Kaveripiirin pienentyminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja abine
  • Aloitettu Aloitettu
Muistan muuten lukeneeni jostain tutkimuksesta, jossa todettiin että lähes kaikki ihmisen tosi-ystävyyssuhteet solmitaan ennen 20 ikävuotta. Kaipa tuossa totuuden siemen on, vaikka poikkeuksiakin tottakai on.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mulla ei oikeestaan ole ystävä/kaveripiiri pienentynyt yhtään kouluajoista, oikeastaan jopa kasvanut. Mulla on sellaisia tosi hyviä kavereita n. 10 kpl. Noista n. 5 kpl on sellasia ketä nään ehkä eniten. Näkemisiin vaikuttaa tosin myös se missä toinen asuu, työt, suhde jne.

Vaikka en näkiskään pitkään aikaan niin silti pysytään ystävinä. Oon muutenkin aika huono näkemään kavereitani, vaikka olisivatkin hyviä kavereita. Ei siis heistä johtuvaa, vaan minun laiskuudestani. Aina on kiirettä niin paljon, tiedetään..:rolleyes:

Sit välillä kun saa sen perseen raahattua johki missä on muitakin kavereita, niin huomaa kuinka kivaa on kun vaan jaksaa lähteä.:dance:

Kavereita ja muita tuttavia onkin sitten todella paljon. Heitäkin olisi kiva nähdä, mutta suurin osa heistäkin asuu sen verta kaukana ettei tuu nähtyä, harmi kylläkin.
 
Itsestä taas tuntuu, että tosiystävyydet solmitaan vasta tuon jälkeen. Tuota ennen ystävyydet on ns. olosuhteiden pakosta syntyneitä pakkoystävyyksiä, joista sitten pidetään kiinni vaan tottumuksen takia, vaikkei loppujen lopuksi muuta yhteistä ole kuin muinoin samaan aikaan käyty ala-aste.
 
Taskuamatsoni sanoi:
Itsestä taas tuntuu, että tosiystävyydet solmitaan vasta tuon jälkeen. Tuota ennen ystävyydet on ns. olosuhteiden pakosta syntyneitä pakkoystävyyksiä, joista sitten pidetään kiinni vaan tottumuksen takia, vaikkei loppujen lopuksi muuta yhteistä ole kuin muinoin samaan aikaan käyty ala-aste.
Click to expand...
Mulle on jäänyt pari tosiystävää ala-aste ajoista ja yläasteeltakin pari. :) Kyllä se ystävyys kestää vaikka välillä olosuhteiden pakosta ei ois aina aikaa nähdä. Sit aina kun näkee niin huomaa että molemmat ei oo muuttunut mihkään ja huumori kohtaa edelleen.:kippis1:

En oo ikinä ollu sellasta tyyppiä että viikolla jaksaisin hirveesti siirtyä kodin ja salin välill minnekään, paitsi välillä kahville. Meille voi kyllä toki aina tulla jos jaksaa:D Viikonloppusin on sitten ehkä kivempi nähdä kavereita kun sitä aikaa oikeesti riittää kaikenmaailman höpinöille:)

En nyt ihan allekirjoittaisi tota sun olosuhteiden pakosta-juttua ainakaan mun kohdalla. Jos se ois sellasta niin en kyllä soittelisi päivittäin enkä viestittelisi netin välityksellä. En myöskään avautuisi pahimmista suruistani yms. ja tuskin niin tekisi silloin toinenkaan.
 
Mä oon sit taas huomannu, että tässä parinkympin kieppeillä kaveripiiri on alkanu laajentua huomattavasti. Oon aina ollu todella sosiaalinen ja tykännyt tutustua uusiin ihmisiin, mutta nyt uusien työpaikkojen, asuinpaikkojen ja koulujen kautta tulee uusia hyviä tyyppejä tapailtua ihan huomaamatta. Ja silti vanhojen hyvien ystävien kanssa on pidetty tiiviisti yhteyttä ja tavattu ahkerasti. Oikeastaan enemmän kavereiden kanssa hengailua rajoittaa aika kuin kaveripiirin pienuus.

Jos oikein laskemalla laskee, niin vanhoja ala-aste-/yläastetuttuja on 4, lukiosta pari lisää, jalkapallopiireistä pari ja nyt intistä ja duunista vielä kourallinen jätkiä kenen kanssa tulee hengattua suht tiiviisti. Sitten on tuttua ja tutun tuttua, joille sitä aikaa ei meinaa enää riittää vaikka olisikin kiva tutustua paremmin... :rolleyes:
 
Mulla on ainakin kaveripiiri vähän vaihtunut kun siirryin yläasteelle. On tullut uusia kavereita ja osa ala-aste aikasista kavereista on vähän erkaantunut luokka jaon takia. Aika paljon vietetään aikaa just sen oman luokan kaa. Toki on joukossa rinnakkaisluokkalaisikin, mutta selkeästi ne "salaisimmat" jutut jaetaan oman luokkalaisten kaa. Riparilta sain pari uutta ystävää. Kyl mun ystäväpiiri on kasvanut tässä vuosien varrella, eikä pienentynyt yläasteelle tullessa.
 
Musta tuntuu, että jokaisen elämässä on muutamia vedenjakajia tän kaveripiirin suhteen. 1.Lukio/amis. 2.Kolmannen asteen koulu 3.Töihin siirtyminen (ei toki välttämättä tuossa järjestyksessä tai jotain askelta ollenkaan). Veikkaan, että noi läpi käytyä tietää kenestä on jäänyt kunnon ystäviä ja keistä ei.

Itsellä kaveripiiri oli laajimmillaan lukiossa. Siellä oli helppo tutustua uusiin ihmisiin ja joita sitten näki joka päivä noin 6-8 tunnin ajan koulussa. Sen jälkeen osa jäänyt vähemmälle ja osa katkennut kokonaan. Kolmannen asteen koulussa ei ole kauheesti tullut kehitettyä uusia kunnon kaverisuhteita, kun en vaan jaksa vaivautua erityisemmin. Ehkä pitäisi enempi. Olen laiska ylläpitämään kaverisuhteita, tässä pitäisi kyllä petrata.
 
Mulla taas kaveripiiri oli laajin sillon yläasteella. Tunsin ihan kaikki jota siinä koulussa kävi ja kaikki tunsi mut. Lukio/Amis oli kyl aikamoinen jakaja ja niin oli tyttö jonka kanssa rupesin lukiossa seurusteleen.
 
Olen ollut Rojcordyn kanssa samassa tarhassa, samalla luokalla ala-asteella, yläasteella ja lukiossa. Aloitimme armeijan samassa paikassa samaan aikaan. Päädyimme lopulta samaan komppaniaan ja nyt opiskelemme samalla luokalla samaa ainetta ja suuntauduimme samalle linjalle. Muuta sitten ei tarvitakaan :haart:
 
Kaveripiiri on kyllä pienentynyt dramaattisesti sitten lukion. Suurimpana syynä voinee pitää sitä,että pieni paikkakunta, joten kaikki lähtevät opiskelemaan jonnekkin muualle. Tietyt kaverit ovat pysyneet silti piirissä, olivatpa sitten missä tahansa päin maailmaa ja muita näkee, kun näkee.

Tulipa mieleen tässä, notta kun kysyin äidiltä,että miksi eivät pistäneet minua jo aivan nassikkana harrastelemaan eri lajeja,niin vastaus oli "Olit jo silloin niin kova menemään joka suuntaan kavereittesi kanssa,että ajateltiin siinä olevan sulle tarpeeksi harrastamista ja liikuntaa" .. Nojoo, vieläkin on kiva kavereiden kanssa härvätä kaikkea.
 
Pienenee ja pienenee koko ajan... entiset kaverit eivät ota yhteyttä ja uusia ei oikein tule. Sain töitä alle 10 000 asukkaan kaupungista ja sattumalta kaksi entistä opiskelutoveriani, vielä kämppiksiäni, ovat täällä myös töissä. Kumpikaan ei pidä enää yhteyttä eikä toinen enää edes moikkaa.:( Työkaverit moikkailevat baarissa, mutta eivät tule juttelemaan. Tämän vuoksi ei oikein nappaa täällä pikkukaupungissa juuri mikään, mutta ei ole varaa ostaa autoa ja vuokrata kalliimpaa asuntoa viereisestä isosta kaupungista vain kavereiden hankkimisen toivossa.:wtf: Tuskimpa sieltäkään niitä uusia kavereita löytyy sen paremmin. On vaan pirun tylsää erakoitua tänne omaan kämppäänsä.:jahas: Onneksi on sentään vakituinen työpaikka, ei tätä muuten kestäisi.
 
Hard Justice sanoi:
Pienenee ja pienenee koko ajan... entiset kaverit eivät ota yhteyttä ja uusia ei oikein tule. Sain töitä alle 10 000 asukkaan kaupungista ja sattumalta kaksi entistä opiskelutoveriani, vielä kämppiksiäni, ovat täällä myös töissä. Kumpikaan ei pidä enää yhteyttä eikä toinen enää edes moikkaa.:( Työkaverit moikkailevat baarissa, mutta eivät tule juttelemaan. Tämän vuoksi ei oikein nappaa täällä pikkukaupungissa juuri mikään, mutta ei ole varaa ostaa autoa ja vuokrata kalliimpaa asuntoa viereisestä isosta kaupungista vain kavereiden hankkimisen toivossa.:wtf: Tuskimpa sieltäkään niitä uusia kavereita löytyy sen paremmin. On vaan pirun tylsää erakoitua tänne omaan kämppäänsä.:jahas: Onneksi on sentään vakituinen työpaikka, ei tätä muuten kestäisi.
Click to expand...

Miksi et vaihtoehtoisesti ite ota yhteyttä ja mene juttelemaan baarissa ?
 
Taskuamatsoni sanoi:
Itsestä taas tuntuu, että tosiystävyydet solmitaan vasta tuon jälkeen. Tuota ennen ystävyydet on ns. olosuhteiden pakosta syntyneitä pakkoystävyyksiä, joista sitten pidetään kiinni vaan tottumuksen takia, vaikkei loppujen lopuksi muuta yhteistä ole kuin muinoin samaan aikaan käyty ala-aste.
Click to expand...

Täällä taas ihan toisinpäin. Ja ne kahden käden sormilla laskettavat tosiystävät on niitä jotka on tuntenut viimeistään ala-asteelta alkaen. Niitäkään en nähnyt tuossa koulujen jälkeen kun muutin kotikaupungista pois, mutta takaisin tultuani samat naamat on pikkuhiljaa kerääntynyt taas jokapäiväiseen seuraan.

Sitten on niitä kausia, puoli vuotta - vuosi, kun pyörit uusien ihmisten kanssa, ja pikkuhiljaa heistä ei kuulekaan enää mitään. Itse en ole se, joka yhteydet laittaisi jäähylle, vaan aina muut. Olen vain niin ärsyttävä, ettei tuo uusien kavereiden/ystävien saaminen oikein luonnistu :D
 
Max von Laue sanoi:
Miksi et vaihtoehtoisesti ite ota yhteyttä ja mene juttelemaan baarissa ?
Click to expand...

Kun tekstiviesteihin ja puheluihin ei vastata niin miksi mennä yrittämään iskeä juttua naamatusten.
 
Itselläni oli eniten kavereita kouluaikoina, peruskoulussa ja lukiossa sekä ammattikorkeassa. Lukion jälkeen monet lapsuusajan kaverit muuttivat opiskelun ja työn perässä muualle, ja ne suhteet sitten vaan jäi. Osa lakkasi pitämästä yhteyttä seurustelun ja perheen perustamisen myötä...Mulla on yksi ihan oikea bestis, joka on ollut sitä yli 20 vuotta, ja on ehkä ainut ihminen johon luotan täysin. Muut ovat sitten kavereita/tuttavia, joita tulee nähtyä silloin tällöin baarissa tai muuten.

Ammattikorkeeseen mennessä muutin toiselle paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään...sain kyllä ystäviä jo ensimmäisenä koulupäivänä:) Nyt asun taas Tampereella, jolloin näihin kavereihin on jäänyt yhteydenpito sitten vähemmälle. Duunipaikat on vaihtuneet paljon, ja niissä on saanut myös ihan kivasti kavereita niistä jotka ovat omaa ikäpolvea.
 
Samaa asiaa olen pohtinut itsekkin. 15 ikäisinä oltiin isolla kaveriporukalla kuin yhteenliimatut, aina menossa ja hauskaa oli. Sitten koitti se kauan odotettu mahtava tavoite, tultiin täysi-ikäiseksi, ja porukka repesi aivan täysin ja alkoi liikkumaan eri piireissä ym... Yhteyden pidot vähenivät puolin jos toisin. Aina tosin moikataan ja kuulumiset vaihdetaan kun nähdään. Nykyään on tosin taas aivan mahtava porukka kasassa, kun tutustuin uusiin ihmisiin ja niidenkin kautta on kaveripiiri laajentunut. Eilisen jäljiltä taas aivan hymyilyttää kun ajatteleekin kuinka hienoja ihmisiä on saanut ympärilleen :rolleyes:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom