- Liittynyt
- 27.2.2003
- Viestejä
- 1 737
- Ikä
- 52
Sikäli sul on emaili, ni voin kertoa
e: niin, jotenkin on kyllä toisaalta sellanen olo, että oon tekemässä isoa virhettä. Sen sitte näkee vasta vuosien(kymmenten) päästä että kannattiko, ja sittekää ei voi verrata, koska ei voi tietää mitä musta oisi tullut tradenomina. Ties vaikka helvetin menestyny yrittäjä tai ison kaupan johtaja tai mitä vaa hienoa.
Lopeta itkeminen. Minä aloitin opiskelun muistaakseni 24 vuotiaana ja sekin oli vasta opistotason tutkinto. Sitten perään heti yliopistoon ja kolmikymppisenä paperit käteen. Lukiokaverit oli minun aloittaessani jo valmistuneet dippainsseiksi ja sun muiksi. Tiedän tapauksia jotka ovat aloittaneet esim. lääkiksessä lähempänä 40 ikää. Vitut iästä, teet sen mikä tekee onnelliseksi. Kumpi tuntuu paremmalta, olla kassalla seuraavat 40 v vai opiskella nyt ja tehdä sitä mitä ilmeisesti olet pidempään haaveillut. Sitäpaitsi opiskelu on ihmisen parasta aikaa. Jumalauta minulla ei ole ikinä ollut niin paljon vapaata aikaa lomailla, harrastaa, bailata kuin opiskeluaikana. Lähet vaikka vaihtoon jonnekkin siistiin mestaan jenkkeihin tai kanadaan. Opiskelun ohessa maltillisesti duunia ja opintolainaa niin rahat riittää taatusti.