Mixu sanoi:
Sivarit yrittävät pelastaa tulevaisuuden ideologiallaan. Heitä ei kiinnosta, mitä tapahtui menneisyydessä. Sotien uhraukset ei tainneet heidän mielestään tapahtuakaan.
Ei pidä yleistää. Itse ainakin pidän veteraanien uhrauksia sankarillisina, vaikka sivariksi olenkin menossa. He taistelivat, että me saadaan päättää vapaasti asioista ja kun maailma muuttuu meidän täytyy muuttua mukana. Ei se armeija ole enää yhtä tärkeä kuin 30- ja 40-luvuilla. Nykyään Suomalaisuutta puolustetaan muilla keinoin. Toki armeija on edelleen tärkeä, mutta kyllä täällä sivareitakin tarvitaan. Ja sille joka aikoo kommentoida "entä jos kaikki menisi sivariin?" Vastaa tähän: "Oletko lääkäri?" ja voin arvata että et ole. Ja vastaa tähän: "Entä jos kukaan meistä ei olisi?".. Siis toisinsanoen armeijaan kyllä löytyy halukkaita tarpeeksi, mutta ihmiset ei ole samanlaisia ja kaikkien ei tarvitse valita samaa tietä. Ja ne joiden mielestä armeijaan pitää mennä sen takia, koska aikaisemmatkin sukupolvet ovat kärsineet siellä, niin kysyisin teiltä että miksi ette ole juoksemassa munasillaan villisikojen perässä, kun kivikaudenkin ihmiset joutuivat tekemään niin? ;) Maailma muuttuu..
Muutama omakohtainen kokemus: Itse olin pitkään ajatellut meneväni sivariksi, mutta viimesyksynä huomasin että aikaa on pirun vähän sivaria ajatellen ja koska itselläni ei mitenkään erityisen voimakasta syytä ole mennä sivariin(tai toisin sanoen molemmissa on puolensa, mutta sivarin kuitenkin koin kokonaisuutena sopivammaksi), mutta ajan puutteen vuoksi ajattelin käydä armeijan. No menin tammikuussa armeijaan ja siellä moni asia tuntui tyhmemmältä kuin olin kuvitellut. En todellakaan tarkoita fyysisesti tai henkisesti vaikeaa, kaikin puolin todella helppoa ja omat esimiehet rentoja jne. Mutta kuitenkin yleisilmapiiri tuntui olevan vielä viimevuosisadalta. Esimerkkinä esimerkiksi tälläinen että kirkkoon kuulumattomat pakotettiin laulamaan virsiä. Tiedän kyllä, että jos tuosta olisi nostanut kunnolla metelin niin asiaan olisi tullut samantien muutos, mutta tälläisten seikkojen pitäisi kuitenkin olla itsestäänselvyys nykysuomessa. Juuri tätä varten veteraanit taistelivat että me saadaan päättää vapaasti asioista ja suomen kansa on päättänyt että meillä on uskonvapaus, siitä pitäisi pitää kiinni myös armeijassa. Siinä oli sitten muitakin juttuja jotka alkoivat ärsyttämään ja kävin juttelemassa siviilipalvelukseen siirtymisestä. No noissa keskusteluissa vaan sitten totesin itselleni, että parasta mitä voin itselleni ja suomelle tehdä on se että lähden sivariin ja sanon suoraan että tämä laitos kulkee liikaa jälkessä ajasta ja lähden sen takia sivariin. No aika hyvin sainkin noista asioista keskusteltua meidän komppanian päällikön kanssa ja itselle jäi ainakin sellainen käsitys että hän ymmärsi hyvin miksi lähden ja koska perustelin hyvin ja mitä luultavammin hän ainakin jossain määrin pyrkii vaikuttamaan että asioihin tulee parannusta jossain vaiheessa. En tietenkään kuvittele, että tuolla olisi suuri vaikutus, mutta suurempi kuin niillä perusvarusmiehillä jotka ovat hiljaa ja eivät uskalla avata suutaan.
Ja kun tää lähti Adolf Ehrnrootista, niin.. Toivottavasti ihmiset ei suutu näistä
Itse Adolfin historiaa en tunne enkä tiedä mitkä hänen saavutuksensa oli sodassa. Mutta mikäli hän oli siihen aikaan joku korkea pamppu joka istui omassa bunkkerissa pilvilinnojen päällä ja puhui paskaa kun muut taisteli, niin ei heru tippaakaan kunnioitusta, mutta toisaalta jos hän taisteli/oli _hyvä_ johtaja ja osasi johtaa hyvin kunnioittaen Suomalaisia taistelijoita, niin kaikki kunnioitus siinä tapauksessa sodan aikaisille tapahtumille. En tällä hetkellä siis sano hänestä mitään kun en tunne, mutta sanotaanko näin että minulla on vähän pahat ennakkoluulot tämän asian suhteen. Ilmeisesti hän jotain hyvää teki kun noin moni kunnioittaa? Ja tosiaan tämä skeptinen suhtautumiseni ei tule aivan tyhjästä. Nimittäin jouduin juttelemaan tuolla armeijassa kahden kesken hänen pojalleen, eivät toki ole sama henkilö mutta pahoin pelkään että ajatusmaailma voisi olla aika samaa tyyliä. En nimittäin ole montaa henkilöä tavannut joka olisi niin pahasti ulkona todellisuudesta. Nämä keskustelut kun koskivat minun siirtymistä sivariin, niin sanoin hänelle syyksi ettei arvomaailmani kohtaa armeijan arvomaailmaa (ja tällä nimenomaan tarkoitin esimerkiksi tuota laissa määrättyä uskonvapautta joka meillä ei toteutunut kunnolla), no en ehtinyt edes perustelemaan sen kummemmin kun se alkoi suu vaahdossa selittää kuinka armeijan arvomaailma on luotu 1917 ja 1918 jne. Kuuntelin vaan hymyissä suin, kun sieltä tuli kaikki maailman kliseet kerralla. Teki mieli sanoa, että "hei nyt on vuosi 2004" mutta päätin olla hiljaa koska ihmistuntemukseni sanoi että tuo olisi mennyt kuin kuuroille korville. Ajattelin kuunnella ne jorinat loppuun ja lähtä meneen, mutta sittenhän se pisti kaikista parhaan. "annappa vanhempiesi puhelinnumero, niin soitan heille ja keskustelen siviilipalvelukseen siirtymisestäni". En antanut. Vähän aikaa intin vastaan se luovutti vasta siinä vaiheessa kun totesin, että olet rikkomassa salassapitovelvollisuutta. Mutta miettikää nyt; 24 vee kaveri tulee juttemaan omasta palveluksestaan ja tuollainen äijä alkaa
laittomasti vaatimaan päästä keskustelemaan vanhempien kanssa. Mulla itsellä tuli ainakin aivan epätodellinen olo tuossa vaiheessa, että voiko tuo äijä todella olla noin dorka. Jälkeenpäin tuli kyllä mieleen, että ois pitäny antaa numero ja kieltää soittamasta, ja kun se ois kuitenki soittanut, niin pyytää luuri käteen ja sanoa porukoille että ne toimii nyt todistajina kun salassapitovelvollisuus rikottu ja viedä asiaa eteenpäin. En tiedä kuinka monen tapauksessa tuo on jo rikkonut salassapitovelvollisuutta ja painostanut numeron, kun ei ole tiedetty omia oikeuksia. Jos haluaa olla isänmaallinen, niin olisi hyvä myös kunnioittaa Suomen lakeja ja arvoja.
No eiköhän tossa tullutkin jotain. Mutta todellakin, kaikki kunnioitus Suomen veteraaneille, että meillä on oikeus päättää omista asioista.