa tuntuu jotenkin helvetin paljon rennommalta. Sen takia valkkasinkin vekaran dragsvikin sijaan, koska en yksinkertaisesti tajua miksi pitaisi kattoa niita samoja naamoja vuodesta toiseen, kun kerran on mahdollisuus paasta pois tasta suomenruotsalaisesta kuplasta ja tavata uutta porukkaa?

Naitten tanhetkisten parhaiden kavereiden kanssa tulen varmasti pitamaan kontaktia saannollisesti sen jalkeenkin jos ja kun ne muuttaa muualle, tulee muijaa tai kundia kuvioihin tms. Ja kylla niita kavereita varmaan tulee lisaa kun ei oo niin monta vuotta takissa.

 

[Ruger]

Kumma juttu, yksinäisyys ei ennen vaivannut, mutta kun töllöstä tuli jenkkisarjoja missä kauniit hengaili ja biletti. Niin se oma paskanen vuokra koppi, pitsalaatikot ja pari tyhjää keppanapulloa ei tuntunut elämisen arvoiselta viikonlopulta.

Töllön katsominen pois ja hyvin taas meni. MUTTA nyt facebook ja ~100 virtuaali frendiä ja silti viikonloppuna kun teki mieli tuoppia, sai sen juoda himassa ihan rauhassa.

Ei, en ole yksinäinen mutta bullshitsarjat, facebookit yms. saa vaan oman elämän tuntumaan kurjalta.

 

[Taskuamatsoni]

Itellä on jostain ala-asteajoilta jäljellä jotain viitisen kaveria. Tämän lisäksi ns. uusia kavereita on yksi. Satunnaisia tuttuja sitten on enemmänkin ja avokin kavereita naisineen ns. ystäväpariskuntina.

Sinänsä siis hyvältä näyttää tilanne, mutta kun kaikki nämä elävät niin erilaista elämää kuin itse. Kyllähän se on mukava aina nähä ja jutella, mutta mukava olisi joku sellainen joka jollain tasolla olisi kiinnostunut samoista asioista kuin itsekin Eniten tällä hetkellä kaipaisin jotain naispuolista kaveria jonka kanssa lenkkeillä ja käydä salilla jne, mutta eipä kun ei oo. Oon mie monia kavereita salilla käyttänykin, mutta ei ne oo innostunu... Toisaalta oon taas niin rajoittunut etten ihan kaikken kanssa tule juttuun, joten en viitsi mistään treffipalstoilta kavereita ettiä...

 

[Epeli]

Kavereita on, oikein hyviäkin sellaisia, mutta juuri ketään niistä ei näe juuri muissa merkeissä kuin keittoa otettaessa. Ennen pitkää rupee korpeemaan se touhu. Hetkittäin rasittaa, että sosiaalinen elämä on aina rappiososialisointia.

 

[assis]

Jostain niitä ihmisiä aina tulee. Kavereita, osasta tulee ystäviä. Osaa jää, osa lähtee, elämä vie. Kyllä joukosta vuosien myötä erottuu ne, joille voi aina soittaa vaikkei vuoteen tai kahteen ole nähtykään... Oikein sydänystäviä mulla on yksi, jonka kanssa tiedetään toisistamme ihan kaikki. Hyviä ystäviä on jokunen, kaveripiiriä myös jokunen. Tällä hetkellä tuntuu, että ihmisiä on riittävästi ympärillä; välillä on ollut ankeampiakin aikoja, kun kaverit on valmistumisen jälkeen muuttaneet muualle.

En pidä itseäni ylenpalttisen sosiaalisena olentona, vaan viihdyn parhaiten esim. kaksin tai kolmestaan. Koulut on vaihtuneet, kaupunki on vaihtunut, opiskelupaikka muuttui työpaikaksi... Ja aina on löytynyt ihmisiä, joiden seurassa viihdyn. Kai se on vähän itsestäkin kiinni, että kun a)menee jonnekin jossa tapaa uusia ihmisiä b)rohkeasti vaan ehdottaa uutta tapaamista, pyytää puhelinnumeron tms. niin ei ole koskaan todella yksin.

Ja ne, jotka soittaa vain joko kännissä tai valittaakseen omia sotkujaan, ne voi jättää omaan arvoonsa. Ystävyys on molemminpuolista, joten uskallusta peliin siinä seuranvalinnassa. Jos ärsyttää että muut aina vain ryyppää tai kukaan ei käy salilla, hankkiutukaa parempaan seuraan. ;)

 

[habalus]

itellä pysyny hyvin sellanen 8 kaverin porukka kasassa ylä asteelta asti. enää muutama vanhoja ala aste kavereita mut matkanvarrella tullu pari lisää ja vaikka muijia löytyny matkalta ni neki tykkää kulkea meiä poppoon mukana

 

[lumbago]

mulla on n. 7 kaverii, muutama helvetin hyvä niistä. Yksin tulee silti aika paljo pyörittyy, tai oman muijan kans. Noi on aina menos jossain.
1 on ala-aste ajoilta, ehkä se paras. 3 tuli armeija-ajalta ja muutama sitte punttisalilta.

Eihän sitä enempii tarvikkaa.

 

[pezku^]

Tässä kun rupesi ihan miettimällä miettimään, niin sellaisia hyviä kavereita löytyy ehkä 6. Niistä kahta voi sanoa ihan ystäväks. Tokihan näitä koulukavereita löytyy sitten taas tusina, mutta niiden kanssa ei ole tullut oltua vapaa-ajalla sen kummemmin tekemisissä.

Loppupeleissä aika paljon harmittaa se, että ala-asteen kaverit on erkaantunut aika paljon, koska osa niistä on mennyt amikseen ja yläasteellakin luokkajako vähän hajotti läheisyyttä. Sieltä ne kaikista parhaat kaverit kuitenkin on tullut, koska kuuden vuoden aikana oppi tuntemaan sakin kohtuuhyvin. Myös futista joukkueessä pelatessa sai paljon hyviä kavereita, mut se normaali joukkueen loppuminen on hajaannuttanut sakkia. Luokaton lukio on kyllä omiaan kehittämään laajan kaveripiirin, mutta oikein kenenkään kanssa ei pääse kunnolla tekemisiin. Välituntisin on kyllä enemmän sellaista semituttua porukkaa, kun ei ole sellaista A-luokka vs. B-luokka -vastakkainasettelua. Luokkahenkeä ei kylläkään oikeastaan ole, koska kaikki on melko vieraita toisilleen. Toki joitain hyviä kavereita sieltäkin on tietenkin saanut, mutta joskus sitä reilua luokkahenkeä kaipaa.

 

[Samuski]

Itsekin huomasin kaverieni tason tässä kesän aikana. Ihan helvetin moni jotka ei muuten pitäny yhteyttä ni soitteli kesäloman ekan viikon aikana. Noh, kaikki halus mut mukaa dokaamaa johki ja meikähä oli kesätöis ni eipä siin paljoo lähetty. Viikon vastailujen ja kieltelyjen jälkee ollu iha hiljasta loppukesä. Kaks hyvää kaveria löytyy tällä hetkellä joita nään melkee päivittäin, ja niiden kaa tehää muutaki ku juodaan. Ehkä sitku toi koulu taas jatkuu syksyl ni tulee hengailtua noiden muidenkin kans taas.