En tiedä, sopiiko ketjuun, mutta menköön.
Ystäväni on juuri toipumassa todella vaikeasta alkoholiongelmasta. Jääräpää sonni kun on, niin kaikenmaailman terapiat sun muut voi tän sankarin kohdalla unohtaa. Pahin viinakierre kesti noin puol vuotta, katkesi parisen viikkoa sitten. Kaveri on aina kyetessään ollut suht kova punttimies ja kehässäkin käynyt (miten nää kaikki bokraajat...?), ja treenistä oliskin tarkoitus hakea apua kuntoutumiseen. Lopetti röökin samaan syssyyn.
Mielenkiintoinen kysymys on siinä, että useilta tahoilta on kuultu kommentteja treenin vaikutuksesta vieroitusvaiheen etenemiseen; eri kantoja on muutamia:
1. Liikuntaa tulisi harrastaa säännöllisesti, mutta ei raskaalla teholla. Perustelu: Loukkaantumisriski, joka syö motivaatiot ja saattaa johtaa retkahtamiseen
2. Treenata tulisi parhaan kykynsä mukaan mahdollisimman paljon, kuitenkin järkevästi, jotta kroppa puhdistuu kaikesta paskasta tehokkaasti ja kunnon kohoaminen motivoisi entisestään.
3.Treenata ei tulisi ollenkaan. Tätä on selitetty mm. aivojen dopamiini-yms. tason vaihtelulla. Kestää (kuulemma) muutaman kuukauden ennenkuin aivokemiat palautuvat normaaliksi, eikä tätä tulisi häiritä minkäänlaisella hormonituotannon muutoksella.
4.Jne, jne, jne...
Huomatkaat, että äskeinen lista perustui silkkoihin kuulopuheisiin.
Mielipiteitä?