Oon täs ny useamman vuoden enemmän tai vähemmän miettiny, että kuinkaha kauan voin jotenkin kehittyä ja sanoisin, että neljän viime vuoden aikana ei lihasta ole tullut juuri yhtään, sitä ennen oli vuoden jakso kun keskityin kunnolla maveen sekä kyykkyyn ja lihasta kertyi ehkä parisen kiloa melko nopeasti. Penkkitulos ollut useamman vuoden suurinpiirtein sama, mave ja kyykky alkaneet myös jumiutumaan tasoonsa. Siihen päälle kun vielä otetaan fakta ettei lihaksetkaan enää kasva niin, mikäs tässä nyt olikaan se motivaation lähde? Parisen PT kurssia lueskellu läpi kun kaverit niitä suorittaneet ja treenivuosia takana noin 17 eli tietotaitoa ehkä jonkin verran. Todennut sen myös muita valmentamalla. Missään vaiheessa tulokseni eivät ole pompanneet äkkiä paljon paremmiksi ja sitten tippuneet, ne ovat nyt parhaimmillaan. Inbodyn(720) mukaan noin puolet koko painostani on lihasta.
Eli jos täällä on joku suurinpiirtein samalla taustalla ja samoissa ajatuksissa nyt tai niissä vellonut, niin mielellään lukisin ajatuksiasi. Piikkipatet ja sterkkaterot eli kaikki, jotka joskus jotain sallittua kummempaa vetäneet voi pysyä omissa aiheissaan
Voisi kyllä kuvitella, että vastaavasta täällä aiemminkin juteltu ja jos äkkiseltää sellasen ketjun keksii tähän linkata ni tänks!
Tutkimuksissa on todettu ettei ikä ole mikään tekosyy lihaskasvun puutteelle, vaan että lihaksiston kyky kasvaa säilyy vanhuuteen asti. Tietenkään se ei ole ihan noin yksioikoista, sillä enimmäkseen tutkitaan sitä, voiko vanhusten elämänlaatu parantua saliharjoittelulla, ja lopputulos on että kyllä voi. Suurin este kehitykselle on luutunut ajattelutapa, jonka vuoksi tehdään sitä samaa treenii vuodesta toiseen, vähän cheattii joka sarjaan, paskat liikeradat jne. koska on aina tehty niin. Kaikkein pahimpia ovat juuri PT-kurssilaiset, joille on syötetty lähinnä mutu-pohjaista tiedettä siitä miten keho käyttäytyy ja miten sitä pitäisi treenata. Pointti jota toistelen mielelläni on se, että jos luulee tietävänsä, ei voi oppia uutta.
Empiirisen tutkimuksen perusteella natulle paras kehitys löytyy siten, että opettelee kunnolliset tekniikat ja luonnolliset, puhtaat liikeradat, ja käyttää niitä treenaten lyhytä treenejä raskailla painoilla harvakseen. Nykytyylin mukainen loputon hinkkaaminen johon tehdään loputon määrä sarjoja sekä toistoja ja treenataan joka päivä, ei johda mihinkään positiiviseen. Onhan se ajavietettä joo, mutta edelleen empiirisen tutkimuksen mukaan itsellä vaaka ja mittanauha kertoo jatkuvasta kehityksestä, ja ikää on kohta 60 vuotta. Sen sijaan että etsii tekosyitä kehityksen loppumiselle, katse peiliin ja sellainen rehellinen reality check: treenaatko egoa vai lihasta? Ero on siinä että treenatakseen lihasta tulisi olla realistinen vastus jolla saavutetaan kunnon liikeradat ilman turhaa reuhtomista. Egon treenamisessa näyttävyys on pääasia, pitää olla utopistinen vastus joka pilaa liikeradat, ja kohta löydät itsesi tekemästä jotain 3 sentin dippiä 100 kilon lisäpainolla. Noin yleisesti ottaen harvalla on pokkaa olla rehellinen itselleen ja se näkyy salilla oikein hyvin. Aina apinoidaan niitä joilla on kovimmat painot, ei koskaan niitä joilla on parhaat liikeradat ja kohtuulliset painot. Esim. naisbodareista saa hyvän mallin, heillä ei ole samanlaista egonpullistelutarvetta kuin miehillä, joten tekniikat ja liikeradat säilyvät hyvinä koko ajan, ja tulosta syntyy. Ego roskikseen, sitten haetaan kohtuullisilla painoilla liikeradat jotta saadaan aivan oikeesti tuntuma lihakseen, ja siitä eteenpäin vastusta lisäten ja liikeradoista tinkimättä opetellen tekemään puhtaasti jokaisen toiston. Miksi se on niin vaikeaa?
Ai ei voi koska mitäs se juntti sieltä puskista voisi mistään mitään tietää? Kunhan huutelee älyttömyyksiä ja itsestäänselvyyksiä, niin, eikä ole mitään mitä näyttää? Aivan. Ongelma onkin se, että on paljon helpompi leimata anonyymi juntti pelleksi, kuin kokeilla ja huomata että hänen neuvoissaan on järkeä. Noin 100% treenaajista tietää aina kaiken paremmin kuin kukaan muu, joten jatketaan tekemällä aina samat virheet uudelleen ja uudelleen, ja ihmetellen miksei kehitystä tapahdu. Utti on muuten hyvä huono esimerkki natureenaajasta, sillä vaikka hänellä on kiistattomat saavutuksensa hänen omintakeisila metodeillaan, hän edustaa tiettyä vartalotyyppiä jolla on tietty jakauma hitaita ja nopeita lihassoluja, joita on treenattu 20 vuotta hänen metodillaan. Millaisia saavutukset olisivat olleet toisella metodilla? Sitä emme saa koskaan tietää, vai mitä? Pointti on se että älkää uskoko mitä sanon, vaan kokeilkaa itse ja kokekaa mitä tapahtuu.