Vihdoinkin alkaa tuo kyykky sujumaan jollain tavalla. Alkuvuodesta tuntui, että aivan keveimpiä lämmittelypainoja lukuun ottamatta ei kisasyvään kyykkyyn pääsy onnistu sitten mitenkään. Tuntui ettei liikkuvuus riitä ja korvien välissä asuva peikko väitti, ettei sieltä pääse ylös, jos liian syvälle laskee. Ihmisen hermojärjestelmään on ilmeisesti sisäänrakennettuna tällainen ylivarovaisuus.
Olen kyykännyt nyt neljän kuukauden ajan kolme kertaa viikossa ja vähitellen on syvyyttä tullut lisää. Jalkojen asentoa levensin jossain vaiheessa muutamalla sentillä ja silläkin tuntui olevan vaikutusta. Nyt pystyn jo tekemään yli 80 kg painoilla sarjaa kisasyvyyteen ja suoritukseen on tullut lisää varmuutta. Alas meno käy nyt nopeammin ja rohkeammin ja ylös tulen myös aiempaa vauhdikkaammin. Tuntuu että nyt vasta alkaa se varsinainen kyykkytreeni.
Olen kyykkäillyt sitkeästi sekä niillä lelupainoilla, millä olen päässyt haluamaani syvyyteen, että sellaisilla raudoilla, millä olen joutunut tyytymään puolikyykkyyn tai vähän sitä syvempään. Hyödyksi tuo on tainnut olla kaikki. Mielestäni on hyvä totutella vähän isompiinkin rautoihin siellä niskassa, vaikka sitten tekisikin osan kyykyistä vajaina. Pääasia että tiedostaa sen vajauden ja tekee lisäksi myös siihen syvyyteen, mikä on tavoitteena. Tästä saattaa joku tietysti olla ihan eri mieltä ja sanoa, että aina pitää kyykätä syvälle ja vähentää painoja niin kauan, että se onnistuu joka sarjassa. Kuuntelen mielelläni perusteluita myös tällaiselle näkemykselle. Miksi näin?
Yksi apuharjoite mitä olen viime viikkoina tehnyt kotioloissa on seuraavanlainen: Heitän niskaan 15 kg hiekkasäkin ja menen syvään ATG-kyykkyyn, jalkojen asento (leveys ja jalkaterien suunta) sama kuin normaalisti kyykätessäni. Siellä pidän 20 - 30 sekunnin stopin ja annan niiden paikkojen venyä, jotka ovat venyäkseen. Tämä siis liikkuvuuden parantamiseksi. Tämän jälkeen ponnistan ylös mahdollisimman nopeasti. Perään saatan tehdä kymmenisen toistoa; pommilla syvälle alas ja räjähtävästi ylös. Olen kokeillut myös ponnistaa hyppyyn sieltä syväkyykystä. Sitä teen varmaan jatkossa enemmänkin. Hiekkasäkki on siinä hommassa oikein toimivan tuntuinen lisäkuorma. Kuulostaako järkevältä touhulta?
Muillakin on varmasti ollut vastaavia vaikeuksia kyykyn syvyyden kanssa hommaa aloitellessa. Löytyykö teiltä samankaltaisia tai ihan toisenlaisia ratkaisuja tähän ongelmaan?
Eipä itsellä ole kovin suurta hinkua lähteä näillä liikkeillä (mave/kyykky) repimään, kunhan saa tasaisesti treenattua ja tarpeeksi monta viikkoa, kuukautta. Pistin kyykkyyn 5 kiloa lisää ja kyllä se reisissä tuntuu. 8 toistolla pysyy ihan kivasti kasassa tekniikka (kaiketi) ja näillä mennään kunnes alkaa kovin keveältä tuntua.
Pelkkiä perusliikkeitä. Ei joka lihasryhmälle omia sovelluksia ja ohjelmia.
Mutta nyt on eri meininki ja treeni tulee jatkumaan niin kauan kuin ukosta vaan johonkin on. Hyvä tietää, että tasanteeseen törmätessäkin voi tuollainen vajaa liikerata isolla raudalla osassa toistoista joskus olla hyödyksi.