Kasvatusongelmia (kysymyksiä ja vastauksia)

[Hippa]

Mulla on nelivuotias, jonka kanssa nukahtaminen on aina ollut haasteellista, enkä ole toistaiseksi jaksanut alkaa laajamittaisiin operaatioihin sen suhteen, että lapsen saisi nukahtamaan yksin. Tässä loppukesästä ajattelin kuitenkin siirtää lapsen omaan huoneeseen ja samalla lopettaa vieressä kököttämisen nukahtamiseen saakka, joten lukisin mielelläni minäkin muiden ratkaisumalleista.

Minä "vannon" tuoliunikoulun nimeen. Yksinkertaisuudessaan menee niin, että ensiksi iltarutiinit (iltapala, yöpuku, kirjan luku tms), sitten lapsi sänkyyn, toivotetaan hyvää yötä ja mennään istumaan muutaman metrin päähän sängystä tuoliin sellaiseen asentoon, että lapseen ei saa katsekontaktia. Siinä istutaan hiljaa. Jos lapsi karkaa sängystä, hänet palautetaan sänkyyn sanaakaan sanomatta ja katsekontaktia ottamatta. Kun lapsi nukahtaa, poistutaan huoneesta.

Alussa kannattaa varautua siihen, että niitä sänkyyn palauttamisia on useita kymmeniä, voi olla jopa muutama sata. Eka ilta on ylivoimaisesti pahin, koska lapsi ei tiedä, mitä tuleman pitää ja koettelee parhaansa mukaan. Sitten rupee pikkuhiljaa helpottaa. Takapakkiakin tulee varmasti eli kun rupee sujuu niin joku ilta lapsi testaa taas, että kuinka tosissaan vanhempi touhun kanssa on.

Kun rupee sujumaan nukahtaminen suht helposti, tuoli siirretään huoneen ulkopuolelle ja jatketaan siitä. Siinä kohtaa voi tulla myös takapakkia eli kun tulee muutos niin lapsi riehaantuu taas, mutta asettuu kyllä aloilleen, kun tottuu tilanteeseen.

Sitten niitä omia ongelmia. Mulla tuo nuorempi oli alussa hankalampi. Hän nimittäin vaati nukahtaakseen, että häntä tassutetaan (pidetään kättä päällä). Huomautan tähän, että en ole koskaan tassuttanut lapsia uneen, vaan parin viikon ikäisestä ovat nukahtaneet itsenäisesti omaan sänkyyn (sitä ennen perhepedissä). Siihen toimi sellainen, että laitetaan käsi päälle juuri niin pitkäksi aikaa, että rauhottuu. Käsi nostetaan heti pois ja mennään tuolille. Jos alkaa itkeä (niin kuin alkoikin) niin hetki odotetaan ja sitten taas uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Lapsi väsyy siihen kyllä ja oppii nukkumaan ilman tassuttamista. Ei tapahdu hetkessä tämänkään oppiminen. Mutta oma lapseni oppi pikkuhiljaa ja tuo 2-vuotias on jo monta kuukautta nukahtanut omaan sänkyyn helposti, kiitos unikoulun.

No sitten oli tämä toinen lapsi, joka veti niitä kauhukohtauksia. Häneen ei auttanut mikään. Nukahti kyllä nätisti sänkyyn, mutta sitten tuli kauhukohtaus, ja niitä tosiaan oli joka ikinen yö. Tämä lapsi on syntymästään asti ollut huono nukkumaan. Aloitan hänen kanssaan tuoliunikoulun, kunhan on isäviikonloppu ohi.

Kun on kaksi lasta samassa huoneessa, unikoulu on kaksi miljoonaa kertaa vaikeampi urakka kuin yhden lapsen kanssa.

Tsemppiä vaan matkaan! Vastaan kysymyksiin ja pulmatilanteisiin parhaan tietämykseni mukaan. Kokemusta näistä on :D

Niin ja sen tuolin pitää olla sellainen, että siitä on helppo ja nopea nousta. Mukava ja pehmeä laiskanlinna on kaikista huonoin vaihtoehto, koska silloin se nouseminen rupee ottaa päähän.