Kasvatusongelmia (kysymyksiä ja vastauksia)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hippa
  • Aloitettu Aloitettu
Nooh, täytyy tunnustaa, että kyllä täälläkin suurin työ tehdään peilin edessä. Anger management ei olisi välttämättä huono idea, sellainen isä-poika-ryhmä. :rolleyes:

Kyllä jos itellä menee hermo ja huutaa niin yleensä pojalla kierrokset lisääntyy -> itellä ääni kohoaa -> kierre on valmis. :( Yleensä tilanne helpottaa nopeiten kun muistaa ja kykenee pitää päänsä kylmänä.

Hippa: Ollaan yritetty opettaa jos kiukuttaa niin tulee syliin jossa saa rauhassa purkaa kiukkuua tai menee lyömään tyynyjä. Kiukun laannuttua ollaan yritetty keskustella mikä kiukuttaa. Aina ei syytä löydy, mutta se taitaa olla ihan normaalia.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Hyviä (kirja)vinkkejä jaettavana meille muillekin? :)

No yksi tosi valaiseva teos on Aggression portaat (Raisa Cacciatore). Tämän olen lukenut itsekin ja siinä oppi aika paljon lapsen aggressioista. Ei siinä ihan mahdottomasti vinkkejä ole, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen opus.

Muita en nyt tähän hätään muista..
 
Meillä oli tänään päiväkodissa varhaiskasvatuskeskustelu ja ADHD:tä sieltä likalle tarjoilivat. Tammikuussa alkaa sitten selvittely ja pk:sta laittavat lausunnon likasta. Huoh. Ihan itkuna tulin kotiin sieltä, kyllähän mä olen itsekin sen arvannut ja pienestä ylivilkkaudesta paljonkin ollut puhetta (ja ilmeisesti ei olekaan niin lievää). Mutta tosi pahalta tuntuu että likassa oikeasti todennäköisesti on jotain "vikaa".

ADHD:kaan ei mikään pikkujuttu ole ja vaikka se on vanhemmille raskasta, niin vaikuttaa merkittävästi pärjäämiseen koulussa ja sosiaalisesti ym. En oikein nyt tiedä mitä ajatella. Ja vituttaa kun pienellä lapsella (=ennen kouluikää) tuo diagnosointiprosessi on tolkuttoman hidas. Ihan voimaton ja kyvytön olo nyt.
 
Hyvänä puolena on se, että jos diagnoosi tulee, niin tulee varhain ja tiedetään mistä on kyse ja voidaan miettiä sopivia tukitoimia. Aloittaako tyttö koulun jo ens syksynä? Hirveen nuorena ei mun mielestä diagnooseja tehdä kuitenkaan, koska vilkkauskin voi tasoittua vielä, mahdollisesti koululykkäystä voi harkita, jos tuntuu että koulu on ympäristönä vielä liian vaativa. Tarkkaavuus, keskittyminen ja toiminnanohjaus kehittyvät kun lapsi kasvaa mutta varsin pysyviä ne vaikeudet on ja lapsi tarvitsee tukea. Pieni opetusryhmä ja häiriötön ympäristö ois varmaan luokkana paras, sellaisia ei vaan ole hirveästi tarjolla nykyisin, jos puhutaan yleisopetuksen luokista. Lääkehoito on yksi vaihtoehto, sitä käytetään Suomessa vähän, ollaan aika varovaisia. Pääsääntöisesti lapset, jotka käyttävät esim. concertaa hyötyvät siitä. Näin pienelle tuskin sellaista tarjotaankaan.

Kannattaa tutustua ADHD-käypähoitosuosituksiin ja vaikka ADHD-keskuksen sivuihin (http://bvif.huset.fi/suomeksi/adhd-center/). :) Ei maailma tähän vielä kaadu, kun tiedetään apukeinojakin. :)
 
Hyviä (kirja)vinkkejä jaettavana meille muillekin? :)

No yksi tosi valaiseva teos on Aggression portaat (Raisa Cacciatore). Tämän olen lukenut itsekin ja siinä oppi aika paljon lapsen aggressioista. Ei siinä ihan mahdottomasti vinkkejä ole, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen opus.

Muita en nyt tähän hätään muista..

Toinen hyvä kirja on William Pollackin Tosi poikia. Poikalasten kasvatukseen liittyvä kirja, jossa on paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja, miten tulkita poikien käytöstä ja toimintaa.
 
Tosiaan eiliseen nukuttamiseen meni tosi kauan. Sitten se sankari heräsi aamuneljältä ja herätti vielä vauvankin mun iloksi.
 
Eli onko ideoita, mitä voisin kokeilla, että lapsi jäisi sänkyyn ensimmäisellä kerralla ja nukahtaisi.

Semmoinen 8 viikkoa siihen sitten meni. Aloitin hengailemalla sängyn vieressä ja pikkuhiljaa siirsin omaa sijaintiani kauemmaksi sängystä. Nyt ei tarvitse edes olla näkyvillä, vaan riittää, että olen olkkarissa. Ei se vieläkään ensimmäisellä kerralla sänkyyn jää ja nukahda, mutta nukahtaa muutaman palautuksen jälkeen. Huonoja iltoja edelleen on, mutta yleensä menee suhteellisen mukavasti. Lähtöasetelmahan oli se, että nukahtamisprojekti kesti sen tunnin puolitoista ja oli hirveetä taistelua ja minä hulluuden partaalla. Nyt menee aika kevyesti. Puoli tuntia pisimmillään eikä tarvitse edes juurikaan tapella.
 
Mulla ei oo kersoja mut kommentoin silti (on mulla tos hyökkäyskoira). Jos lapsi rupee jatkuvasti hankalaksi, niin spartalainen kuri päälle, kaikki lelut helvettiin, ei tv:tä, ei karkkia, ei mitään muumijuttuja yms. shittiä. Ehkä jotain urheilua korkeintaan. Sit kaikki etuudet täytyy ansaita takaisin hyvällä käytöksellä ja yksi kerrallaan ja jos mokailee niin takaisin lähtöruutuun. Näin. Tietysti ei saa olla vihainen ja perustarpeet pitää huolehtia mut kyllä kersoilla on paljon kaikkea turhaa mistä voi lähteä karsimaan. Yhessä dokkarissa oli sellanen putki jossa oli palloja jota sai aina siitä jos on osannu käyttäytyä tarpeeks kauan ja sit jos mokaili niin pallo pois, se on kuulemma hyvä kun se kersa voi aina tsekkailla sitä purkkia et mitkä scoret on tällä hetkellä.
 
Tietääkö joku virallisempia lähteitä kuin kaksplus.fi tai vauva.fi, mistä saisi tietoa lasten "koirakoulusta". Pitäisi nyt pistää lapset kunnolla ruotuun, mutta kunnollisia ohjeita ei tunnu löytyvän. Jäähypenkki otettiin käyttöön, unikoulut vedettiin jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Pitäisi saada leikkiminen tapahtumaan omassa huoneessa.

Kieltoja noudattavat aika hyvin, mutta jotain konkreettistä ohjeistusta kaipaisin.

LISÄÄN muuten vielä, että yksi ongelma on se, että jos mä teen kotitöitä niin samaan aikaan nää tekee jotain kiellettyä muualla. Elämässäni on joka toinen viikonloppu sellainen aika, että olen yksin kotona ja voin siivota. Se on turhan harvoin. Yksi ratkaisu on portti lastenhuoneen oveen, mutta mä mieluummin opetan ne käyttäytymään asiallisesti kuin kierrän ongelman portilla.
 
Lueskelin näitä vanhempia viestejä ja huomasin noita nukahtamispulmia. Niitä on edelleen. Tuon kirjoittamani viestin jälkeen (marraskuu 2010) tuli muutto kuukauden kuluttua (4h asuntoon) ja rumba alkoi alusta. Aikani koitin sietää, mutta ei tullut mitään. Sittem muutettiin uusiksi vielä kesäkuussa kaksioon, jolloin voimat ehtyi kokonaan. Lapsi rupesi nukkumaan yönsä mun vieressäni. Ei vaan pystynyt enää. 3-vuotisneuvolassa huomauttivat siitä, että pitäisi nukkua omassa sängyssä ja sainkin tueksi semmoisen perhetyöntekijän, joka on erikoistunut unikouluihin ja nukahtamisen ongelmiin. Aloitin heti vuoden vaihteessa unikoulun, mistä seurasi se, että esikoinen veti yöllisiä kauhukohtauksia joka ikinen yö 2 kuukauden ajan, kunnes olin itse aivan hulluuden partaalla väsymyksestä ja sain lastenneurologilta ohjeeksi lopettaa unikoulun ja ottaa lapsen viereen nukkumaan. Siinä onkin nukkunut nätisti jo runsaan 4kk. Unikoulu tosin toimi älyttömän hyvin tuohon nuorempaan lapseen, joka menee nätisti nukkumaan about joka yö ja nukkuu yön putkeen.

Sitten on edelleen tämä sankariesikoinen, joka ei millään nukahda illalla, nukkuu yönsä tosi levottomasti, saa edelleen joskus kauhukohtauksia (onneksi harvoin). Mulla alkaa työt runsaan kuukauden päästä ja pitäisi siihen mennessä vetästä taas joku unikoulu sille.


Semmoinen 8 viikkoa siihen sitten meni. Aloitin hengailemalla sängyn vieressä ja pikkuhiljaa siirsin omaa sijaintiani kauemmaksi sängystä. Nyt ei tarvitse edes olla näkyvillä, vaan riittää, että olen olkkarissa. Ei se vieläkään ensimmäisellä kerralla sänkyyn jää ja nukahda, mutta nukahtaa muutaman palautuksen jälkeen. Huonoja iltoja edelleen on, mutta yleensä menee suhteellisen mukavasti. Lähtöasetelmahan oli se, että nukahtamisprojekti kesti sen tunnin puolitoista ja oli hirveetä taistelua ja minä hulluuden partaalla. Nyt menee aika kevyesti. Puoli tuntia pisimmillään eikä tarvitse edes juurikaan tapella.
 
Aloituspostauksen Jaakko on nyt 7-vuotias. Hän aloitti keväällä ADHD-lääkityksen, joka toimii. Syksyllä menee ekalle luokalle erityisoppilaana yleisopetuksen ryhmään. Käy toimintaterapiassa.

Eli ei sen käytös sitten ihan normaalia ollut.
 
Aloituspostauksen Jaakko on nyt 7-vuotias. Hän aloitti keväällä ADHD-lääkityksen, joka toimii. Syksyllä menee ekalle luokalle erityisoppilaana yleisopetuksen ryhmään. Käy toimintaterapiassa.

Eli ei sen käytös sitten ihan normaalia ollut.

Varoituksen sana, ADHD- lääkitys muuttaa ihmisen persoonaa TODELLA rutkasti, osalla tulee masennusta, osalla "zombie" fiilis, itselläni tuli juuri tuo jälkimmäinen, ja vakavaa riippuvuutta aiheuttavat, osa näistä lääkkeistä on amfetamiini johdannaisia. Itse lopetin lääkkeiden käytön kun menin kolmannelle luokalle ala-asteella, ja hyvä niin. Itselläni on paha ADHD ollut, nyt lieventynyt, kun tiedän/tiedostan sairauteni, eikä se musta huonoa ihmistä ole tehnyt, vaikka mus "vikaa" onkin.
 
Varoituksen sana, ADHD- lääkitys muuttaa ihmisen persoonaa TODELLA rutkasti, osalla tulee masennusta, osalla "zombie" fiilis, itselläni tuli juuri tuo jälkimmäinen, ja vakavaa riippuvuutta aiheuttavat, osa näistä lääkkeistä on amfetamiini johdannaisia. Itse lopetin lääkkeiden käytön kun menin kolmannelle luokalle ala-asteella, ja hyvä niin. Itselläni on paha ADHD ollut, nyt lieventynyt, kun tiedän/tiedostan sairauteni, eikä se musta huonoa ihmistä ole tehnyt, vaikka mus "vikaa" onkin.

Jaakolla on järkevät vanhemmat. Lääkitystä käytetään vain silloin, kun on tarvetta asiallisempaan käytökseen esimerkiksi lentokoneessa. Normaaliarjessa Jaakko saa olla oma villi itsensä.

Se, miten lääkitys vaikuttaa ihmiseen on yksilöllistä. Oikean lääkkeen ja annostuksen löytyminen voi viedä aikaa. Työni puolesta olen nähnyt näitä lääkityksen aloittaneita alakoululaisia ja suurimman osan kohdalla lääkityksestä on ollut paljon enemmän hyötyä kuin haittaa. Sitten on niitä, joille lääkitys ei sovi ollenkaan esimerkiksi lääkitys aiheuttaa pahoja raivokohtauksia tai tekee ihmisestä täysin flegmaattisen.
 
Miten ipanat saisi nukkumaan yksin? Menee pari tuntia aina nukuttamisessa... 3 ja 6 ovat.
 
Miten ipanat saisi nukkumaan yksin? Menee pari tuntia aina nukuttamisessa... 3 ja 6 ovat.

Onko omat huoneet vai samassa huoneessa?

- - - Updated - - -

Mulla ei ole sinänsä mitään neuvoloita vastaan, eikä myöskään mitään erityisiä huonoja kokemuksia niistä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että niistä ei ole muuta iloa, kun että ei tarvitse itse pistää rokotuksia (ja tuokin on viime aikoina ollut vähän kyseenalaista). Mitään oikeasti hyödyllistä apua en ole sieltä koskaan saanut.

Mulla on niitä huonojakin kokemuksia ja täsmälleen samaa mieltä. Toista lasta odottaessani en käynyt neuvolassa juuri lainkaan. Vain ne pakolliset käynnit, jotta saa sen Kela-todistuksen plus lääkärintarkastukset. Noin muutoin ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tosin pidän neuvolajärjestelmää hyvin tärkeänä, koska Suomikin on pullollaan vanhempia, jotka ovat ihan hukassa ja niitä, jotka eivät hoida lapsiaan asianmukaisesti. Näiden lasten tähden on tärkeää, että ihmiset käy neuvolassa.

Neuvolasta tarjosivat tuon unihäiriöisen lapsen takia neuvolapsykologia, jolle voi varan ajan maanantaisin klo 11-12 välillä. Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen muistanut soittaa! Ja mitä neuvolapsykologi voi auttaa? Itse haluaisin lapsen unitutkimukseen, jotta voisivat aivokäyristä katsoa, onko siellä joku vialla. Lastenneurologi kieltäytyi kirjoittamasta lapselle melatoniinia. Ihan kuin mikään olisi enää huonompi vaihtoehto kuin se, että lapsi saa kauhukohtauksen joka ikinen yö kahden kuukauden ajan.

Mutta se unikoulutyyppi oli ihan älyttömän tehokas ja osaava!
 
Miten ipanat saisi nukkumaan yksin? Menee pari tuntia aina nukuttamisessa... 3 ja 6 ovat.
Mulla on nelivuotias, jonka kanssa nukahtaminen on aina ollut haasteellista, enkä ole toistaiseksi jaksanut alkaa laajamittaisiin operaatioihin sen suhteen, että lapsen saisi nukahtamaan yksin. Tässä loppukesästä ajattelin kuitenkin siirtää lapsen omaan huoneeseen ja samalla lopettaa vieressä kököttämisen nukahtamiseen saakka, joten lukisin mielelläni minäkin muiden ratkaisumalleista.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom