Oi hitsi, olin jo melkeen unohtanut tämän tapauksen.
Se, mikä tulee mieleen on se, että voisin lyödä vaikka vetoa, että iso osa teistäkin, jotka sanoo, että ei pidä turhaan huolestua ei ajattelisi kovin kauniita ajatuksia nähdessään tämän pikkusankarin esimerkiksi kaupassa.
Kummiskin. Jaakko-poika on aivan mahdoton tapaus. Ei pysähdy hetkeksikään ja riehuu vaan minkä kerkeää. Ignooraamisesta ei ole apua, koska se on sen verran fiksu tapaus, että tietää, että kun sitä riehumista pahentaa ja pahentaa niin jossain vaiheessa joku puuttuu siihen. Koska ei lasta voi antaa heitellä kukkavaaseja seinille ihan rauhassa siksi, että viikon päästä se varmaan rauhoittuu. Huomiotahan se taitaa hakea, mutta kukaan vanhempi ei voi antaa yhdelle lapselleen 100% huomiota 24/7. Se on mahdotonta.
No kummiskin. Siskoni otti päiväkodissa puheeksi Jaakon tilanteen ja sanoi todella tiukasti, että nyt tarvitaan ulkopuolista apua oikeasti. Siitä on lähtenyt pyörät pyörimään ja ammattiapua on tuloillaan. Yksi tapaaminen sosiaaliohjaajan kanssa on ollut ja seuraavaksi tavataan ohjaajan kanssa lastenpsykologi.
Assis, itsensä vahingoittamisella tarkoitan kaikenlaista tahallista toimintaa, josta seuraa vauriota ja lapsi tietää sen. Esimerkiksi aiheuttaa tahallaan itselle haavan ja menee sitten vanhemmilleen hakemaan lohtua.
Niin kuin olen sanonutkin niin näiden lasten kohdalla ei voi puhua siitä, että puuttuisi huomiota, hellyyttä, rakkautta tai laatuaikaa. Näiden lasten kanssa vietetään paljon yhteistä aikaa. Käydään kaupassa ja ulkoillaan, pelataan, leikitään, tehdään kotitöitä, otetaan syliin, silitetään, halataan, kerrotaan, että rakastetaan, kehutaan jne.
Täytyy kattoo kuinka käy noiden uusien ammattiapujen myötä.
