TJJ, ok. En tiennyt, että kakkostyypin diabeteksen hoitoa on järkeistetty jo tuonkin verran, mitä mainitsit.
Kumminkin on mielestäni niin, että jos kehoitus ja ohjeistus ei toimi (kuten ilmiselvästi on asioiden laita suurimman osan kohdalla), pitäisi mennä pakkoon, ja mieluiten taloudelliseen pakkoon. Eli kakkostyypin diabeteksen lääkehoito joutaisi olla suurimmalle osalle "potilaista" (ainakin täysaikatyötä tekevät ja kohtalaisesti tienaavat, ehkä kansaneläkkeellä kituuttavat vanhukset ovat hieman eri asia) 100% itse maksettavaa, ei verovaroin kustannettavaa. Tällöin voisi se ruokavalio & liikunta hoitovaihtoehto olla aika houkutteleva monelle. Vai miten tää menee, kuinka paljolti kakkostyypin diabeteksen lääkehoito on KELAn kustantamaa, kuinka paljolti ihmisten ittensä? Kuulostaa ainakin uutisoinnin mukaan jatkuvasti nousevista kustannuksista päätellen, että liikaa kustannetaan lääkitystä verovaroin.
Jälleen kerran, kuten olen aiemmin sanonut ruoan haittaverojen JA terveellisen ruoan verotuksen alentamisen (molemmat joutaisi toteuttaa, pelkästään toinen ei toimi, uskon niin) suhteen sanonut, länsimaalaiselle ihmiselle yleensä mikään ei tunnu missään, ellei se tunnu tiliotteessa ja/tai lompsassa.
Pääpointtinahan tässä suomalaisen systeemin vikojen esilletuomisessa ovat nää ristiriidat:
- Maksamme veroja koko kansan kattavan sairaudenhoitosysteemin ylläpitämiseksi.
- Em. verovaroin kustannetun systeemin resursseista menee jo nyt liian iso osa ja tulevaisuudessa vielä enemmän itseaiheutettujen oireiden hoitoon, EI oireiden syyn poistamiseen.
- Em. asioista johtuen moni tärkeä kohde jää ilman tarvitsemiaan hoitoresursseja. Mielestäni esim. lasten ja nuorten kouluterveydenhoito ja hammashoito olisi priorisoitava kakkostyypin diabeteksen edelle, koska valita pitää, kaikille ei vaan riitä. Sama koskee vanhustenhoitoa. Vanhusten kakkostyypin diabeteksen hoito on ehkä näistä vaikein asia, miten ratkaista.
Jenkkilä menee ihan liian pitkälle. Ei ole järkeä pistää lapsia kärsimään vanhempiensa köyhyydestä. Progressiivisen verotuksen ehdoton ykköstehtävä olisi nimenomaan antaa köyhempien perheiden lapsille mahdollisuus verovaroin kustannetun kunnon terveydenhoito- ja koulutussysteemin avulla. Jenkkilässä näin ei ilmeisesti tapahdu ja Suomessakin yhä puutteellisemmin.
Mun pääpointtina on se, että lapset, nuoret ja vanhukset, eli työssäkäymättömät ja sellaiset, jotka jostain syystä eivät kykene itse itsestään huolta pitämään, olisivat aina priorisoituna työikäisten ja kykyisten aikuisten edelle. Eli tällöin työtä tekevät tavallaan maksaisivat omaistensa hoidosta ja järkkäisivät oman (oletettavasti useimmiten hyvän) terveytensä itse kuntoon, sekä omilla elämänvalinnoillaan, että omilla rahoillaan. Työikäisten aikuisten hoidot maksettaisiin vain akuuttitapauksissa, kuten esim. tulipalon, liikenneonnettomuuden tai syövän ollessa kyseessä. Muuten mentäisiin vakuutusten tms. kautta. Lapset, vanhukset ja mielisairaat sitten hoidettaisiin 100% verovaroin ja kunnolla.
Dymondilta hyvä pointti. Turha on mustavalkoistaa ja tuoda esille sitä, kuinka vaikeaa on päästä kisakireyteen. Ei täällä kukaan semmoista varmaan ole koko kansalle vaatimassa. Pointtina olisi se, että päästäisiin siihen terveelliseksi todettuun hoikahko - pulskahko väliin. Ns. jokinorsu, kävelevä läskivuori jne. olotilaa ja kroppaa eivät selitä mitkään geenit, vaihteluvälin hoikahko - pulskahko ehkä osittain. On todella kummallista, ettei esim. 165cm naisella soi hälytyskellot siinä 80-90kg:n painon tietämillä ja vaikkapa noin 180cm miehellä siellä 100-110kg:n tietämillä (kilpakehonrakentajat erikseen, puhun nyt suurimmasta osasta kansasta, joilla suuri lihasmassa ei tuo painoa lisää, vaan läski). Miksi pitää odotella sinne vielä 20-100kg suurempaan läskimäärään, kun ei oikein enää pääse itse sängystä ylös, ei pysty kävelemään 5m pitempiä matkoja (ja sekin 5m aiheuttaa puuskutusta ja nivelten kolotusta) ja lekurin kuolemanuhkaan ennen kuin edes harkitsee elintapojen järkeistämistä? Ei vaan ymmärrä.
Pitääkö meidän odotella yhteiskuntana laajemminkin tilanteen pahentumista jenkkilän tai brittilän nykytilanteen tasolle? Pitääkö meidän Kanadan tyyliin herätellä keskustelua siitä, pitäisikö verovaroin kustantaa todella rajusti ylipainoisille ei vain rollaattorit, vaan sähkömopot tai sähköiset pyörätuolit (jenkeissähän niitä ei tietenkään kustanneta)? Tiedoksi vaan, että ne sitten maksavat henkilöauton verran, mutta onhan niiden koriin näppärä viskellä 10kg allit löllyen marketissa karkkia, pakastepitsoja, ranskanpottuja, makkaraa, sipsejä, limua, sokerimehua ja keksejä ja muuta älyttömän hyvää.
Miksi emme voisi toimia voimakkaasti viimeistään nyt, ei vasta 10-v kuluttua, kun homma on vielä paljon pahemmin pielessä ja kustannukset kalliimmat?
