- Liittynyt
- 4.8.2014
- Viestejä
- 2 455
Onkos täällä muuten ketään, joka harrastaa ultrajuoksua? Ei voi käsittää tota touhua. Itelle joku puolmaraton alle kahteen tuntiin olis jo erävoitto.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Minulla polvikipuihin auttoi ratkaisevasti paljasjalkakenkien käyttö! Niillä ei polvet rasitu, vaan jalkaterät. Tosin maltilla ja varovaisesti aloitettava juuri sen takia, että yhtäkkiä tulee niin paljon rasitusta jalkaterille ja pohkeille. Paljasjalkakengillä juoksutekniikka on automaattisesti aika hyvä ja hallittu. Jalkaterän luontainen jousitus toimii sillon hyvin Tämä vain minun näkövinkkeli asiaan!Kohtuullisen ärsyttävää kun pitkästä aikaa (eli ensimmäistä kertaa lähes 15 vuoteen) kunto alkaa olla sillä mallilla, että hölkkääminen luonnistuu suht. mukavasti niin sitten polvi sanoo ei.
10 kuukautta sitten hölkkäkunto oli siinä määrin heikko, että 250 metrin "lenkin" jälkeen iski kylmä hiki ja rajuhko tajunnan tason lasku. Tunnin tuo makuutti sohvalla ja rinnassa suoritus tuntui monta päivää. Tästä sisuuntuneena päätin tosissaan alkaa korjaamaan toimistotyön ja "muiden kiireiden" rapauttamaa yleiskuntoa. Heti episodin jälkeen hommattu Polar Ignite paljasti ensimmäisellä kävelylenkillä, että syke piikkasi pienessä ylämäessä jo 181 (laskennallisen maksimin ollessa 184), mikä oli aika laillakin shokki. Painoakin kuitenkin vain 67kg (180cm).
Muutama viikko tuli sitten ensin kuntouteltua itseä muutaman kilometrin rauhallisilla kävelylenkeillä ja reilun kuukauden jälkeen aloin hiljalleen varovasti hölkkäämään alamäkiä. Tämän jälkeen myös niitä alamäkien jälkeisiä tasaisia osuuksia jne. Sitten tulikin jo ajankohtaiseksi hankkia paremmat kengät, joiksi valikoitui Asicsin Gel Cumulukset.
3 kuukautta sitten kokeilin ensimmäistä kertaa 10 kilometrin vetoa ja kaikki meni hienosti 7 kilometriin asti, jonka kohdalla polveen tuli epämääräinen vaimea vihlonta joka askeleella. Ajattelin, että jollei tästä pahene niin sen kanssa elää lenkin loppuun. 8 kilometrin kohdalla vihlonta oli jo sen verran voimakasta, että oli pakko lopettaa ja reilun viikon ajan tuo sitten kipuili kävellessäkin. Harmitti, koska tämä ensimmäinen pidempi lenkki (aikaisemmat lenkit max 6km) tuntui menevän yllättävänkin kivasti/kevyesti (keskisyke tosin noin 165). 8km saavutettiin noin 50 minuutissa.
Menin vajaat pari kuukautta pelkästään kävelyn varassa ja kokeilin varovasti hölkkäämistä uudestaan kuukausi sitten. Pääsin noin 2,8 kilometriä, kun tuttu vihlonta alkoi taas tulla mukaan kuvioihin. Tällä kertaa eteneminen vaihtui välittömästä kävelyksi.
Nyt on sitten taas kävelty hölkkäämisen sijaan ja kyllähän sekin ihan hyvä/riittäväkin liikunnanmuoto kunnon kehittämiseen/ylläpitämiseen tässä tilanteessa on (juuri tuli vedettyä 10km aikaan 1:19:57 [eli noin 8min/km] keskisykkeellä 138), mutta tekisi mieli tehdä vähän kutittelemassa maksimisykealuettakin välillä. Ei vaan tahdo uskaltaa.
Fyssari tässä varmaan paras vaihtoehto olisi. Vaikka voihan se olla vähän sitäkin, että kroppa ei ole vieläkään elpynyt riittävästi, että pidemmistä matkoista kannattaisi vielä haaveilla.
Kohtuullisen ärsyttävää kun pitkästä aikaa (eli ensimmäistä kertaa lähes 15 vuoteen) kunto alkaa olla sillä mallilla, että hölkkääminen luonnistuu suht. mukavasti niin sitten polvi sanoo ei.
10 kuukautta sitten hölkkäkunto oli siinä määrin heikko, että 250 metrin "lenkin" jälkeen iski kylmä hiki ja rajuhko tajunnan tason lasku. Tunnin tuo makuutti sohvalla ja rinnassa suoritus tuntui monta päivää. Tästä sisuuntuneena päätin tosissaan alkaa korjaamaan toimistotyön ja "muiden kiireiden" rapauttamaa yleiskuntoa. Heti episodin jälkeen hommattu Polar Ignite paljasti ensimmäisellä kävelylenkillä, että syke piikkasi pienessä ylämäessä jo 181 (laskennallisen maksimin ollessa 184), mikä oli aika laillakin shokki. Painoakin kuitenkin vain 67kg (180cm).
Muutama viikko tuli sitten ensin kuntouteltua itseä muutaman kilometrin rauhallisilla kävelylenkeillä ja reilun kuukauden jälkeen aloin hiljalleen varovasti hölkkäämään alamäkiä. Tämän jälkeen myös niitä alamäkien jälkeisiä tasaisia osuuksia jne. Sitten tulikin jo ajankohtaiseksi hankkia paremmat kengät, joiksi valikoitui Asicsin Gel Cumulukset.
3 kuukautta sitten kokeilin ensimmäistä kertaa 10 kilometrin vetoa ja kaikki meni hienosti 7 kilometriin asti, jonka kohdalla polveen tuli epämääräinen vaimea vihlonta joka askeleella. Ajattelin, että jollei tästä pahene niin sen kanssa elää lenkin loppuun. 8 kilometrin kohdalla vihlonta oli jo sen verran voimakasta, että oli pakko lopettaa ja reilun viikon ajan tuo sitten kipuili kävellessäkin. Harmitti, koska tämä ensimmäinen pidempi lenkki (aikaisemmat lenkit max 6km) tuntui menevän yllättävänkin kivasti/kevyesti (keskisyke tosin noin 165). 8km saavutettiin noin 50 minuutissa.
Menin vajaat pari kuukautta pelkästään kävelyn varassa ja kokeilin varovasti hölkkäämistä uudestaan kuukausi sitten. Pääsin noin 2,8 kilometriä, kun tuttu vihlonta alkoi taas tulla mukaan kuvioihin. Tällä kertaa eteneminen vaihtui välittömästä kävelyksi.
Nyt on sitten taas kävelty hölkkäämisen sijaan ja kyllähän sekin ihan hyvä/riittäväkin liikunnanmuoto kunnon kehittämiseen/ylläpitämiseen tässä tilanteessa on (juuri tuli vedettyä 10km aikaan 1:19:57 [eli noin 8min/km] keskisykkeellä 138), mutta tekisi mieli tehdä vähän kutittelemassa maksimisykealuettakin välillä. Ei vaan tahdo uskaltaa.
Fyssari tässä varmaan paras vaihtoehto olisi. Vaikka voihan se olla vähän sitäkin, että kroppa ei ole vieläkään elpynyt riittävästi, että pidemmistä matkoista kannattaisi vielä haaveilla.
Kahdesti viikossa, kun teet niin koko kropan treenejä. Tee isommilla painoilla pääliikkeitä vaikka siihen 4-8 välimaastoon ja sitten apuliikkeet sinne 8-12 väliin.Minkälaista tukevaa lihaskuntoharjoittelua teette juoksemisen ohessa.
Käyn kolmesti viikossa lenkillä kaksi noin 15-20 min hölkkää + mäkivetoja ja yksi pitkän matkan matalasykkeinen kevyt hölkkä/kävely.
Lisäksi kahdesti salilla
Kyykky 3x15
Penkkipunnerrus: 3x15
Maastaveto: 3x15
Pystypunnerrus: 3x15
Alatalja: 3x15
Soutu: 5 min
Painot on noin 50-60 % maksimista eli pienet painot. Kolmivuorotyö toki toisinaan luo välillä haasteita treenien toteutumiseen, mutta hyvältä pohjalta on tähän asti tuntunut eikä palautumisen kanssa ole ollut ongelmia vaikka lyhyen aikaa vasta ollut käytössä.
Katsopa netistä kestävyysvalmentaja Siukkolan Villen video "juoksijan voimaharjoitus"! Hyvää ja oikeaa asiaa. Sullakin nuo kuormat ja toistomäärät on hivenen liikaa kestävyyspuolella, jota juoksu itsessään jo on. Olennaisin voimaharjoitus juoksijalle on maksimivoimaharjoitus!Minkälaista tukevaa lihaskuntoharjoittelua teette juoksemisen ohessa.
Käyn kolmesti viikossa lenkillä kaksi noin 15-20 min hölkkää + mäkivetoja ja yksi pitkän matkan matalasykkeinen kevyt hölkkä/kävely.
Lisäksi kahdesti salilla
Kyykky 3x15
Penkkipunnerrus: 3x15
Maastaveto: 3x15
Pystypunnerrus: 3x15
Alatalja: 3x15
Soutu: 5 min
Painot on noin 50-60 % maksimista eli pienet painot. Kolmivuorotyö toki toisinaan luo välillä haasteita treenien toteutumiseen, mutta hyvältä pohjalta on tähän asti tuntunut eikä palautumisen kanssa ole ollut ongelmia vaikka lyhyen aikaa vasta ollut käytössä.
Teen 3x salitreeniä viikossa. Haluaisin reenata salia 4 kertaa viikossa, ja jättää juoksulenkkeily pois, ja ainoastaan panostaa reippaaseen kävelyyn 3x viikko salin lisäksi. Noin tunnin lenkeistä olisi siis kyse. En koe että 123 kiloisena juoksemisesta on imitään hyötyä itselleni. Lähinnä reippaasta kävelystä siis hyötyä paremmalla hapenottokyvyllä ja yleisellä jaksamisella. Koen siis salitreenin kohentavan oloani huomattavasti enemmän, kuin lenkkeilyn näillä kiloilla. Mielipiteitä otetaan vastaan, etten mene nyt mokaamaan mitään pahemmin.