Itselläni oli pitkään harhaluulo, että oikea käsi olisi ollut hauiksen osalta pienempi, mutta vahvempi. Vasemmasta kun tuntui aina loppuvan ensin käännöissä vääntö. No, mielestäni tämä oli epäloogista, kun olin kumpaakin harjoitellut samalla tavalla, joten otin tekniikan lähempään tutkiskeluun. Tulin huomanneeksi, että "vahvemmalla" kädellä otin käännön alkuun pienen pienen liikkeellelähtöä helpottavan olkapäänkohautuksen, joka oli niin pieni, ettei sitä ollut tullut huomattua. Kun rupesin keskittymään siihen, että olkapää pysyy paikoillaan myös oikeassa, voima- ja kokotasot olivatkin keskenään loogisia.
Ojentajien osalta itselläni oli sellainen tilanne, että penkkipunnerruksessa hivenen vino asento oli kuormittanut vasenta rintalihasta ja vastaavasti oikeaa ojentajaa enemmän, mikä näkyi ja tuntui myös voimatasoissa. Lopputuloksena sekä rinnan että ojentajien epäsymmetriaa. Syy tähän oli pohjimmiltaan ollut varmastikin epäsymmetrinen laji, jota aikanaan harrastin, joka varmasti oli vahvistanut vasenta rintalihasta. Lähtötason ollessa epätasapainossa on kompensaatioon lipsuminen helppoa. Otin tämän havaitsemisen jälkeen tekniikan myös penkissä tarkempaan tutkimukseen ja otin kunnon kuurin kp-punnerruksia, mikä tuntui auttavan kohtuullisen hyvin tasoittumista.
Suosittelen kaikille epäsymmetriasta kärsiville tekniikan tarkkaa syyniä. Syitä tällaisille asioille voi olla monia, kuten mm. tämän threadin aikanaan aloittaneella kaverilla keilaus, mutta jos ihan salitreenillä on sellaista saatu aikaan, voi syy löytyä myös tekniikasta. Sitten nämä voimatason epäsymmetriat ovat omiaan aiheuttamaan sellaisia noidankehiä: vahvempi vasen rintalihas aiheuttaa penkissä vahvempaa rinnan kuormitusta vasemmalle ja ojentajan kuormitusta oikealle, mikä aiheuttaa taas pystypunnerruksessa olkapään vahvistumista toisella puolella enemmän, ja olkapäistä homma lähtee etenemään epäkkäisiin, selkään, jne. jne. jne.