olipas kohtuu sairas tuo aiemmin laittamasi video..näistä voisit kertoa enemmänkin mikäli viitsit.
Mikäs siinä kun on tylsää töissä. :D Mä olen kuitenkin vaan riviharrastaja, eli tietotaito on rajallista, mutta koitan vähän avata noita juttuja mitkä on ominaisia IP-lajeille ja mitkä erottaa ne muista lajeista.
Yksi asia mitä IP-lajeissa (esim. Maga, Defendo, Senshido jne) painotetaan (tai pitäisi painottaa, olen kuullu seuroista, jotka näitäkin juttuja laiminlyö ja treeni ei eroa paljoakaan peruskikkarista sekoitettuna mattovääntöön) on ympäristön tarkkailu ja tilanteiden ennakointi. Eli hyvin paljon samalla mallilla mennään kuin autoa ajettaessa (jos kukaan nyt enää autokoulun oppeja muistaa). Eli kun ajelet liikenteessä ni vilkuilet peruutuspeilistä välillä onko takana ketään, muutenkin tarkkailet liikennettä ja tilanteita ympärillä. Jos joku auto lähettyvillä hoippuu edestakaisin kaistalta toiselle ni kuinka moni jää lähistölle ajamaan “koska se on mun oikeus”? Itse ainaki joko jättäydyn jälkeen rattijuoposta tai ajan “karkuun”, joka tapauksessa pois sen lähettyviltä. IP-lajeissa ideana on se, että miksi tuon ympäristön tarkkailun pitäis loppua kun noustaan pois autosta? Eikä sen pitäis olla paniikinomaista varjojen pelkäämistä, eihän autoa ajaessakaan sitä peruutuspeilin vilkuilua edes ajattele enää, se on vaan niin selkärangassa, että samalla voi jutella kaverin kanssa tms. Sama juttu kävellessä: ympäristön tarkkailusta tulee niin rutiininomaista, ettei siihen kohta enää kiinnitä huomiota (siis siihen tarkkailuun).
Vittu tästä tulee yks kirja taas, mutta vois lyhentää mainitsemalla ns. “Three Stupid”-säännön.
1.Don't do stupid things
2.With stupid people
3.In stupid places
Joskus taas ei voi lähteä livohkaan (esim. muijafrendi korkkareissa mukana, itellä jalka paketissa tai olet esim. duunissa siinä baarin ovella pokena) ni niitä tilanteita varten IP-lajeissa käydään läpi “hyökkäysrituaaleja”. Suurin osa joskus tappelun nähneistä varmaan tunnistaa näitä:
-pullistetaan rintaa
-ilmestyy melonit kainaloiden alle (uhittelija yrittää näyttää mahdollisimman isolta)
-heristetään sormea/tökitään rintaa sanojen painottamiseks
jne. Näitä on paljon ja näiden avulla uhkaaja kerää rohkeutta siihen ekaan lyöntiin. Jotkut jopa arvioi potentiaalista uhria samalla (katsoo ottaako se haasteen vastaan vai alistuuko heti tms), mutta yleensä se on aika vaistonvaraista.
Sitten on varsinaista hyökkäystä edeltävät rituaalit:
-käsien nyrkkiin puristelu
-”tyhjä” katse, eli uhkaaja ikään ku katsoo sun läpi
-”vilkaisu”, eli uhkaaja vilkaisee nopeasti ympärilleen varmistaakseen onko paikalla esim. poliisia/silminnäkijöitä tms, ennen kuin lähtee lyömään tms.
-uhkaaja rupeaa käyttämään paljon yksitavuisia/lyhyitä sanoja “Nii? Nii mitä? Vittu mitä? Hä?” Iteltä kerran lipes “Jaha” ennen ku huitasin yhtä urputtajaa. Jälkeenpäin kelannu, et mikä vitun jaha. :D
Näitäkin on tosi paljon.
Adrenaliiniryöpyn kanssa pärjääminen on yksi elementti mitä myös tietoisesti harjoitellaan IP-lajeissa. Senshidossa tätä harjoitellaan paljon ja ne harjoitukset, vaikkakin tosi hyödyllisiä (on tullu koettua niiden tuomat hyödyt “live”-tilanteessa pari kertaa), ei ole kovin mukavia ku jälkeenpäin ääni tärisee ja sydän hakkaa ja mitä oireita kukin adrenaliinikylvystä saakaan. Niissä ideana on jakaa roolit. Esim. 3 jätkää on hyökkääjiä ja sä olet puolustautuja. Ne kolme rupeaa sit käyttäytymään samalla tavalla ku esim. uhittelijat baarin pihalla, eli tönii, vittuilee, sylkee, vetelee litsareita yms. millä tavoilla jengi nyt yleisesti rupeaa haastamaan riitaa kun molemmat osapuolet vasta kerää rohkeutta sitä ekaa huitasua varten. Puolustajan tehtävä on koittaa välttää piiritetyksi tuleminen, etäisyyden hallitseminen, uhkaajien käsien tarkkailu (ettei tule keklusta) jne, samalla kun yrittää puheella ja eleillä saada porukkaa rauhoittumaan. Samalla pitää omassa päässä tehdä arvio siitä, että onnistuuko tilanteen rauhottaminen sanoin vai tuleeko tästä väistämättä tappelu. Joskus jengi vaan haluaa tapella ja sit niihin ei sanat toimi. Jos tuntuu, et nyt tilanne on sellanen, ettei puhumalla siitä selviä ni sit on parasta ja laillistakin (juu, vaikkei tätä moni tiedäkään) lyödä itse ensin.
Harjotuksen tarkoitus on paitsi harjotella noita fyysisiä juttuja (etäisyyden hallinta, käsien tarkkailu jne), niin myös totuttaa harjoittelijat olemaan aggressiivisia (“hyökkääjät”) ja kohtaamaan aggressiivisia ihmisiä (“puolustautujan” tehtävä), ja ennen kaikkea tottumaan siihen tunteeseen minkä adrenaliiniryöppy aiheuttaa. Siinä harjoittelija oppii tunnistamaan omat oireet mitä adrenaliinista saa, koska niitä oireita on tyyliin miljoona ja jokaisella ne on erilaiset. Esim. Mulla kädet menee kylmiks, sydän hakkaa helvetin kovaa (ei erityisen nopeasti vaan kovaa), puhe menee katkonaiseksi (lyhyitä sanoja/lauseita/tokasuja). Kaverilla taas rupeaa kädet tärisemään, joskus tulee puheripuli jne.
Krav Magassa ja Senshidossa on myös käyty Suomen lakia läpi ihan tunneilla (Defendossakin varmaan, mut siitä ei ole omakohtaista kokemusta), kerrottu mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, mitä harmaita alueita laki jättää, miten niitä voi tulkita, mitä kannattaa tehdä kun se toinen jätkä makaa tajuttomana jne.
Nyt pätkäs ajatus. Mut eiköhän tuosta jotain kuvaa saa mitä kaikkea nykyaikasen IP-lajin harjoitteluun kuuluu (tai pitäis kuulua) mitä esim. kamppailu-urheilussa tai monissa perinteisissä IP-lajeissa ei ole.