Tässä varmaan tullaan siihen, että pitää miettiä mitä ominaisuuksia tarvitaan tietyn vastustajan päihittämiseen. Jos vastustajalla kova startti, niin onko hyödyllisintä treenata starttiasentoa, ettei joutuisi tappiokulmaan ylipäätään, vai olisiko järkevää myös tappiokulmaa ainakin sieltä alkupäästä treenata. Kovat negat on kuitenkin aina treenaamisajasta käytännössä pois kun kädet tarttee enempi lepoa. Jos vastustajalla on kova startti mutta heikko kestävyys, niin tappiokulman treenaaminen voi olla järkevääkin. Turnauksessa sitten vielä omat kysymyksensä kun pitää suorittaa niin monta vääntöä. Tappiokulmassa nuhjuaminen vie itseltäkin kovasti energiaa, loppukierroksilla olisi hyvä olla mahdollisimman tuore.
Se mikä itteä on askarruttanut, niin kovilla starttaajilla ja pääasiassa voittopuolen vääntäjillä probleema on enemmänkin se, että viimeiset sentit on vaikeita ja matsi kääntyy sielläkin hämmentävän usein. Jotenkin se voimantuottokäyrä notkahtaa, varmaan anatomiankin jne. takia mutta johtuuko se siitä, että niiden vastustajat juuri treenanneet "last line of defense" mentaliteetilla kovasti.