Ajatuksia judon tilasta
Näin olympiajudon päätyttyä ajattelin purkaa tänne omia ajatuksiani siitä, millaiseksi koen (kilpa)judon tällä hetkellä ja mitä tekisin toisin, jos olisin osallisena päättävissä tahoissa. Tarkoituksenani ei ole aloittaa taas yhtä "mun laji on kovempi kuin sun laji" -väittelyä, mutta tuon esille näkemykseni esim. judon ja bjj:n välisestä suhteesta. Mikään täysin neutraali tai objektiivinen kirjoitus tämä ei ole. Toivon tämän herättävän edes jonkin verran keskustelua, ettei tämä osio ole ihan pelkkää MMA-keskustelua. Pohdin judon tilaa niin kansainvälisestikin kuin suomalaisittain.
Juuri päättynyt olympiajudo tarjosi mielestäni ainakin judokan silmiin erittäin hyvää kamppailua. Komeita heittoja nähtiin, mutta myös kiitettävästi mattolopetuksia ihan mitaliotteluissakin. Olikovatko ottelut sitten maallikon silmin mielenkiintoista katsottavaa? Todennäköisesti silloin, jos lajia seuraamattomalle suomalaiselle näytetään vain koosteita, hän näkee vauhdikkaita tilanteita ja heittoja. Mutta kokonaisia matseja katsoessaan hän todennäköisesti ihmettelee suurimman osan ajasta, mitä ottelussa tapahtuu. Nykyjudossa otetaistelu on niin keskeinen osa, että ymmärrettävästi monien mielestä matsit näyttävät lähinnä takista repimiseltä. Ymmärrän hyvin, että kahden tasaväkisen judokan matsi voi näyttää kovin tylsältä, mutta samoin on asian laita niin painissa, lukkopainissa, bjj:ssa kuin vapaaottelussakin. Eihän futiksessakaan nähdä usein maalikarkeloita kahden tasaväkisen joukkueen välillä. Itse asiassa minun on joskus hieman hankala ymmärtää väitteitä, joiden mukaan judo olisi tylsempää kuin lähinnä matossa pyörimiseen keskittyvät lajit. Säännöt judossa ovat mitä ovat, ja niihin täytyy vain sopeutua. En ole missään vaiheessa kannattanut paljon puhuttua jalkoihin tarttumisen kieltämistä. Näyttäviä heittoja jää sen takia väliin ja lisäksi joihinkin suorituksiin on hyvin vaikeaa tehdä vastatekniikkaa. Lisäksi virallisissa Kodokanin tekniikoissa on heittoja, joita ei käytännössä treenata enää lainkaan, koska niitä ei voi käyttää kilpailuissa. Tämä on mielestäni sääli, eikä se varmasti paranna judon kuvaa niiden silmissä, joiden käsityksen mukaan laji on jo ennestään tylsää katsottavaa. Omasta mielestäni kaikki mahdolliset heittotekniikat, joissa ei ole suurta vaaraa vahingoittaa itseään tai vastustajaa sallia. Judon sääntömuutokset ovat muutenkin johtaneet siihen, että varoituksilla kikkailusta on tullut tapa voittaa matseja. Itsekään en ole meinannut pysyä perässä, kun sääntötulkinnat ovat muuttuneet niin tiheään. Kilpailijoilta ja valmentajilta ei kysytä mitään sääntöihin liittyen, vaan Kansainvälisen Judoliiton eli IJF käsittääkseni vaan runnoo päätökset läpi. Kilpailijoiden on vain sopeuduttava sääntöihin.
Monille mattokamppailuun keskittyvät lajit vaikuttavan olevan se juttu tällä hetkellä, eikä siinä ole mitään väärää. Itse kävin vuosia sitten säännöllisesti lukkopainimassa ja olen vieraillut bjj:ssa, joten en pidä itseäni täysin ummikkona mitä noihin kahteen lajiin tulee. Kisoissa saavuttamista ippon-voitoista suurin osa on tullut joko sidonnoilla tai käsilukoilla, joten en ylenkatso mattotekniikoita, kuten valitettavan moni nuori judoka. Nuorempien kilpajudokoiden piirissä on valitettavasti asennetta, jonka mukaan maton osaaminen on melko turhaa. Tämä johtaa mielestäni hyvien lopetuspaikkojen hukkaamiseen, mitä näkee ihan huipputasollakin. Mutta vaikka treenaankin mielelläni mattotekniikoita, koen heittojen olevan se judon suola ja ydin. Vaikka voitto on aina voitto, saan itse suurempaa mielihyvää siitä, että heitän vastustajan komeasti kuin lopettamalla hänet matossa. Urheilusuorituksena heittäminen on vaan niin itselleni niin paljon haastavampi juttu. Tämä on se tärkein syy siihen, miksen ole vaihtanut lajia bjj:hin, vaikka siellä olisi kenties enemmän treenivastusta. Mattoon keskittyminen ei vaan anna samaa fiilistä minulle.. Monet judoa harrastavat valittavat, ettei judossa saa pyöriä tarpeeksi pitkään matossa. Minusta matossa pitäisi antaa hakea aktiivisesti lopetusta tai sidontaa, mutta jos vastustaja pystyy puolustamaan tilannetta riittävän pitkään, on ihan paikallaan komentaa ottelijat ylös. Bjj on niitä varten, jotka haluavat pysyä matossa, judon ei tarvitse mennä samaan suuntaan. Olympialaisissa tuomarit antoivat yleisesti ottaen riittävästi aikaa mattotekniikoiden hakemiseen. Toisaalta jos ei ole seurannut juurikaan judoa, herättää esim. kilpikonnapuolustus varmasti ihmetystä. Se vain sattuu olemaan hyvä tapa puolustautua judosääntöjen sallimissa rajoissa. Mihinkään katutilanteeseen judomatsiahan ei voi verrata, kuten edelleenkin jotkut tekevät. Joidenkin mielestä tuollainen tapa puolustautua on täysin kamppailulajien idean vastaista, mutta minusta sitä on myös mahdollisuus mennä suoraan pystystä perseelleen ja vetää toinen guardiin.
Yhtenä isona ongelmana kilpajudon kannalta pidän tällä hetkellä IJF:n johtoporukoita ja heidän viime vuosinaan antamiaan typeriä lausuntojaan liittyen judokoiden kilpailemiseen muissa lajeissa. Loppuvuodesta 2014 IJF:n pj. Marius Vizer antoi typerän lausonnon, jossa sanoi judokoiden kilpailemisen muissa lajeissa saastuttavan judon henkisesti. Euroopan Judounioni EJU peruutti kesällä 2015 Glasgow'ssa järjestettäviksi tarkoitetut EM-kisat vedoten siihen, ettei brittien judoliiton toiminta vastannut judon arvoja. Syynä tähän oli brittien aloittama yhteistyö UFC:n kanssa. Kisathan järjestettiin sittemin Euroopan kisojen yhdeydessä Azerbaizanissa, joka on varmasti demokratian ja ihmisoikeuksien mallimaa. Kertoo paljon Vizeristä ja kumppaneista. Piti vapaaottelusta tai ei, on UFC tällä hetkellä suurin ja näkyvin kamppailulajiorganisaatio maailmassa, mitä mediahuomioon tulee. Ihmettelen suuresti sitä, ettei judon kabinettipiireissä haluta ymmärtää, että yhteistyö UFC:n kanssa olisi vain hyvä ja judon näkyvyyttä edistävä asia. Ja mikä olisikaan parempaa mainosta judolle kuin judokan menestyminen myös vapaaottelussa. Ronda Rouseyn menestystä olisi voitu hyödyntää paremmmin, mutta ilmeisesti kabineteissa elätellään jotain käsittämätöntä samurai-huuhaata. Minusta judossa vastustajan kumartamiset ja muut kunnioitukseen liittyvät asiat ovat hienoja juttuja, mutta rajansa kaikella, mitä tulee judon arvoista paasaamiseen. Sen mitä itse tiedän, harrastaa suurin osa judoa kilpalajina tai kuntoilumuotona, eivätkä harrasta zen-buddhalaisuutta ja jokapäiväistä Japanin lipulle kumartamista. Näitäkin henkilöitä löytyy vielä Suomen judopiireistä.
Pakkiksen kamppailukeskusteluissa MMA on selkäykkösaihe ja perässä tuleva bjj ja lukkopaini. Tämä on joskus herättänyt mielessäni huvittuneen ajatuksen siitä, mahtavatko kaikki MMA-seuraajat edes pitää judoa tai painia kamppailulajina. Judo on kuitenkin kansainvälisesti ihan eri mittakaavan laji kuin bjj tai lukkopaini. Suomessa udo jää tällä hetkellä trendikkyydessä bjj:n varjoon, mutta maailmalla tilanne lienee vielä pitkään erilainen. Yhdysvalloissa bjj on toki muodikkaampaa, mutta harvalle tulee mieleen, että bjj:n synnyinmaasta tulee kovia judokoita ja ristiinharjoittelu on käsittääkseni yleistä. Ymmärrän hyvin, että aikuisiällä aloittavalle harrastajalle bjj on monesta syystä miellyttävämpi ja turvallisempi vaihtoehto, ja siksi se kerää enemmän myös nuoria naisia lajin pariin. Judo aloitetaan useimmiten lapsena ja siitä puuttuu bjj:n kaltainen lifestyle-henki. Vaikka toisaalta pidä itseäni aika lifestyle-judokana, koska olen aloittanut 9-vuotiaana ja jatkan edelleen. Judo- ja bjj-seurojen pitäisi mahdollisuuksien mukaan tehdä enemmän yhteistyötä ja Judoliitto voisi helpottaa brassijujutsukoiden osallistumista judokisoihin - tällä hetkellähän kilpailuihin osallistuakseen pitää olla suorittanut keltaisen vyön ja olla judoseuran jäsen. Tästä voitaisiin mielestäni joustaa bjj:n harrastajien kohdalla.
Näillä kamppailupalstoilla moni osaa nimetä useamman suomalaisen bjj- ja lukkopainikilpailijan, mutta se judokoita tuskin montakaan - ei edes judon kansainvälisiä huippunimiä. Näkyvyys Suomessa on vähäistä, mutta niin se on monella muullakin lajilla. Maailmalla kuitenkin judo porskuttaa jo pelkästään olympiastatuksen takia - mahdetaanko mm. Venäjällä, Georgiassa, Mongoliassa, Azerbaizanissa ja Uzbekistanissa harjoitella juurikaan bjj:tä? Lisäksi Länsi-Euroopan maista Ranskasta, Iso-Britanniasta, Hollannista ja Belgiasta on tullut aina kovia judokoita. Toivon myös Kayla Harrisonin ja Travis Stevensin olympiamenestyksen kohentavan judon näkyvyyttä Yhdysvalloissa. Judokisat kuitenkin vetävät väkeä ympäri maailmaa, joten mistään muiden lajien jalkoihin jäämisestä on turha puhua. Kilpailu maailmalla on todella kovaa ja siksi suomalaismenestys on ollut viime vuodet vähäistä. Jo se, että Jaana Sundberg menestyi maailmankiertueen kilpailuissa, on todella juttu. Suomessa ongelmana on kovan harjoitusvastuksen vähäisyys, jonka takia huipulle haluavien pitäisi kiertää jatkuvasti kansainvälisiä leirejä, joista saisi kovaa harjoitusvastusta. Siihen tarvittaisiin rahaa, eikä Judoliitolla ole sitä tarpeeksi jokaisen lupaavan yksilön leirittämistä varten. Monilla myös into loppuu siinä vaiheessa, kun he huomaavat, miten paljon työtä huipulle pääseminen vaatii - eikä kova työkään takaa kansainvälistä menestystä. Suomea väkiluvultaan pienemmistä maista tulee jatkuvasti kovia judokoita, mutta niissä ei ole tarjottavana nuorille niin suurta harrastusten kirjoa kuin täällä. Lisäksi uskon senkin vaikuttavan, että elämä on noissa maissa on monella tavalla kovempaa kuin Suomessa, mikä voi vaikuttaa paljonkin kamppailulajeissa tarvittavaan luonteeseen. Suomesta ajoittain putkahtelee lupaavia junnuja, joista pitäisi vaan saada kovia kisaajia myös aikuisiällä. Ruotsi sai olympialaisiin neljä judokaa, joten siellä on tehty jotain oikein. Toisaalta Suomestakin oli neljä vuotta sitten Lontoossa kolme judokaa, joten ei menestyminen ole missään nimessä mahdotonta härmäläisillekään.
