Katselen tässä naapurin takapihalla pimeydessä loistavaa pihakuusta lalkoisine valoinen, on hieman pakasta ja vielä ihan pimeää. En ole nukkunut tänäyönä vielä yhtään, en vai saa unta on surullinen mieli mutta töihin on mentävä. Sain aijemmin yöllä joulukalenterin 5. luukusta joululähti kukan kuvan, voisi tänään ostaa selaisen, omalla kohdalla se tuo mieleen viimejoulun menneen rakauden ja myös kyyneleet silmiin.. Kaverin vaimo oli eilen tehnyt ison ja hienon piparkakkutalon, harmi ettei minulla ollu kameraa mukana. Pöydälle olen laittanut jo joululiinan, erinlaisia valoja aijon laitella sisälle ja ulos sekä koristeitä. En voi kuitenkaan koristella liikaa sillä liian tunnelmallinen koti tuo mieleen mennet ajat ja yksinäisen pahan mielen. Suklaakalenrerista tuli kahdeksan haarainen tähti, nam. Koska työpaikkani sijaiseee joulumaan läheisyydessä voisi tänään käydä pukkia moikaan ja vähän fiilistelemässä lounas tauolla.
Joulun odotuksen perinteet ja sananlaskut
Niin kuin monet muutkin vuotuiset työt ja merkkipäivät, joulukin jaksotettiin Suomessa entisaikaan nimipäivien mukaan. Monet vanhoista sananlaskuista sopivat ohjeeksi nykyajan ihmisillekin:
"Antti joulut alottaa, Tuomas tupaan taluttaa"
"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen pois viepi."
"Annana oluet pannaan, jouluna joukolla juodaan."
Näiden sananlaskujen avulla joulu voidaan jakaa neljään osaan: joulun ajan aloittaminen, jouluvalmistelujen aika, varsinainen joulun vietto ja joulun lopettaminen.
Adventtiaika
Vuoden pimeimpänä aikana, neljä viikkoa ennen joulua, alkaa suuren joulujuhlan odotus: adventtiaika. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina on Suomen kirkoissa jo sadan vuoden ajan kajahtanut Hoosianna-hymni.
Adventtitraditioon kuuluu kynttilän sytyttäminen jokaisena adventtisunnuntaina. Ensimmäisenä adventtina sytytetään vain yksi neljästä kynttilästä, toisena toinen ja kolmantena kolmas, kunnes viimeisenä adventtina palaa liekki neljässä erimittaisessa kynttilässä. Näin joulun valo lisääntyy juhlan lähetessä: Ensimmäisenä syttyy joulun odotuksen, toisena jouluilon, kolmantena joulurauhan ja neljäntenä rakkauden kynttilä.
Monilla paikkakunnilla avataan adventtina valaistu joulukatu vakiintunein juhlamenoin soittokuntineen ja juhlapuheineen. Keskeiselle paikalle pystytetty loistelias yhteinen joulukuusi ja joulukadun tunnelmalliset valot ovat monelle perheelle mieluinen vierailukohde.
Joulukoristeet
Koska joulun ajasta halutaan nauttia mahdollisimman pitkään, joulukoristeet otetaan esiin jo adventtina. Ikkunaverhot vaihdetaan jouluverhoihin ja pöytäliinat joululiinoihin. Piha koristellaan jouluvaloin, ulko-oville laitetaan jouluseppeleet ja ikkunoihin adventtitähti ja sähkökynttelikkö.
Joulun koristelu on nykyisin usein sekoitus vanhaa perinnettä ja uusia vaikutteita. Vanhaa perinnettä edustavat olkikoristeet. Kaunis maalaistuvan perinnekoriste himmeli on kattoon ripustettava askartelun taidonnäyte. Olkipukit ja erilaiset kuuseen ripustettavat nauhat, tähdet, enkelit ja tontut ovat suosittuja. Suomalaiset suositut ikivihreät kasvit kataja ja puolukanvarvut sekä kävyt puolestaan ovat hyviä ovi- tai kynttiläseppeleen aineksia.
Sulassa sovussa vanhanaikaisten olkikoristeiden kanssa ovat joulun perinteiset hopean- ja kullanhohtoiset tai puna-vihreät koristeet. Tyypillisiä aiheita ovat jouluenkelit, tontut ja linnut. Kynttilä- ja kukka-asetelmat ovat myös olennainen osa joulukoristelua.
Joulukatu
Monilla paikkakunnilla avataan adventtina valaistu joulukatu vakiintunein juhlamenoin soittokuntineen ja juhlapuheineen. Keskeiselle paikalle pystytetty loistelias yhteinen joulukuusi ja joulukadun tunnelmalliset valot ovat monelle perheelle mieluinen vierailukohde.
Vuodesta 1947 koko Suomen virallinen joulukatu on ollut Helsingin Aleksanterinkatu, joka avataan adventin aattona juhlapuheiden ja soittokunnan säestyksellä.
Jouluvalot
Joulu on valon juhla monessakin mielessä. Jouluvalot liittyvät kristilliseen sanomaan, Jeesuksen tuloon maailman valkeudeksi. Suomessa eletään jouluna vuoden pimeintä aikaa, johon jouluvalojen loiste on tervetullut piristys. Suomalaiset koristavat pihansa sähkövaloin sekä lumi- ja jäälyhdyin. Kaikkein rakkain jouluvalo on kuitenkin edelleen kynttilän liekki.
Joulukukat
Suomalaisten suosimia joulukukkia ovat kirkkaanpunainen joulutähti, tuoksuva hyasintti ja punainen tulppaani. Erilaiset asetelmat ja kukkakorit ovat hyviä lahjoja tai tuliaisia joulun aikaan.
Monissa muissa maissa tavallinen joulukoriste, onnea tuottava mistelinoksa on Suomessa otettu vastaan lähinnä pikkujoulukoristeena. Suomalainen vastine mistelinoksalle on metsissä kasvava puolukanvarpu.
Suomen itsenäisyyspäivä
Joulun odotusaikaan osuu myös suuri kansallinen juhlapäivä, Suomen itsenäisyyspäivä 6.12. Tällöin kodeissa ja virastoissa on tapana sytyttää palamaan kaksi kynttilää ikkunalaudalle. Tämä päivä on myös Pyhän Nikolauksen, Joulupukin esi-isän muistopäivä, joten Suomessa on kaksi tärkeää syytä juhlia.
Pikkujoulu
Aika adventista jouluun on Suomessa talven karnevaaliaikaa. Tällöin työpaikat, eri yhteisöt sekä ystävä- ja harrastuspiirit viettävät pikkujoulujuhlaa. Pikkujoulujen ohjelmaan kuuluu yleensä joulupuuron syöntiä puuropuheineen ja muidenkin jouluherkkujen maistelua, glögin juontia, iloisten joululaulujen laulua, tanssia, yhteisleikkejä ja tietenkin Joulupukin vierailu pikkujoululahjoineen. Pikkujoulujuhlien riehakkaasta ja keveästä tunnelmasta edetään pikkuhiljaa kohti joulun hartaampaa ja rauhallisempaa juhlaa.
Pikkujoulun vietto on saanut alkunsa koulun kuusijuhlasta, josta ylioppilaskunnat ottivat tavan viettää syyslukukautensa päättäjäisiä 1920-luvulla.
Tiernapojat
Tiernapojat on varsinaisesti Tapaninpäivän perinnenäytelmä, mutta Suomessa se kuuluu erilaisten joulunalustilaisuuksien vakio-ohjelmistoon. Alunperin koulupojat kiersivät tiernapoikina talosta taloon laulaen ja pyytäen ruokaa tai rahaa opintoja varten. Nykyisin rahaa kerätään lähinnä hyväntekeväisyystarkoituksiin.
Oulu on Suomen tunnetuinta tiernapoikaseutua. Oululaisessa Jeesuksen syntymään ja poikalapsien murhaamiseen keskittyvässä tiernapoika-näytelmässä esiintyvät kuningas Herodes, Murjaanien kuningas, Herodeksen sotilas Knihti ja tähtipoika Mänkki. Entisaikaan tiernapojiksi haluavat nuorukaiset kävivät poliisin järjestämässä laulukokeessa saadakseen luvan esiintyä.
Lucian päivä
Pyhä Lucia on ollut suosittu pyhimys Italiasta Pohjoismaihin saakka. Lucia kärsi marttyyrikuoleman Sisiliassa 13.12.304. Lucia-pyhimyksen historiaan liittyy monenlaisia tarinoita. Erään tarinan mukaan roomalainen mies rakastui Lucian kauniisiin silmiin ja halusi hänet omakseen. Lucia ei halunnut miestä ja riisti epätoivoisena silmät päästään ja ojensi ne miehelle. Sitten tapahtui ihme: Lucia sai uudet, entistä kauniimmat silmät.
Kun mies ei vieläkään saanut Luciaa, hän lävisti neidon miekallaan. Santa Lucia on siitä lähtien ollut sokeiden ja silmäsairaiden suojeluspyhimys. Ruotsista Suomeen levinnyttä Lucian päivää vietetään valon juhlana ja sitä varten valitaan joka vuosi Lucia-neito, joka 13.12. laskeutuu Helsingin tuomiokirkon portaita alas kukkia sylissään ja kynttiläkruunu hiuksillaan. Lucia kulkueineen levittää ympärilleen lämpöä osallistumalla tilaisuuksiin, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
Jouluun valmistautumisen perinteet
Joulukalenteri
Lapsille, joiden juhla joulu on aina erityisesti ollut, joulun tuloa on havainnollistettu jo vuosikymmenien ajan joulukalenterin avulla. Joulukalenteri auttaa lapsia laskemaan päiviä joulukuun 1. päivästä aina 24. päivään, jolloin Joulupukki saapuu suomalaisiin koteihin.
Joulukalenteri-perinne tuli Saksasta Suomeen 1910-luvulla. Entisaikaan koko kylä saattoi ihailla saman kalenterin luukkujen alta yleensä Raamatun joulukertomuksiin liittyviä kuvia. Nykyisin lapsella on vähintään yksi oma kalenteri, jonka luukun takana on kuva, makeinen tai jokin pieni esine. Kuva-aiheetkin ovat useimmiten joulupukkeja, tonttuja, eläimiä tai suosittuja elokuvahahmoja.
Annan päivä
Entisajan suomalaiset pitivät Annan päivää 9.12. merkkipäivänä, sillä silloin perinteisesti aloitettiin jouluvalmisteluista tärkeimmät eli suursiivous, joululeivonnaisten teko ja jouluoluen pano. Vaikka kaikkia jouluruokia ei nykyisin tehdäkään itse, sopii Annan päivä merkiksi jouluaskareiden alkamisesta edelleenkin.
Nykypäivän suomalaisen jouluaskareet koostuvat paitsi siivouksesta ja ruokien valmistuksesta myös joululahjojen hankkimisesta, joulutervehdysten postittamisesta, kodin joulukoristelusta, erilaisten joulumyyjäisten valmisteluista, perheen jäsenten kuusijuhlista ja pikkujouluista.
Lähes kaikkia jouluruokia on saatavissa kaupoista valmiina, mutta edelleenkin monissa perheissä joulu valmistellaan mieluiten itse. Joulutorttuja ja piparkakkuja sekä joulukoristeita ja joulukortteja tehdään lasten kanssa yhdessä.
Hyväntekeväisyys
Joulun alla suomalaiset herkistyvät muistamaan eri tavoin vähäosaisia. Pelastusarmeijan joulupadat ovat ilmestyneet kaupunkien vilkkaimmille kaduille eri puolille Suomea jo vuodesta 1906.
Suomen seurakunnissa järjestetään myös Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia, joiden yhteydessä kirkossa kerätään kolehti, jonka tuotto välitetään Suomen lähetysseuran kautta Aasian ja Afrikan ihmisten hyväksi. Kauneimmat joululaulut -tilaisuus on monelle avun antamisen mahdollisuuden lisäksi tullut tärkeäksi joulumielen herättämis- ja rauhoittumishetkeksi.
Jouluoljet
Jouluoljilla on paljon tunnearvoa suomalaisessa joulun vietossa. Entisaikoina jouluoljet levitettiin lattialle kaikkialla Pohjolassa. Olkiin uskottiin liittyvän taikavoimaa, joka takasi tulevan vuoden sadon. Toisaalta oljet edustivat kristillistä perinnettä, sillä Jeesus-lapsi syntyi talliin pehmikkeinään olkia. Olkien levittäminen toi myös käytännöllistä mukavuutta entisajan kylmänvetoisille lattioille. Nykypäivänä olkikoristeet ovat yhä olennainen osa suomalaista joulukotia.
Joululeivonnaiset
Joulutortut
Suomessa joulun kahvipöytään kuuluvat tähden tai puolikuun muotoiset joulutortut. Joulutortut ovat lehteviä voitaikinaleivonnaisia, joissa on täytteenä luumusosetta.
Ensimmäiset tortut leivottiin pappiloissa ja kartanoissa, joista ne levisivät muihinkin joulupöytiin. Ennen näiden voitaikinaleivonnaisten leipomisessa oli kova työ ja avuksi tarvittiin koko perhe. Kun ei ollut jääkaappeja, voitaikinaa jouduttiin juoksuttamaan edestakaisin ulos ja sisälle. Aluksi joulutorttujen täytteenä käytettiin omena tai marjasoseita, nyt niihin kuuluu luumusose. Nykyisin joulutorttutaikinoita voi ostaa valmiina pakasteina ja leipominen on nopeaa.
Piparkakut
Monessa perheessä joulun odotus alkaa siitä, kun ensimmäisen kerran leivotaan piparkakkuja. Vaikka niitä saisi valmiina helpommin kaupasta tai myyjäisistä, useimmat haluavat jouluna kokea omasta uunista valmistuvien piparkakkujen tai piparkakkutalon tuoksun.
Aluksi piparkakkuja leivottiin keskiajalla vain luostareissa ja niitä myytiin lääkkeeksi monenlaisiin vaivoihin. 1700-luvulla saksalaiset toivat ne joulumarkkinoille. Suomeen nämä pippurilla, kanelilla, neilikalla ja inkiväärillä maustetut, sokerilla kuorrutetut herkut tulivat 1800-luvun loppupuolella. Myöhemmin alettiin taiteilla piparkakkutaloja Hannu ja Kerttu -sadun noidan piparkakkutalon innoittamina.
Joululeipä
Ennen joululeivät leivottiin Annan päivän (9.12.) yönä. Yhteen leipään oli tapana panna koristeeksi joulusilmät tai ihmisen kasvojen muoto ja se syötiin joulupäivän aamuna. Vanhan uskomuksen mukaan joululeipä oli siunattua. Ensimmäiset jauhot varattiin jo syyskesällä jouluna leivottavaa touko- eli kylvöleipää varten. Tätä toukoleipää ei jouluna syöty, mutta se asetettiin pöytään kunniapaikalle. Joulupöydästä se siirrettiin jyvälaariin odottamaan kevätkylvöjen alkamista, jolloin se syötiin. Näin siirtyi leivän siunaus tulevan sadon onneksi. Nykyinen joululeipä on imelletty, siirapilla tummaksi sivelty limppu.
Joulupulla
Erotuksena arkipullasta joulupulla maustetaan yleensä sahramilla ja rusinoilla ja muotoillaan esim. ukoiksi, akoiksi tai tähdiksi.
Joulumyyjäiset
Joulumyyjäiset ovat Suomessa hyvin yleisiä. Monet seurat, yhdistykset, koulut ja päiväkodit järjestävät joulun alla myyjäisiä, joissa kerätään varoja toimintaa tai hyväntekeväisyyttä varten. Myyjäisten valmisteluun, kakkujen, pullien ja torttujen leipomiseen sekä askarteluun osallistuvat lähes kaikki lasten vanhemmat tai seuran jäsenet.
Joulukortit
Suomalaiset lähettävät joka vuosi kymmeniä miljoonia joulukortteja. Vuonna 1999 suomalaiset lähettivät 54 miljoonaa joulukorttia. Kortteja postitetaan sukulaisille ja ystäville, liikeyritysten asiakkaille sekä yhteistyökumppaneille. Joulukortteihin on tapana kiinnittää jouluaiheinen postimerkki. Joulun aikaan on myynnissä myös erityisiä joulumerkkejä, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
Ensimmäisen joulukortin piirsi englantilainen John Calcott Horsley vuonna 1843. Postimerkit ja painotekniikan kehitys mahdollistivat joulukorttiteollisuuden synnyn. Tapa levisi Suomeen 1900-luvun alussa ensin säätyläisperheisiin ja niitä lähetettiin aluksi vain kaukaisille sukulaisille. Suomalaisia joulukortteja ovat taiteilleet mm. Rudolf Koivu ja Martta Wendelin.
Joulukorttien saaminen on aina ollut suomalaisille hyvin mieluisaa. Korttipinoja on säilytetty laatikoissa vuosikymmeniä. Korttien vaihdossa on aina ollut tärkeää vastavuoroisuus. Kortteja saadaan yleensä yhtä monta kuin niitä on itse lähetetty. Monet muistavat jouluna myöskin niitä vanhoja tuttavia, joita ei enää muutoin tavata. Yksilöllisimmät ja arvokkaimmat joulukortit ovat nykyisinkin omatekoisia.
Joululahjavalvojaiset
Joululahjavalvojaiset ovat mukava tapa valmistaa talkoilla joululahjoja, -koristeita, -kortteja tai ruokia. Niitä voidaan järjestää ystävien ja perheiden kesken. Yleisempää on kuitenkin yhdistysten, seurojen, päiväkotien ja koulujen myyjäisiään varten järjestämät joululahjavalvojaiset. Askartelun ohessa valvojaisissa maistellaan glögiä, pipareita ja joulutorttuja sekä kuunnellaan joululauluja.
Joulun vietto
Tuomaan päivä
Entisaikaan Tuomaan päivästä 21.12. alkoi joulurauha ja kaikki arkiset työt lopetettiin. Tällöin kaiken piti olla valmiina joulua varten. Nykyaikana joulukiireet saattavat olla tässä vaiheessa kuumimmillaan.
Kuusijuhla
Tuomaan päivän aikaan vietetään yleensä koulujen kuusijuhlia. Kuusijuhlaan osallistuvat kouluväen lisäksi lasten perheet. Sen ohjelmisto on melko perinteinen: näytelmiä, joulukuvaelmia, tiernapoikia, tonttuleikkejä, keijuja, enkeleitä, kuorolaulua, yhteislaulua sekä runo- ja musiikkiesityksiä, joita harjoitellaan pitkin syksyä. Kuusijuhla on niin lapsille kuin vanhemmillekin yksi joulun odotuksen kohokohtia. Kuusijuhlan jälkeen lapsilla alkaa noin kahden viikon mittainen joululoma.
Jouluaatto
Suomalaisten kotien joulukuusi pystytetään ja koristellaan viimeistään jouluaatton aamuna. Naapureille tai tuttaville voidaan vielä viedä viime hetken joulukukkia tai muita tervehdyksiä. Linnuille laitetaan iso kauralyhde pihalle ja lintulaudalle jyviä. Katso eläinten joulu
Kello kaksitoista alkaa monien suomalaiskotien jouluaaton vietto. Tällöin välitetään television ja radion kautta Suomen Turusta joulurauhan julistus koko maahan. Tässä vanhanaikaisessa pergamenttikääreestä luetussa tekstissä kehotetaan kansalaisia viettämään juhlaa hartaasti ja rauhallisesti ja toivotetaan kaikille hyvää joulua. Viimeistään tässä vaiheessa virittäytyy nykysuomalainenkin joulutunnelmaan.
Joulurauhan julistuksen jälkeen kokoonnutaan joulupuurolle. Suomalainen joulupuuro on riisistä valmistettua puuroa, johon on kätketty manteli. Sille, jonka lautaselle manteli osuu, uskotaan tulevan erityisen onnellinen uusi vuosi.
Aattoiltapäivän hämärtyessä on suomalaisilla tapana käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilä omaistensa haudoille. Näin pimeä hautausmaa muuttuu kauniiden muistojen kynttilämereksi. Tapa yleistyi viimeisten sotavuosiemme jälkeen ja aluksi kynttilöitä sytytettiin sankarihaudoille. Nyt lähes joka toinen suomalainen käy omaistensa haudoilla hiljentymässä jouluaattona. Haudalla hiljentymisen jälkeen mennään aattohartauteen kirkkoon.
Suomalainen joulu ilman saunaa ei ole täydellinen. Seitsemänkymmentä prosenttia suomalaisista käy aattona joulusaunassa. Joulusaunasta käydään vilvoittelemassa raikkaassa talvisäässä ja rohkeimmat pyörähtelevät välillä lumihangessa. Katso joulusauna
Alkuillasta on lopulta jouluaterian aika. Perinteiseen jouluateriaan liittyy yleensä jouluevankeliumin lukeminen ja jouluvirsi. Pöytään katetaan paras pöytäliina, parhaat astiat ja lautasliinat. Joulupöydän ympärille kokoontuu koko juhlaväki ja siinä viivytään pitkään. Joulupöydässä ruokaa on ylenpalttisesti, sillä vanhan sanonnan mukaan jouluna saa syödä yölläkin. Katso jouluruoka
Jos aattoateria on aikuisille joulun kohokohta, niin lapsille tärkein hetki seuraa yleensä aterian jälkeen. Kihelmöivä odotus ja jännitys tarttuu lapsista aikuisiin ja jokainen huomaa odottavansa kopinaa ja ääniä, jotka tarkoittavat, että Joulupukki astuu sisään. Monessa perheessä tässä vaiheessa on syytä aloittaa laulu: "Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Eikö taakka paina selkää, käypä tänne emme pelkää..."
Pukki saapuu taloon ja kysyy: "Onko täällä kilttejä lapsia ?" Vastausten jälkeen Joulupukin kanssa vaihdetaan kuulumisia ja lauletaan joululauluja. Rohkeimmat pääsevät istumaan pukin syliin. Lopulta Joulupukki avaa ison lahjasäkkinsä. Lahjojen jaon jälkeen Joulupukin onkin aika siirtyä seuraavaan ja yhä seuraavaan taloon, kunnes lopulta hän pääsee palaamaan takaisin kotiinsa Suomen Lappiin, Korvatunturille. Katso joululahjat
Aattoilta kuluu rattoisasti lahjojen parissakin, mutta monissa kodeissa ohjelmaan kuuluu vielä tunnelmallisten joululaulujen laulamista, television tai radion jouluohjelmien katselua tai jouluyön messussa käynti.
Joulupäivä
Suomessa joulupäivä vietetään useimmiten perinteisesti rauhallisesti kotona. Lapset leikkivät uusilla leluillaan tai pelaavat lautapelejä, aikuiset kuuntelevat joulumusiikkia, lukevat tai vain lepäilevät ja nauttivat joulurauhasta. Kotoa poistutaan yleensä vain joulukirkkoon.
Joulupäivän jumalanpalvelus on aamuvarhaisella ja silloin kynttilöiden valaisema kirkko on kauneimmillaan. Ennen joulukirkkoon mentiin hevosen vetämässä reessä ja kirkosta pois tullessa ajettiin kilpaa kotiin. Ensin kotiin päässeellä uskottiin olevan seuraavana vuonna paras sato-onni.
Reki oli yleensä täynnä väkeä ja reen jalaksillakin oli kyytiläisiä. Valjaissa kilisivät kulkuset. Nykyisinkin joulupäivän kirkossa on paljon väkeä, mutta moni on korvannut sen aattoillan hartaudella. Joka tapauksessa joulun aikaan kirkossa käy moni sellainenkin, joka ei muuten juurikaan kirkossa käy.
Tapaninpäivä
Tapaninpäivä on aina ollut perinteinen kyläilypäivä. Vastakohtana joulupäivälle Tapanina on aika leikkiä, laulaa, tanssia, näytellä ja ulkoilla. Erityishuomion kohteena ovat hevoset. Tapaninpäivähän on kuoliaaksi kivitetyn marttyyri Stefanuksen muistopäivä. Legendan mukaan tämä Herodeksen tallirenki ilmoitti isännälleen, että Kristus oli syntynyt, mutta Herodes ei sitä uskonut. Hän sanoi, että jos tuo oli totta, hänen lautasellaan oleva kukko herätköön henkiin ja kiekukoon. Kukko heräsi ja kiekui "Kristus on syntynyt" ja Herodes antoi kivittää Stefanuksen.
Ennen muinoin isännät jopa söivät tallissa hevostensa kanssa Tapaninpäivänä hevosten ja hevosmiesten suojeluspyhimyksen Stefanuksen muistoksi. Tapaninpäivänä kuului aina järjestää rekiretkiä ja kilpa-ajoja. Nykyisinkin varsinkin ratsutiloilta ja lomakeskuksista on mahdollisuus päästä rekiajelulle Tapaninpäivänä.
Vaikka nykyisin kyläilyn kulkuneuvo on useimmiten auto, puhutaan edelleen tapaninajelulle menosta. Kulkuvälineeksi kelpaavat tietenkin myös talveen liittyvät sukset, kelkka ja luistimet.
Loppiainen
Loppiainen, jota vietetään 6. tammikuuta, on pyhäpäivä, johon joulun aika loppuu. Tällöin on aika riisua joulukuusi ja kantaa se ulos, syödä piparkakkutalo sekä nauttia jouluruoan rippeistä ja glögistä viimeisen kerran ennen seuraavaa joulua.
Nuutin päivä
1700-luvulle saakka Nuutin päivää vietettiin 7. tammikuuta eli loppiaisen jälkeisenä päivänä. Loppiainen oli ja on edelleenkin rauhallinen vapaapäivä, kun taas Nuutin päivä oli riehakkaampi joulunlopettajaispäivä. Ennen vanhaan suomalaisilla oli tapana kiertää talosta taloon kummallisesti pukeutuneina nuuttipukkeina kerjäämässä viimeiset jouluoluet ja juhlia sitten yhdessä tanssien.
Nykyisin Nuutin päivänä, joka on siirretty tammikuun 13. päivään, Hämeessä ja Satakunnassa lapset kiertävät nuuttipukkeina pyytäen leikkisästi makeisia.
Joulurauhan julistus
Vuodesta 1935 lähtien Suomen kansan joulurauha on julistettu Suomen Turusta jouluaattona klo 12.00. Tuomiokirkon kellon lyötyä kaksitoista luetaan raatihuoneen parvekkeelta julistus, joka on peräisin keskiaikaisesta pohjoismaisesta lainsäädännöstä. Vanhanaikaisesta pergamenttikääreestä luetussa tekstissä kehotetaan kansalaisia viettämään juhlaa hartaasti ja rauhallisesti ja toivotetaan kaikille hyvää joulua. Julistusta seuraa Maamme -laulu ja Jumala ompi linnamme -virsi. Viimeistään tässä vaiheessa virittäytyy nykysuomalainenkin joulutunnelmaan. Nykyisin tilaisuus televisioidaan ja radioidaan koko Suomeen ja osiin Eurooppaa.
Joulupukin vierailu
Lapsille jouluaaton tärkein hetki seuraa yleensä aterian jälkeen. Kihelmöivä odotus ja jännitys tarttuu lapsista aikuisiin ja jokainen huomaa odottavansa kopinaa ja ääniä, jotka tarkoittavat, että Joulupukki astuu sisään. Monessa perheessä tässä vaiheessa on syytä aloittaa laulu: "Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Eikö taakka paina selkää, käypä tänne emme pelkää..."
Pukki saapuu taloon ja kysyy: "Onko täällä kilttejä lapsia ?" Vastausten jälkeen Joulupukin kanssa vaihdetaan kuulumisia ja lauletaan joululauluja. Rohkeimmat pääsevät istumaan pukin syliin. Lopulta Joulupukki avaa ison lahjasäkkinsä. Lahjojen jaon jälkeen Joulupukin onkin aika siirtyä seuraavaan ja yhä seuraavaan taloon, kunnes lopulta hän pääsee palaamaan takaisin kotiinsa Suomen Lappiin, Korvatunturille.
Hautakynttilät
Aattoiltapäivän hämärtyessä on suomalaisilla tapana käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilä omaistensa haudoille. Näin pimeä hautausmaa muuttuu kauniiden muistojen kynttilämereksi. Tapa yleistyi viimeisten sotavuosiemme jälkeen ja aluksi kynttilöitä sytytettiin sankarihaudoille. Nyt lähes joka toinen suomalainen käy omaistensa haudoilla hiljentymässä jouluaattona. Haudalla hiljentymisen jälkeen mennään aattohartauteen kirkkoon.
Jouluateria
Kinkku
Suomalaisen joulupöydän pääruoka on useimmiten sianlihasta kypsytetty kinkku, joka kypsyy hiljalleen muhien miedossa lämmössä aattoyönä. Vanhan legendan mukaan sika joutui joulupöytään siksi, että se häiritsi Jeesus-lapsen unta jouluyönä tökkiessään tätä kärsällään. Kinkku tarjoillaan sellaisenaan luumujen, vihreiden herneiden ja joulusinapin kera.
Lipeäkala
Lipeäkala oli yleinen joulun herkku ajalla, jolloin oli tapana paastota ennen joulua. Myös sota- ja pula-aikana se oli monelle joulun pääruoka kinkun sijasta. Lipeäkalan valmistaminen on hidasta ja monimutkaista puuhaa liottamisineen ja pehmentämisineen. Nytkin tapojen muututtua joidenkin mielestä joulupöytään kuuluu ehdottomasti lipeäkala, tosin kaupasta kypsennystä vaille valmiina hankittuna.
Juureslaatikot
Perinteisiä suomalaisia jouluruokia ovat uunissa miedossa lämmössä pitkään haudutetut juureslaatikot. Lanttu - ja porkkanalaatikon sekä alunperin hämäläiseen pitopöytään kuuluneen imelletyn perunalaatikon valmistamisesta tuleva tuoksu ovat monien mielestä joulun elämyksiä.
Jouluolut
Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne. Jo viikinkien joulun juhlinnassa oli tapana, että "joulua juotiin". Kristinuskon tulon myötä oluttuoppeja kohoteltiin Kristuksen muistolle. Jouluolut pantiin kotona Annan päivänä. Sen piti ehtiä valmiiksi Tuomaan päivään mennessä, jolloin sitä maisteltiin. Jouluoluen piti olla vahvaa ja onnistua hyvin, jotta se olisi kunniaksi talolle. Siksi oluen panoon liittyi paljon taikoja ja uskomuksia. Loitsujen lukeminen ja pahojen sanojen välttäminen oli tärkeää. Nykyisin laadukkaat kotimaiset jouluoluet ja perhekaljat valmistetaan enimmäkseen panimoissa.
Jouluryyppy
Jouluviinaryypyn uskottiin ennen siunaavan sadon. Koska kyseessä oli yhteinen hyvinvointi, kaikki osallistuivat juomisrituaaliin - lapset, eläimet ja ne, jotka eivät koskaan muulloin kajonneet väkeviin saivat entisaikoina jouluryyppynsä. Nykyisinkin alkoholipohjainen alkuryyppy nostetaan sillin ja suolalohen kyytipojaksi.
Jouluglögi
Suomessa jouluglögin juonti on melko uusi tapa. Vasta 1960-luvulla tästä neilikoilla, kanelilla ja kardemummalla maustetusta lämpimästä juomasta tuli kaikkien joulun odotusajan juhlien suosikkijuoma. Se sopii hyvin seurustelu- ja lämmittelyjuomaksi Suomen kylmiin talvi-iltoihin. Vierasjoukolle sopivaksi maustettu ja usein alkoholilla terästetty glögi tarjoillaan yleensä rusinoilla ja manteleilla höystettynä.
Muut suositut jouluruoat
Myös kalkkunan suosio joulupöydässä on kasvanut. Pohjois-Suomen joulupöydistä saattaa löytyä poronpaisti. Kaloista joulupöytään kuuluvat lipeäkalan lisäksi sillit, graavisuolattu lohi tai siika. Mäti on suomalaisten kaviaariherkku perinteisessä joulupöydässä.
Muita suomalaisen joulupöydän antimia ovat rosolli vaaleanpunaisen kastikkeen kera, maksapatee, kääre- tai rullasyltty sekä munajuusto. Oluen rinnalla suosittuja joulupöydän juomia ovat maito ja punaviini. Miltei kaikkia jouluruokia voi ostaa nykyisin valmiina eineksinä. Silti nykyisinkin jouluateriaan halutaan oman tekemisen leima.
Eläinten joulu
Ihmiset ovat aina mieltäneet eläinten kuuluvan joulukertomukseen. Luukkaan evankeliumissa ei niin kerrota, mutta seimen ympärillä on ajateltu olevan monia eri eläimiä. Pitkään säilyi uskomus, että eläimet saavat puhekyvyn jouluyönä ja ne ylistävät silloin Jumalaa. Siksi eläimiä on hyvitelty jouluna ja tarjottu niille ylimääräisiä herkkuja. Nykyisinkin joulun hyvän tahdon tunnelmaan sopii hyvin, että linnuille laitetaan syömistä lintulaudoille ja lemmikkieläimet saavat oman joulupakettinsa. Linnuille oljista sidottu joululyhde on vanha pohjoismainen perinne.
Joulukuusi
Joulukuusi on metsäiseen maahamme sopiva joulukoriste. Lähes jokaiseen suomalaiskotiin hankitaan jouluna oikea metsäntuoksuinen joulukuusi. Tapa käyttää onnenpuuta, juhlapuuta ja lahjapuuta on ollut Suomessa jo paljon ennen varsinaisen joulukuusen yleistymistä. Juhlapäivinä puu, yleensä koivu tai kuusi pystytettiin pihalle. Nimi- ja syntymäpäivälahjaksi annettiin vihreä lehvä tai lahjoin koristeltu pieni kuusi.
Nykyisenlainen joulukuusi yleistyi Suomessa 1800-luvulla. Aluksi se oli porvariskotien ja myöhemmin koko kansan koriste. Kipinän joulukuusen hankkimiseen antoi osaltaan erään joululehden, "Kyläkirjaston kuvalehden" vuoden 1878 kansikuva, jossa Martti Lutherin kuvattiin viettävän perheensä kanssa joulua kynttilöiden ja latvaenkeleiden koristaman pöytäkuusen ympärillä. Myös kansakoulujen kuusijuhlat tekivät joulukuusta tunnetuksi maaseudulla. Nykyinen joulukuusi voi olla monen muotoinen, monen kokoinen ja monen näköinen, usein myös muovinen.
Vuonna 1924 Suomeen perustettiin oma joulukuusenkoristetehdas. Weisteen tehtaan palloja, tähtiä, koristenauhoja, tähtisadetikkuja ja tietysti latvatähti käytetään suomalaisissa joulukuusissa. Yleensä kuusi koristellaan niin, että näiden trendikoristeiden lisäksi kuusesta löytyy oman perheen historiaa. Näin arvokkaat lasten tekemät tontut ja enkelit sekoittuvat kulloiseenkin hopea-, kulta- tai olkipohjaiseen koristeluun.
Kotien joulukuusten lisäksi suomalaiset voivat ihailla isoja yhteisiä joulukuusia kauppojen pihoilla ja toreilla koko joulukuun ajan. Joulukuusitraditiona on, että metsätieteen opiskelijat lahjoittavat joulukuusen Tasavallan Presidentille ja Helsinki on vuodesta 1954 lahjoittanut kuusen ystävyyslahjana Brysselin kaupungille joka toinen vuosi.
Joulusauna
Sauna on aina ollut suomalaisille pyhä paikka. Ennen vanhaan siellä synnytettiin ja saunassa oli saunatontun vartioima saunarauha. Muinoin joulusaunasta varattiin sauna-aika myös vainajille ja viimeinen saunoja heitti lähtiessään löylyt heille. Joulusaunassa piti käydä varhain, ennen aattoateriaa. Nykyisin seitsemän kymmenestä suomalaisesta käy jouluaattona saunassa.
Jouluevankeliumi
Jouluaattoiltana tai joulupäivänä on ollut tapana lukea talon väelle jouluevankeliumi. Kun vanhemmat eivät osanneet lukea, sai tärkeän tehtävän lapsista se, joka oli päässyt kouluun. Nykyisin monessa perheessä nuorin lukutaitoisista lapsista lukee jouluevankeliumin aattoillan aterioinnin aluksi.
Joululahjat
Varakkaimmissa suomalaisissa perheissä joululahjoja on annettu 1700-luvulta lähtien. Joululahjan mukana seurasi runo, jota pidettiin yhtä tärkeänä kuin lahja itse. Runossa ei saanut mainita lahjaa nimeltä, vaan vihjeen avulla voi yrittää arvata lahjan sisältöä. Maaseudulla ja työläiskodeissa lahjoja annettiin vasta 1800-luvun lopulla. Aluksi joululahja oli yleensä ruokaa tai jotain pientä itse tehtyä.
Myöhemmin lahja saattoi olla vauraimmissa perheissä jokin ylellisyystarvike, muilla hyötyesine. Varsinainen tavarajoulu alkoi 1960-luvulla kun perheen molemmat vanhemmat alkoivat yleisemmin käydä töissä. Varsinkin lapset saattavat saada nykyisin yhteensä kymmeniä joululahjoja vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, kummeiltaan ja sukulaisiltaan. Suomalaiset ovat aina arvostaneet lahjoissa omatekoisuutta, joten nykyisinkin rakkain lahja on se itse tehty. Joissakin perheissä lahjat kootaan kuusen alle jouluaattona, joissakin Joulupukki tai tontut tuovat lahjat tai osan niistä.
Joulun legendat
Joulupukki
Joulupukin esi-isänä pidetään Pyhää Nikolausta, joka eli 270-347 jKr. Tämä katolinen pyhimys, Myran piispa oli hyväntekijä, jonka muistopäivää vietetään joulukuun kuudentena päivänä. Legenda Joulupukista alkoi siitä, kun hyväsydäminen Nikolaus auttoi köyhtynyttä aatelismiestä, jolla ei ollut rahaa naittaa tyttäriään kunnon miehille.
Nikolaus heitti miehen talon ikkunasta sisään kaksi säkillistä kultarahoja tyttärien myötäjäisiä varten. Jälkeenpäin hän mietti, oliko rahaa sittenkään tarpeeksi ja päätti palata viemään vielä lisää. Ikkuna oli nyt kuitenkin kiinni, joten hän kiipesi katolle ja heitti rahat savupiipusta. Kun tyttäret aamulla heräsivät, he huomasivat että heidän takan reunukselle kuivumaan jättämänsä sukat olivat täynnä rahoja. Onnellinen aatelismies ei kuitenkaan koskaan saanut tietää mistä rahat olivat peräisin.
Nykyinen suomalainen Joulupukki on hyväntahtoinen, tasapuolisesti kaikki ihmiset ja eläimet huomioon ottava kasvattaja, joka antaa mielellään käyttäytymisohjeita lapsille. Ennen vanhaan Joulupukin tulolla tosin peloteltiin lapsia. Joulupukki toi lahjoja kilteille, tottelevaisille lapsille ja risuja tuhmille. Nykyisin ystävällisen näköisen Joulupukin odotus aiheuttaa lapsissa iloista jännitystä. Ainoastaan pukin perinteinen ensimmäinen kysymys "Onko täällä kilttejä lapsia" on säilynyt, mutta kaikki saavat kuitenkin lahjoja.
Joulumuori
Joulupukin muori on naishahmo, joka yleensä kuvataan topakkana punaposkisena emäntänä. Hän pysyttelee enimmäkseen Korvatunturilla ja huolehtii talosta sekä tontuista.
Tontut
Tontut ovat joulupukin uskollisia apulaisia, joiden tehtävänä on lasten lahjatoiveiden selvittäminen, lahjojen tekeminen ja jakaminen. Alunperin Suomessa tontut eivät liittyneet jouluun. Ne olivat kodin haltijoita, jotka suojelivat talon väkeä. Tontuilla oli oma roolinsa ja suojeltavansa, oli tallitonttuja, saunatonttuja, riihitonttuja ja tupatonttuja. Ne olivat yleensä ystävällisiä ja hoitivat työnsä jos niitä kohdeltiin hyvin, mutta suuttuessaan ne olivat ilkeitä ja saattoivat hylätä kotinsa ja aiheuttaa talon väelle näin epäonnea.
Entisaikaan tonttuja hyviteltiin erityisesti jouluna, mikä saattoi olla alku joulutonttujen synnylle 1800-luvun lopulla. Tunnetuimpia suomalaisia tonttutarinoita on monia satuja sepittäneen Sakari Topeliuksen satu Turun linnan tonttu-ukosta.
Porot
Porot ovat valkoisia, tummanharmaita tai täplikkäitä puolikesyjä eläimiä. Ne syövät jäkälää ja syksyisin sieniä. Ajanlaskumme alusta saakka niitä on käytetty kanto- ja vetoeläiminä. Maailman kuuluisin poro on Joulupukin poro Petteri Punakuono.
Korvatunturi
Joulupukin kotipaikaksi vakiintui vuonna 1927 Korvatunturi. Tällöin radion lastentunnin vetäjä Markus Rautio kertoi kuulijoille Korvatunturista ja sen lasten touhuja kuuntelevista korvista. 483 metriä korkea Korvatunturi sijaitsee Suomen Lapin itärajalla, Savukosken kunnassa.
Lähdekirjallisuutta:
Issakainen Tytti (suom. toim.): Suuri joulukirja. Kauppiaitten Kustannus Oy. New Interlitho SPA. Milano 1987. Joulu kultainen. Toim. Sirpa Karjalainen, Maija Silvennoinen, Riitta-Liisa Kuosmanen ja Hilkka Opas. WSOY. Porvoo 1997. Kankaanpää Hilkka: Joulua odotellessa. Kätevät & Pätevät. Kirjayhtymä. Rauma 1987. Laulajainen Leena ja Lahtinen Mysi: Mistä tuntee joulun? Koko perheen joulukirja. Otava. Keuruu 1992. Lehmusoksa Ritva: Joulu, joulu, armas aika. Suuri suomalainen joulukirja. Gummerus. Jyväskylä 1994. Salokorpi Sinikka ja Lehmusoksa Ritva: Joulun aikaan. Otava. Keuruu 1998. Vuolio Kaisu: Suomalainen joulu. WSOY. Porvoo 1981. Vuorenjuuri, Helena ja Martti: Hyvää joulua. Perheen joulukirja. 3. täysin uudistettu painos. Otava. Keuruu 1981.
. Ensimmäinen tulee toteutumaan, pääsee kinkullakin mässäämään parin vuoden vegetaristi-tauon jälkeen. Kunnon lihaaaaa, ei malttas oottaa....
. Nyt jaksaa hyvin kiristellä ruokien kanssa, kun tietää että tommonen megaherkkupäivä tulossa
) muttei mitään hajua mitä siellä voisi olla.
