Kaveripiirin pienentyminen

[Eleonoora]

Itse olen kyllä viime aikoina joutunut toteamaan sen karun totuuden, että kaverit ovat hävinneet. :( Johtuu lähinnä siitä, että kaikilla meillä on nykyään kiireinen elämä (itselläni kai se kaikkein kiireisin) ja muutamat kaverit muuttivat miestensä perässä kauas pois. Onneksi nämä kaverit käyvät kuitenkin silloin tällöin vanhempiensa luona ja käyvät sitten samalla myös minua moikkaamassa. Jos vaan aikataulut käyvät yksiin.. Onneksi tässä on ihan hyvin tullut pärjättyä ilman noita kavereitakin. Ja silloin, kun oikein tarvitsen kaveria, niin avo sitten paikkaa ja auttaa Mut silloin, kun avo ei ole paikalla (jos sattuu olemaan vaikka töissä tai työmatkalla tai jossain autohommissa), niin kylläpä on kurja olo. Ja sitten kun yrität löytää jostain ystävän,jolla olisi aikaa, niin eihän sellaista tietenkään ole. Onneksi on kuitenkin olemassa työkaverit, joiden kanssa on hauskaa jne. :thumbs: Mutta tällä hetkellä sellaista todella hyvää ystävää ei kyllä ole, vaikka ystäväpiiri laaja onkin.

Avolle on käynyt vähän samoin. Tai noh, hän kun lopetti ryyppäämisen, niin kas kummaa, osa kavereista katosi. :jahas: Eli pelkkiä ryyppykavereita olivat. Mutta vähän sääli, kun miehen paras kaveri (olleet kavereita jo pennusta asti) jätti myös samalla. Välillä pitävät jotain yhteyttä. En edes muista koska olisivat viimeksi nähneet..

Ja mä olen kyllä saanut kokea myös sen, kun joku on olevinaan hyväkin "kaveri". Ollaan niin kaksinaamaisia, että minun seurassa ollaan niin hyvissä väleissä, mutta toisille jauhetaan sitten paskaa selän takana. Onneksi osasin aikoinana varautua kyseisen tytön temppuihin, enkä kertonut salaisuuksiani/ muutenkaan omia asoitani kyseisellä henkilölle, niin eipähän päässyt levittelemään mun asioita koko kaupungille. :lol2:
Meitä ihmisiä kun on valitettavasti niin monenlaisia.

 

[Sinttu]

Voihan helvetti taas..Enpä muuta tähän voi sanoa että ystävyys- ja muissakin suhteissa saa usein sitä mitä tilaa. Turha se on jälkikäteen ruikuttaa jos on itse mennyt ystävyyssuhteet pilaamaan, saman voin sanoa itsellenikin.

Eipä sillä, ei ole kovin montaa "ystävää" elämäni aikana eteen tullut johon voisin luottaa 100%:sti, tai joka ei olisi joskus luottamustani pettänyt. :( Tai sitten mä olen vaan liian vaativa ystävien suhteen, mutta olen kyllä senkin ymmärtänyt ettei kukaan ole täydellinen - kaikki tekee virheitä! Tällä hetkellä mulla on kyllä ihmisiä ympärillä joihin voin ja uskallan luottaa, mutta matka oli pitkä ja raskas. Mitään ei saa jos ei ensin itse anna.

Sen takia anteeksi pitää antaa jos toinen oikeasti sydämestään sitä pyytää. Eri asia on nämä kaksinaamaset idiootit, jotka jaksaa valittaa miten sekin ystävä petti ja jätti, vaikka olisi ehkä syytä katsoa itse peiliin. No, elämä opettaa. Toivottavasti..

 

[D.Yates]

Avolle on käynyt vähän samoin. Tai noh, hän kun lopetti ryyppäämisen, niin kas kummaa, osa kavereista katosi. :jahas: Eli pelkkiä ryyppykavereita olivat.

Ei pidä noin mustavalkoisesti sentään leimata heitä pelkästään ryyppykavereiksi. Siinä vaiheessa kun asutaan naisen kanssa, niin missä sitä kavereita näkee jos ei ryypiskelemässä? Ei sitä viitsi mennä toisten nurkkiin istuskelemaan, varsinkin jos se kaverin naisystävä antaa vähänkin ymmärtää että meillä olis reiskan kanssa muutakin puuhaa kuin sulle seuran pito. Sitten kun ei omaa kultia viitsi jättää kotiin, joten sekin pitäisi ottaa sinne kaverin luo messiin, eivätkä naisihmiset välttämättä tule toimeen keskenään ja sitten on nii-in väkinäinen fiilis kaikilla.

Miesten pitää päästä kavereiden kanssa kupittamaan :kippis1:
Niin naistenkin, ettei sovinistiksi haukuta

 

[Eleonoora]

Ei pidä noin mustavalkoisesti sentään leimata heitä pelkästään ryyppykavereiksi. Siinä vaiheessa kun asutaan naisen kanssa, niin missä sitä kavereita näkee jos ei ryypiskelemässä? Ei sitä viitsi mennä toisten nurkkiin istuskelemaan, varsinkin jos se kaverin naisystävä antaa vähänkin ymmärtää että meillä olis reiskan kanssa muutakin puuhaa kuin sulle seuran pito. Sitten kun ei omaa kultia viitsi jättää kotiin, joten sekin pitäisi ottaa sinne kaverin luo messiin, eivätkä naisihmiset välttämättä tule toimeen keskenään ja sitten on nii-in väkinäinen fiilis kaikilla.

Jahas. Kyllä se vaan on pakko sanoa, että mä ehdin sitä ryyppytouhua sen verran sivusta katsoa, että tiedän kyllä miten kävi. Ja mä olen loppujen lopuksi niin vähän kotona, että ihan rauhassa täällä saisivat jätkät olla. Ja tän avon entisen parhaan kaverin avovaimon kanssa mulla on hyvät välit, joten siitä ei ole kyllä kiinni! Ja tota mä kyllä ihmettelen, että miksi kaikki naiset ei voi tulla toimeen keskenään.. Mä kyllä aina yritän tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta se ei sit kyllä näköjään millään voi aina onnistua. Toiset näyttävät mieluummin nyrpeää naamansa ja ovat itsekseen. Ja sit jos mä satun juttelemaan tällaisen naikkosen miehen kanssa, niin sit aletaan katsoa jo niin v-mäisesti, että parempi häipyä. Mikä naisia vaivaa? Mulla on paljon miehiä kavereina ja sit, kun ne aina välillä löytää itselleen naisen, niin on tosi ihanaa, jos se nainen ottaa minut "lämpimästi" vastaan ja juttelee jne. Se antaa naisesta heti mukavan kuvan. Mut sit se mitähelvettiäsäjutteletmunmiehenkanssa-ilme on kyllä inhottava. Tässä vaiheessa tajuan, että on kai parempi häipyä paikalta.
Meillä on onneksi muutamia tuttavapariskuntia joita voidaan nähdä silloin tällöin. Harmi vaan, yhdetkin asuvat 500 kilsan päässä (per*ele tää Suomi on liian iso maa :curs: ), joten ei ihan joka päivä viitsi tuota matkaa ajella. Mut kesän aikana pitää lähteä kyllä käymään, koska heille syntyy kohta pikkuinen ja pakkohan se on päästä ziigaamaan. :haart:

 

[Tähtityttö]

Ja tota mä kyllä ihmettelen, että miksi kaikki naiset ei voi tulla toimeen keskenään.. Mä kyllä aina yritän tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta se ei sit kyllä näköjään millään voi aina onnistua.

Itsekin yritän tulla kaikkien kanssa toimeen. Aina se ei vain onnistu. Esimerkkinä toimikoon yksi avokkini kaveriparhaimmiston tyttöystävä. Ollaan käyty shoppailemassa ym. ym, mutta nyt, kun oon tuntenu tytön monta vuotta, oon huomannut, että me ollaan aivan eri planeetoilta. En oikeestaan voi sietää tätä tyttöä enää (se on sellanen hienostelija, pitkä juttu..), antaa ittestään ihan eri kuvan kun mitä oikeesti on. Edelleen voin kyllä ESITTÄÄ, että onpas kivaa, jos nähdään, mutta se, miten väkinäistä se sitten on, onkin toinen juttu..

 

[Driamer]

Tässä on itsekkin tullut huomattua kaveri"piirin" muuttumista sen jälkeen kun on alkanut enemmän viettämään aikaa emännän kanssa. Kaverit on vielä tallella, mutta piirit on hiukan muuttunut. Ennen oli aika paljon tapana juoda joka viikonloppu ja jutella henkeviä kavereiden kanssa, mutta tuo on jo aika paljolti jäänyt taakse. Kutsun edelleen kavereita usein kylään, mutta jotenkin on sellanen fiilis että he tuntisivat olevansa tiellä (ehkä tuntevat että haluttais olla emännän kanssa kahestaan), vaikka kuinka sitä yrittää olla vieraanvarainen ja heittää läppää. Tämän seurauksena on kaveripiiri ruvennut enemmän ja enemmän muodostua toisista pareista. Siinä ei ole kenelläkään sitä "kolmas pyörä" fiilistä. Uskoisin että tällainen on aika tavalla yleistä..

Omat hyvät kaverit pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Ja nämä ovat sellaisia kenen kanssa ei saisi välejä poikki vaikka haluaisikin (en tarkoita että ikinä olisin halunnut). Joidenkin ihmisten kohdalla se kaverikynnys ylitetään ja niistä tulee enemmän perhettä kuin kavereita. Nämä ihmiset ovat suojaverkko tapahtui mitä vaan.

 

[MerZi]

Ja silloin, kun oikein tarvitsen kaveria, niin avo sitten paikkaa ja auttaa Mut silloin, kun avo ei ole paikalla (jos sattuu olemaan vaikka töissä tai työmatkalla tai jossain autohommissa), niin kylläpä on kurja olo.

Mulla yllättäen ihan sama juttu... Ja olen sen miehelle sanonut, että mä toivon miehen voivan olla samalla sekä rakastettu että paras ystävä johon luottaa 100%. Vaikka eihän mies voi millään ymmärtää kaikkia "tyttöjen juttuja", mutta paljon muuta kuitenkin...

Avolle on käynyt vähän samoin. Tai noh, hän kun lopetti ryyppäämisen, niin kas kummaa, osa kavereista katosi. :jahas: Eli pelkkiä ryyppykavereita olivat.

Sama ilmiö meillä. Alussa mies oli murheissaan siitä, kun ei enää nää kavereitaan joiden kanssa tuli baarissa notkuttua. No tottahan toki minä sanoin, että kyllä meille saa tulla käymään, en ole teidän tiellä, voitte puuhailla sitä tai tätä mutta katsos kummaa, eipä nämä kaverit olleetkaan kiinnostuneita mistään muusta kuin pämppäysseurasta ja siitä, josko se MerZin avo tarjoaisi kierroksen pari. Nykyisellään avo ymmärtää tämän itsekin, ja kaverit on tämän seurauksena valikoituneet ja lukumäärä mennyt kyllä hänelläkin melko pieneksi. Tällainen "jyvät akanoista"-ilmiö, tosiystävät punnitaan...

Ja mä olen kyllä saanut kokea myös sen, kun joku on olevinaan hyväkin "kaveri". Ollaan niin kaksinaamaisia, että minun seurassa ollaan niin hyvissä väleissä, mutta toisille jauhetaan sitten paskaa selän takana. Meitä ihmisiä kun on valitettavasti niin monenlaisia.

Joo, esimerkiksi avon veljen emäntä tekee tätä minulle: on olevinaan niin kaveria, niin kaveria. Sitten kuulen toiselta tuttavalta, kuinka häntä risoo vaikkapa minun housujeni väri tms. Outoa ja tyhmää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.

Siitä olen iloinen, että meillä on todella mukava ystäväpariskunta, mies on avon ystävä lapsuudesta asti ja hänen emäntänsäkin on kyllä tosi mukava. Toimeen tullaan paremmin kuin hyvin, ja kaiken lisäksi heillä on vuoden vanhat kaksoset, tyttö ja poika, siinä on MerZikin vauvakuumeissaan kun siellä kyläilee... :haart:

 

[Sumu]

Ei pidä noin mustavalkoisesti sentään leimata heitä pelkästään ryyppykavereiksi. Siinä vaiheessa kun asutaan naisen kanssa, niin missä sitä kavereita näkee jos ei ryypiskelemässä?

Olihan tää sarkasmia tms?

 

[MerZi]

Olihan tää sarkasmia tms?

Mietin ihan samaa ja toivon, että oli...

 

[Gillyanne]

Iivili sen jo sanoikin: Kavereita tulee ja menee, ja muutamat läheiset ystävät säilyvät läpi vuosien. Toki ystävyys vaatii panostusta ja aktiivista yhteydenpitoa kummaltakin, varsinkin jos välimatkaa on yhtään enemmän...

Yhdyn myös Sumun & MerZin kommentteihin - on melkoisen outoa, jos parisuhteessa oleva mies (EDIT: tai nainen, jottei tehtäisi tästä taas kerran sukupuolikysymystä) ei tapaa (voi tavata?) omia kavereitaan kuin ryyppäämisen merkeissä :jahas:

 

[D.Yates]

Olihan tää sarkasmia tms?

Oliko sulla jokin ajatus jaettavana, vai muutenko vain ihmettelet?

 

[Alec]

mä oon aika pitkälti kyllä D. Yatesin samaa mieltä,tosin ei sen aina tarvii ryyppäämistä olla,mutta kaverin ja sen tyttöystävän luona vieraileminen on totaalisen perseestä.
ikinä ei tiedä miten olisi kun muijakavereiden ilmeet on aina luokkaa "painu nyt vittuun siitä häiritsemästä"
noh,yhen kaverin muija saa aina vitunmoisen raivarin jos oltas lähössä tän kaverin kanssa juomaan,jota tapahtuukin jopa ehkä 5 kertaa VUOTEEN!

naisten kanssa ei voi elää ja ilman naisia ei voi elää...ihmeellistä on elämä

 

[D.Yates]

tosin ei sen aina tarvii ryyppäämistä olla

No ei toki, mutta jostain syystä se siihen helposti menee Voishan sitä mennä vaikka kahville, mutta... ei.

 

[Gillyanne]

Voishan sitä mennä vaikka kahville, mutta... ei.

Tai treenaamaan, rullaluistelemaan, pelaamaan porukalla futista tai lätkimään lätkää... tai pelata niitä moneen kertaan mainostamiani lautapelejä (loistavaa ajanvietettä, kokeilkaapa huviksenne!). Ettei vaan pojilla nyt olisi vähän heikko mielikuvitus tässä kohtaa? ;)

Alec: moni nainen (ja mies!) on nuorena kovin mustasukkainen kumppanistaan ja yhteisestä ajasta, mutta useimmat kyllä järkiintyvät ja rauhoittuvat iän myötä. Ja totta on toisaalta myös se, että niin se metsä vain tuppaa vastaamaan, kuin sinne huudetaan...

 

[Alec]

jep mun vikahan se on...aina...

 

[NP]

Useimmiten me kyllä kavereiden kanssa juodaan. Käydään keikoilla yms. Eipä sitä juurikaan muuta tekemistä ole, kun en urheiluakaan harrasta. Kaveritkaan ei harrasta urheilua.

 

[Gillyanne]

jep mun vikahan se on...aina...

Tsot tsot, eipä ruveta marttyyreiksi. Usein kuitenkin on niin, että jos välit ovat tulehtuneet, niin syytä löytyy yleensä molemmista osapuolista... joskin on kyllä totuuden nimessä myönnettävä, että parikymppiset tytöt (ja pojat...) osaavat joskus olla tavattoman herkkätunteisia, eivätkä ns. teiniskitsoilut ole kaikilta vielä kokonaan ohi siinä iässä.

 

[Alec]

Tsot tsot, eipä ruveta marttyyreiksi.

:D mulla on aina paha taipumus tohon :whip:
mutta se kaverin muija...se ei oo enää herkkätunteisuutta,se on päästään vialla se muija...kun sitä on pari kertaa ollu kuuntelemassa sitä huutoa "ja sähän et mihinkään baariin lähe!!" :wall:

 

[Sumu]

Oliko sulla jokin ajatus jaettavana, vai muutenko vain ihmettelet?

Oli, useampikin.

Oli sitten parishteessa tai ei, niin mielestäni jossain mennään metsään aika lujaa jos kavereiden kanssa ei ole muuta tekemistä kuin dokaaminen. Tottakai dokaaminenkin kavereiden kanssa on kivaa, mutta minä ainakin näen kavereita ja ystäviäni useammin selvin päin kuin humalassa. Heitetään arviolta vaikka suhdeluku 1:10.

Jos tilanne seurustelevalla miehellä on se, että ei nää kavereitaan kuin kännäämässä, niin kannattanee varmaankin katsoa peiliin. Mistähän se kumppanin mustasukkaisuus ja erikoinen suhtautuminen kavereiden tapaamiseen johtuu? Tuskin ainakaan siitä, että kavereiden kanssa vaan kännätään?...

 

[D.Yates]

Mistähän se kumppanin mustasukkaisuus ja erikoinen suhtautuminen kavereiden tapaamiseen johtuu?

Tästä ei ollut kysymys. Sitä kun nuorna poikana vaan lähti kaverin luo ja sitten jauhettiin paskaa tai tehtiin sitä tai tätä. Kun molemmat asuu emännän kanssa, niin ei sitä toisen nurkkiin viitsi tuppautua toteamaan, että jaahas teillä onkin tänään siivouspäivä. Pitäis varta vasten kehittää jotain tekemistä. Mikäs sen kivempaa kun soitella että mennääs huomenna baariin