Käpykaarti, jatkosodan oikeutus, sivarit, sotahullut jne.

HooEee sanoi:
Mixua pientä taitaa vähän nukuttaa, kun tollasia suustaan päästelee :curs:
Noin se vaan on. "Enhrooth oli sotahullu, miksi ihmeessä häntä ihannoidaan, hän oli tappaja ja murhaaja, joka sodassa surmasi satoja ihmisiä." by kuka tahansa sivari.
Sitten jos sanoo, että "sivari, kenekäs ansiosta sinä puhut nyt Suomea, etkä Venäjää?" Vastaus: "toi nyt on ihan turhaa kuittailua, Suomi voitti, koska ei se Venäjä oikeesti edes halunnu meidän maita." :curs:
Jos yrittää edes saada sivaria myöntämään, että veteraanit teki hyvän teon, pelastivat kansan, niin heti saa paskaa niskaan ja kierretään tai kaarrellaan myöntämistä ja puhutaan sodan julmuuksista, mihin suomalaiset osallistuivat.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mixu sanoi:
Sivarit yrittävät pelastaa tulevaisuuden ideologiallaan. Heitä ei kiinnosta, mitä tapahtui menneisyydessä. Sotien uhraukset ei tainneet heidän mielestään tapahtuakaan.

Ei pidä yleistää. Itse ainakin pidän veteraanien uhrauksia sankarillisina, vaikka sivariksi olenkin menossa. He taistelivat, että me saadaan päättää vapaasti asioista ja kun maailma muuttuu meidän täytyy muuttua mukana. Ei se armeija ole enää yhtä tärkeä kuin 30- ja 40-luvuilla. Nykyään Suomalaisuutta puolustetaan muilla keinoin. Toki armeija on edelleen tärkeä, mutta kyllä täällä sivareitakin tarvitaan. Ja sille joka aikoo kommentoida "entä jos kaikki menisi sivariin?" Vastaa tähän: "Oletko lääkäri?" ja voin arvata että et ole. Ja vastaa tähän: "Entä jos kukaan meistä ei olisi?".. Siis toisinsanoen armeijaan kyllä löytyy halukkaita tarpeeksi, mutta ihmiset ei ole samanlaisia ja kaikkien ei tarvitse valita samaa tietä. Ja ne joiden mielestä armeijaan pitää mennä sen takia, koska aikaisemmatkin sukupolvet ovat kärsineet siellä, niin kysyisin teiltä että miksi ette ole juoksemassa munasillaan villisikojen perässä, kun kivikaudenkin ihmiset joutuivat tekemään niin? ;) Maailma muuttuu..

Muutama omakohtainen kokemus: Itse olin pitkään ajatellut meneväni sivariksi, mutta viimesyksynä huomasin että aikaa on pirun vähän sivaria ajatellen ja koska itselläni ei mitenkään erityisen voimakasta syytä ole mennä sivariin(tai toisin sanoen molemmissa on puolensa, mutta sivarin kuitenkin koin kokonaisuutena sopivammaksi), mutta ajan puutteen vuoksi ajattelin käydä armeijan. No menin tammikuussa armeijaan ja siellä moni asia tuntui tyhmemmältä kuin olin kuvitellut. En todellakaan tarkoita fyysisesti tai henkisesti vaikeaa, kaikin puolin todella helppoa ja omat esimiehet rentoja jne. Mutta kuitenkin yleisilmapiiri tuntui olevan vielä viimevuosisadalta. Esimerkkinä esimerkiksi tälläinen että kirkkoon kuulumattomat pakotettiin laulamaan virsiä. Tiedän kyllä, että jos tuosta olisi nostanut kunnolla metelin niin asiaan olisi tullut samantien muutos, mutta tälläisten seikkojen pitäisi kuitenkin olla itsestäänselvyys nykysuomessa. Juuri tätä varten veteraanit taistelivat että me saadaan päättää vapaasti asioista ja suomen kansa on päättänyt että meillä on uskonvapaus, siitä pitäisi pitää kiinni myös armeijassa. Siinä oli sitten muitakin juttuja jotka alkoivat ärsyttämään ja kävin juttelemassa siviilipalvelukseen siirtymisestä. No noissa keskusteluissa vaan sitten totesin itselleni, että parasta mitä voin itselleni ja suomelle tehdä on se että lähden sivariin ja sanon suoraan että tämä laitos kulkee liikaa jälkessä ajasta ja lähden sen takia sivariin. No aika hyvin sainkin noista asioista keskusteltua meidän komppanian päällikön kanssa ja itselle jäi ainakin sellainen käsitys että hän ymmärsi hyvin miksi lähden ja koska perustelin hyvin ja mitä luultavammin hän ainakin jossain määrin pyrkii vaikuttamaan että asioihin tulee parannusta jossain vaiheessa. En tietenkään kuvittele, että tuolla olisi suuri vaikutus, mutta suurempi kuin niillä perusvarusmiehillä jotka ovat hiljaa ja eivät uskalla avata suutaan.

Ja kun tää lähti Adolf Ehrnrootista, niin.. Toivottavasti ihmiset ei suutu näistä :) Itse Adolfin historiaa en tunne enkä tiedä mitkä hänen saavutuksensa oli sodassa. Mutta mikäli hän oli siihen aikaan joku korkea pamppu joka istui omassa bunkkerissa pilvilinnojen päällä ja puhui paskaa kun muut taisteli, niin ei heru tippaakaan kunnioitusta, mutta toisaalta jos hän taisteli/oli _hyvä_ johtaja ja osasi johtaa hyvin kunnioittaen Suomalaisia taistelijoita, niin kaikki kunnioitus siinä tapauksessa sodan aikaisille tapahtumille. En tällä hetkellä siis sano hänestä mitään kun en tunne, mutta sanotaanko näin että minulla on vähän pahat ennakkoluulot tämän asian suhteen. Ilmeisesti hän jotain hyvää teki kun noin moni kunnioittaa? Ja tosiaan tämä skeptinen suhtautumiseni ei tule aivan tyhjästä. Nimittäin jouduin juttelemaan tuolla armeijassa kahden kesken hänen pojalleen, eivät toki ole sama henkilö mutta pahoin pelkään että ajatusmaailma voisi olla aika samaa tyyliä. En nimittäin ole montaa henkilöä tavannut joka olisi niin pahasti ulkona todellisuudesta. Nämä keskustelut kun koskivat minun siirtymistä sivariin, niin sanoin hänelle syyksi ettei arvomaailmani kohtaa armeijan arvomaailmaa (ja tällä nimenomaan tarkoitin esimerkiksi tuota laissa määrättyä uskonvapautta joka meillä ei toteutunut kunnolla), no en ehtinyt edes perustelemaan sen kummemmin kun se alkoi suu vaahdossa selittää kuinka armeijan arvomaailma on luotu 1917 ja 1918 jne. Kuuntelin vaan hymyissä suin, kun sieltä tuli kaikki maailman kliseet kerralla. Teki mieli sanoa, että "hei nyt on vuosi 2004" mutta päätin olla hiljaa koska ihmistuntemukseni sanoi että tuo olisi mennyt kuin kuuroille korville. Ajattelin kuunnella ne jorinat loppuun ja lähtä meneen, mutta sittenhän se pisti kaikista parhaan. "annappa vanhempiesi puhelinnumero, niin soitan heille ja keskustelen siviilipalvelukseen siirtymisestäni". En antanut. Vähän aikaa intin vastaan se luovutti vasta siinä vaiheessa kun totesin, että olet rikkomassa salassapitovelvollisuutta. Mutta miettikää nyt; 24 vee kaveri tulee juttemaan omasta palveluksestaan ja tuollainen äijä alkaa laittomasti vaatimaan päästä keskustelemaan vanhempien kanssa. Mulla itsellä tuli ainakin aivan epätodellinen olo tuossa vaiheessa, että voiko tuo äijä todella olla noin dorka. Jälkeenpäin tuli kyllä mieleen, että ois pitäny antaa numero ja kieltää soittamasta, ja kun se ois kuitenki soittanut, niin pyytää luuri käteen ja sanoa porukoille että ne toimii nyt todistajina kun salassapitovelvollisuus rikottu ja viedä asiaa eteenpäin. En tiedä kuinka monen tapauksessa tuo on jo rikkonut salassapitovelvollisuutta ja painostanut numeron, kun ei ole tiedetty omia oikeuksia. Jos haluaa olla isänmaallinen, niin olisi hyvä myös kunnioittaa Suomen lakeja ja arvoja.

No eiköhän tossa tullutkin jotain. Mutta todellakin, kaikki kunnioitus Suomen veteraaneille, että meillä on oikeus päättää omista asioista.
 
Juu, siis hienoa tai oikeestaan enemmän yllättävää että Suomi todellakin säilytti itsenäisyytensä, varsinkin Neuvostoliittoa kohti. Mutta mulle ainakin ihmishenki on tärkeämpi kuin mikään muu jos ajattelen oikein kunnolla ja oikeasti, ilman ajatusta siitä että mitä muut mun ajatuksistsa ajattelee. :) Tarkotan jos menisit/te 24h yksin johonkin huoneeseen miettimään mikä on oikein ja mikä on väärin, tärkeimpänä/oikeimpana elämä ja vääryytenä toisen kuolema , ja jos päädytte siihen lopputulokseen että tappaminen vaikkakin sodassa on todella kunnioitettavaa ja parempi ei olisi olla ollut vaikka jäämättä sodasta pois, niin sit ei mun mielestä paljon ole vastapuolta kritisoimista.

En itekkään varmaan toimi mun ajatusten mukaan "oikeassa" elämässä, mutta jos ei tommosta asiaa ymmärrä niin on omissa jotain arvomaailmoissa jotain sekasin vaikka kuinka haukutaan neekereitä ja sivareita. Varsinkin netissä voi puhua mitä on OIKEASTI mieltä, enmä tämmöstä "normaali" elämässä puhu, laumaeläin kun on.
 
Mixu sanoi:
Noin se vaan on. "Enhrooth oli sotahullu, miksi ihmeessä häntä ihannoidaan, hän oli tappaja ja murhaaja, joka sodassa surmasi satoja ihmisiä." by kuka tahansa sivari.
Sitten jos sanoo, että "sivari, kenekäs ansiosta sinä puhut nyt Suomea, etkä Venäjää?" Vastaus: "toi nyt on ihan turhaa kuittailua, Suomi voitti, koska ei se Venäjä oikeesti edes halunnu meidän maita." :curs:
Jos yrittää edes saada sivaria myöntämään, että veteraanit teki hyvän teon, pelastivat kansan, niin heti saa paskaa niskaan ja kierretään tai kaarrellaan myöntämistä ja puhutaan sodan julmuuksista, mihin suomalaiset osallistuivat.

Ootko kuullut jonkun sivarin sanovan tollein vai onko toi se mitä sun mielestä sivari sanois?

Luulen että moni sivari oikeasti kunnioittaa enemmän elämää kuin kieltä, siks varmaan onkin mennyt sivariksi, sama koskee tohon kansan pelastamiseen.
 
jamaan sanoi:
Ihmetyttää tossa toisessa threadissa kaikkien sotilaiden niin jumaloiminen, jos muuten perusarvona on se että toista ihmistä ei vahingoiteta niin miksi se muuttuu sodassa? eiks pitäs kunnioittaa enemmän sitä että jollain on pokkaa vapautua normaalin ajattelun kahleista missä arvomaailmana on jotenkin että intti ja sodassa tappaminen on tosi IN. Jos kerran iso osa oli sitä mieltä että se on "kovempi" joka kävelee tappelusta pois niin eikö voittaja samalla ajattelulla ole myös sivari? Onko ihminen jota joku uhkailee nakkikiskalla ja tappaa sen myös sankari?.

Aika onneton vertaus. Ei Suomi olisi talvisodassa voinut kävellä minnekään pois. Jos ukot olisi kävelleet rintamalta kotiin, niin Venäjä olisi miehittänyt Suomen. Jos onnistut välttämään snägäritappelun pois kävelemällä olet kova jätkä ja jos onnistut välttämään sodan ilman aseita olet kova jätkä. Mutta mitenkäs sota olisi vältetty 1939 ilman aseita? Kuvitellaan havainnollisempana esimerkkinä, että olet snägärillä perheesi kanssa ja paikalle tulee hullu psykopaatti, joka raiskaa vaimosi ja tappaa lapsesi. Onko se kova jätkä, joka kävelee rauhallisesti pois paikalta?

jamaan sanoi:
Tajuan ton että pitää hienona maan puolustamista, mutta jos kaivaa vähän syvälle niin näkee että koko sotakoneisto yms on ihan perseestä.

Otetaan edellinen havainnollisempi esimerkki. Mitä tekisit tilanteessa, jos sulla annettaisiin ase käteen? Ampuisitko psykopaattia vai selittäisitkö miten perseestä väkivalta on ja tuntisit lastesi haudalla miten hyvä ja idealistinen isä olit vaikket väärillä keinoilla halunnut auttaa lapsiasi?

jamaan sanoi:
Miten se nyt meni.. Tapa 1 niin olet murhaaja, tapa miljoona niin olet suuri valloittaja.

Tappamisella ja tappamisella on eroa. Onko myös jokainen poliisi, joka on joutunut tappamaan ihmisen, murhaaja. Siinä sulle mietittävää...
 
jamaan sanoi:
Sovitaanko sitten niin että täällä ei sitten mitkään sotahullut saa kertoa mielipiteitänsä? :D

Ihmetyttää tossa toisessa threadissa kaikkien sotilaiden niin jumaloiminen, jos muuten perusarvona on se että toista ihmistä ei vahingoiteta niin miksi se muuttuu sodassa? eiks pitäs kunnioittaa enemmän sitä että jollain on pokkaa vapautua normaalin ajattelun kahleista missä arvomaailmana on jotenkin että intti ja sodassa tappaminen on tosi IN. Jos kerran iso osa oli sitä mieltä että se on "kovempi" joka kävelee tappelusta pois niin eikö voittaja samalla ajattelulla ole myös sivari? Onko ihminen jota joku uhkailee nakkikiskalla ja tappaa sen myös sankari?

Oon ite käynny intin, lähinnä just kun 99% ajattelee tolla tavalla, jotta duuni suunilleen säilyisi.

Tajuan ton että pitää hienona maan puolustamista, mutta jos kaivaa vähän syvälle niin näkee että koko sotakoneisto yms on ihan perseestä.

Miten se nyt meni.. Tapa 1 niin olet murhaaja, tapa miljoona niin olet suuri valloittaja.

Sota on perseestä ja sotakoneistot on kaikki perseestä. Mutta viisi miljoonaa ihmistä ei noin vain pakene sodan syttyessä. Vai mitenhän tuo ois... Ottaiskohan ruottalaiset meiät vastaan? :rolleyes:

Omien päätösten tekeminen on kunnioitettavaa ja siviliipalvelus on ihan ok, sillä kaikille löytyy varmasti merkityksellinen tehtävä mahdollisen puolustussodan syttyessä.

Ja maata puolustaneiden veteraanien kunnioittaminen ei nyt kyllä varmasti ole sama asia kuin tappamisen järjetön ihaileminen. Kyseessä on ennemminkin terve kiitollisuus omiansa suojelleita kohtaan.

Jospa se meniskin näin: Tapa oikeutuksetta niin olet murhaaja, suojele omia murhaajilta niin olet sankari.


Kunnioitusta kaikille maata puolustaneille, C-mies djDunajev.
 
jamaan sanoi:
Tarkotan jos menisit/te 24h yksin johonkin huoneeseen miettimään mikä on oikein ja mikä on väärin, tärkeimpänä/oikeimpana elämä ja vääryytenä toisen kuolema , ja jos päädytte siihen lopputulokseen että tappaminen vaikkakin sodassa on todella kunnioitettavaa ja parempi ei olisi olla ollut vaikka jäämättä sodasta pois, niin sit ei mun mielestä paljon ole vastapuolta kritisoimista.

No sehän tässä nyt on ongelma, että olisiko suomalaisten pitänyt vain jäädä mökkeihinsä juomaan teetä ja venäläisten tullessa toivottaa Iigori tervetulleeksi, sen jälkeen sanoa, että vaimo odottaa tuolla makuuhuoneen sängyllä ja pyytää itselle kuula kalloon? Kun tuo sodasta pois jääminen oli hankala vaihtoehto. Jos tuolta nyt alkaisi pommikoneita valtiosta X pörräämään jonkin kaupungin yllä ja pommeja putoamaan, niin pitäisikö Suomen vain todeta, ei me teidän kanssa sodita, senkun pommitatte vaan? Onhan tämä hyvinkin kärjistettyä, mutta vähän näinhän se asia kuitenkin on.
 
Mitä noista ikivanhoista asioista jätkyttämään, toinen maailmansota on ollutta ja mennyttä. Jos tulee uusi sota niin sitten katsotaan miten käy. Sivareita on häviävän pieni määrä, ei sillä ole mitään merkitystä. Suoraan sanottuna vaikka arvostankin edesmennyttä Ehnroothia niin kyllä se thread suorastaan löyhkäsi joltakin oksettavalta massaa myötäilevältä, teeskentelevältä myötätunnolta. Vähän samalta kuin Arvi Lindin eläkkeellelähtöthreadi.
 
Joo, ok, tossa mun edellisessä postauksessa oli ehkä turhan jyrkästi vertailtu puolustajaa hyökkääjää vastaan, eli hyökkääjä = Todella pe*beep*rs...tä ja puolustaja = myös sieltä. Jos haetaan enemmän syyllistä niin tietenkin hyökkääjä, mutta yks vaihtoehto olis kaikilla mailla antautua kaikkia diktaattoreita kohtaan. :) niinku sanoin tossa aikasemmin niin en käyttäydy näin oikeasti, vaan tekisin varmaan samoin kun nää "sotahullut" täällä, mutta mulle ainakin tulee semmonen kuva että tää oikeasti tuntee jotain suurta empatiaa ja kunnioitusta kaikkeen sotaan liittyvää yms, samalla tavalla kuin vaikka jotain artistia kohtaan mistä tykkää, ja sota on sitten se itse musiikki.

Tappaisin todellakin jonkun joka tekis ton mun kuvitteeliselle vaimolle ja oikealle lapselle, mutta vihasta enkä järjellisistä syistä tai että olisi pakko. Eikä sekään tekis mut sankariksi.


Yhteenveto kun tosta ei ehkä paljon tolkkua saa = voi syyttää toista enemmän syylliseksi, mutta on myös itse syyllinen, jos jollain tapa olisi ollut mahdollista välttyä tilanteelta.

/gandhi mode off
 
Dean Kuntz sanoi:
Suoraan sanottuna vaikka arvostankin edesmennyttä Ehnroothia niin kyllä se thread suorastaan löyhkäsi joltakin oksettavalta massaa myötäilevältä, teeskentelevältä myötätunnolta. Vähän samalta kuin Arvi Lindin eläkkeellelähtöthreadi.

Voihan se olla vähän niinkin, mutta sallittakoon se ihmisille? Kenenkään ei ole threadiä pakko lukea läpi.
 
jamaan sanoi:
Joo, ok, tossa mun edellisessä postauksessa oli ehkä turhan jyrkästi vertailtu puolustajaa hyökkääjää vastaan, eli hyökkääjä = Todella pe*beep*rs...tä ja puolustaja = myös sieltä. Jos haetaan enemmän syyllistä niin tietenkin hyökkääjä, mutta yks vaihtoehto olis kaikilla mailla antautua kaikkia diktaattoreita kohtaan. :) niinku sanoin tossa aikasemmin niin en käyttäydy näin oikeasti, vaan tekisin varmaan samoin kun nää "sotahullut" täällä, mutta mulle ainakin tulee semmonen kuva että tää oikeasti tuntee jotain suurta empatiaa ja kunnioitusta kaikkeen sotaan liittyvää yms, samalla tavalla kuin vaikka jotain artistia kohtaan mistä tykkää, ja sota on sitten se itse musiikki.


Yhteenveto kun tosta ei ehkä paljon tolkkua saa = voi syyttää toista enemmän syylliseksi, mutta on myös itse syyllinen, jos jollain tapa olisi ollut mahdollista välttyä tilanteelta.

/gandhi mode off

Puhu niin kuin toimit, eläkä selittele. :curs:
 
jamaan sanoi:
Yhteenveto kun tosta ei ehkä paljon tolkkua saa = voi syyttää toista enemmän syylliseksi, mutta on myös itse syyllinen, jos jollain tapa olisi ollut mahdollista välttyä tilanteelta.

Olet aivan oikeassa, allekirjoitan täysin. Ongelmaksi jääkin se, että yleensä maalle, johon hyökätään, ei jää juurikaan vaihtoehtoja. Hyökkäys Suomeen ei ollut tässä suhteessa poikkeus.
 
djDunajev sanoi:
Puhu niin kuin toimit, eläkä selittele. :curs:


Miks mun pitäs puhuu niinku toimin, justha sanoin että en toimi sen mukaan miten nään että olisi oikein, mutta ymmärrän silloin kuin en tee jotain oikein.

*tun robootti.
 
Hemmmo sanoi:
Ei pidä yleistää. Itse ainakin pidän veteraanien uhrauksia sankarillisina, vaikka sivariksi olenkin menossa.
Totta, yleistin, koska se on helppoa, olen vain itse törmännyt kuvaamiini sivareihin, eihän kaikki sivarit ole samanlaisia, kuten eivät kaikki sotahullutkaan.

jamaan sanoi:
Ootko kuullut jonkun sivarin sanovan tollein vai onko toi se mitä sun mielestä sivari sanois? Luulen että moni sivari oikeasti kunnioittaa enemmän elämää kuin kieltä, siks varmaan onkin mennyt sivariksi, sama koskee tohon kansan pelastamiseen.
Kuten sivarit ei tajua, miksi mä haluaisin sotia hyökkäävää vihollista vastaan, mä en tajua, miten jotkut haluavat antaa asioiden edetä omalla painollaan. Idea on siinä, että Venäjällä on helvetin huonosti asiat, ihmisoikeuksia poljetaan, korruptiota, kuolemaa, ei sananvapautta. Ja jos Suomessa ei olisi oltu valmiita tappamaan / sotimaan, niin silloin meillä olisi nyt yhtä huonot olot. Se, että suomessa ei oisi vastustettu, ei tarkoita, etteikö venäjä olisi hyökännyt.
Hyväksyisinkö hyökkäyksen ja laskisin aseeni ja ottaisin käteen rauhanlipun jos taas rikas, hyvinvoiva valtio hyökkäisi suomeen ja tilanne jopa saattaisi kohentaa maamme tilaa? En, koska tahdon pysyä suomea puhuvana ihmisenä, joka syö mämmiä ja käy saunassa. Aina on joku joka hyökkää. Se on ihmisluonto. Jos suurin osa maailmasta uskoisi rauhaan eikä vastustaisi valtausyrityksiä, kahdessa-kolmessa sadassa vuodessa kaikissa maissa puhuttaisiin samaa kieltä.
 
Mixu sanoi:
En, koska tahdon pysyä suomea puhuvana ihmisenä, joka syö mämmiä ja käy saunassa. Aina on joku joka hyökkää. Jos suurin osa maailmasta uskoisi rauhaan eikä vastustaisi, kahdessa-kolmessa sadassa vuodessa kaikissa maissa puhuttaisiin samaa kieltä.

Luulen että suomalaisena/minkä maan tahanasa olemisen haluminen on oikeestaan aika pitkätli siitä että haluu tuntea kuuluvansa johonkin, sen menettämistä varmaan pelkää jos kaikki maailman maat sekottus keskenään, mutta jos kaikki eläis keskenään suunilleen, niin sillon suomi olisikin koko maailma, samalla pitäs kaikki hierarkia poistaa, siis hallitus yms. :) Sillon voit vaikka nussia saunassa samalla kun syöt mämmiä, se olisi todellinen vapaus tätä ns. vapautta vastaan jota ei mistään maasta täysin löydy. Mitä väliä kielellä yms asioilla on jos olisin todellinen sopu maailmassa..?
 
jamaan sanoi:
Luulen että suomalaisena haluminen on oikeestaan aika pitkäli siitä että haluu tuntea kuuluvansa johonkin, sen menettämistä varmaan pelkää jos kaikki maailman maat sekottus keskenään, mutta jos kaikki eläis keskenään suunilleen, niin sillon suomi olisikin koko maailma, samalla pitäs kaikki hierarkia poistaa, siis hallitus yms. :) Sillon voit vaikka nussia saunassa samalla kun syöt mämmiä, se olisi todellinen vapaus tätä ns. vapautta vastaan jota ei mistään maasta täysin löydy. Mitä väliä kielellä yms asioilla on jos olisin todellinen sopu maailmassa..?

Sinä olisit todellinen sopu maailmassa??! Taiat olla kännissä.
 
djDunajev sanoi:

Piti just editoida toi mun viimeinen lause pois mut aikaraja oli ummessa. oli impulssiivisesti kirjotettu, puuttu vaan hymiö tai jotain että ei olis vaikuttanu ihan tommoselta. :hyper:
 
hemmmo sanoi:
Mutta mikäli hän oli siihen aikaan joku korkea pamppu joka istui omassa bunkkerissa pilvilinnojen päällä ja puhui paskaa kun muut taisteli, niin ei heru tippaakaan kunnioitusta, mutta toisaalta jos hän taisteli/oli _hyvä_ johtaja ja osasi johtaa hyvin kunnioittaen Suomalaisia taistelijoita, niin kaikki kunnioitus siinä tapauksessa sodan aikaisille tapahtumille. En tällä hetkellä siis sano hänestä mitään kun en tunne, mutta sanotaanko näin että minulla on vähän pahat ennakkoluulot tämän asian suhteen. Ilmeisesti hän jotain hyvää teki kun noin moni kunnioittaa?


Ehrnrooth oli tunnettu nimenomaan siitä, että hän johti rintamalla joukkojaan edestä, ei takaa.

"Hän johti meitä loppuun asti."
- Ehrnroothin aseveli, Mannerheim-ristin ritari T. Gerdt
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom