Toi osumiin tottuminen on ihan hyvää harjoitusta, parhaan hyödyn siitä saa jos se muistuttaa mahdollisimman paljon ottelutilannetta,
tarkoitan tällä sitä, että hyökkäys näyttää ns. oikealta hyökkäykseltä, mutta tulee hiukan hitaammin ja aika paljonkin hiljempaa perille kuin oikea.
Todella kevyistä jabeista on hyötyä lähinnä silmien räpsymisen pois saamiseen.
Jos sparrataan kevyesti ja kaveri tekee jatkuvia rytminvaihdoksia, hämäyksiä, ja samalla myös kontaktin kovuus vaihtelee(eli yhtäkkiä tuleekin niittiä ei-niin kevyesti) niin se on tosi hankalaa muille kuin hyville pystyottelijoille. Ei mitään hyötyä tällaisesta sparrista aloittelijoille täyskontaktia silmällä pitäen. Jos ensin sparrataan näin ja sitten
otetaankin kovaa niin koko pakka menee uusiksi kovemmalla kontaktilla. Se pitää nähdä kuinka paljon kaveri on satsannut omaan tekniikkaansa ja milloin hänen on myöhäistä enää muuttaa suuntaa, pitää nähdä että lyönti tulee koko kropalla eikä pelkällä kädellä, vaikka kevyesti otetaankin.
Täydellä kontaktilla otettaessa pelkällä kädellä tehty huitaisu ei aiheuttaisi mitään toiminpiteitä, vaan siitä käveltäisiin läpi ja tehtäisiin oma tekniikka.
Tämän takia on parempi sparrata samalla nopeudella, ilman kikkailuja ja ihme hämyjä yksinkertaisilla ottelutekniikoilla ja kohtuullisella kontaktilla, siten että ne kädet pidetään ylhäällä ja lyödään suoraan siihen suojaukseen, ja vältetään vetämästä vastapalloon, annetaan kaverin tehdä mitä tekee ja otetaan suojaukseen ensin ja sitten tehdään itse ja kaveri suojaa.
Pitää olla luottoa siihen, että oma otteluasento ja suojaus on sellainen että siihen voidaan ottaa mitä vaan, nähdään mitä kaveri tekee ja pienillä liikkeillä ja tarvittavia paikkoja osumaa vastaan jännittämällä otetaan osumat ja muuten ollaan rentona. Esim. kylkeen tulevaa koukkua ei blokata vetämällä kättä alas pään edestä vaan joko ei tehdä mitään muuta kuin jännitetään vatsaa ja kylkeä tai sitten vedetään kättä pari senttiä alaspäin ja samalla kallistetaan kroppaa niin että kyynerpää ja -varsi tulevat suojaamaan kylkeä. Tällöin ei ole väliä jos kylki olikin vain hämäys ja varsinainen kova osuma tuleekin päähän, käsi on edelleen pään edessä. Ja itsellä on vieteri viritetty kovaa koukkua varten samalla, eli noustaan siitä kylkikierrosta ylös ja lyödään samalla.
Jos ei voi luottaa omaan puolustukseen niin sitten ollaan aika hukassa. Sitä ei voi korvata väistöillä eikä vastapalloon vetämällä eikä millään muullakaan.
Ensin pitää ehtiä näkemään mitä sieltä on tulossa, sitten blokkaamaan, sitten väistämään, sitten vetämään vastapalloon samalla kuin väistää, sitten tekemään oma siirto jo ennen kuin kaveri on edes ehtinyt kunnolla aloittamaan omaansa. Tässä järjestyksessä, oikoteitä onneen ei ole vaan tekniikka, ottelutekniikka ja ottelusilmä pitää olla kunnossa, sitten voidaan rentoutua tilanteen mukaan.
