BB Johannes Loima

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Snake
  • Aloitettu Aloitettu
wnbkeho sanoi:
Pääsittekö helposti irti ssri lääkkeistä? Itse havainnut, että masennus palaa tietyn ajan jälkeen kun ajat lääkityksen nollille. Miettinyt, että menisikö se missä ajassa ohi, mutten ole kestänyt oloja ja aoittanut uudestaan.
Click to expand...

Kyllä mulla meni pari kuukautta ennen kuin tuntui että vieroitusoireet oli kokonaan ohi. Mulla taas määrättiin vakavaan ahdistukseen. Oli todella pahoja ahdistuskohtauksia päivittäin, tuntui että henki lähtee. Lääkkeen lopettamisen jälkeen ei ole onneksi tullut yhtään kohtausta. Kofeiini oli itsellä paha triggeri noihin kohtauksiin. Cymbalta oli itsellä lääke, cipralexistä myös kokemusta mutta ei itselle sopinut.
 
Ok. Noin pitkä aika niissä oloissa vaatii jo päätä ja kestämistä. Ja kun ei varmuutta ole ollut, että olo paranee niin en ole uskaltanut jättää lääkitystä. Hankala asia...
 
wnbkeho sanoi:
Pääsittekö helposti irti ssri lääkkeistä? Itse havainnut, että masennus palaa tietyn ajan jälkeen kun ajat lääkityksen nollille. Miettinyt, että menisikö se missä ajassa ohi, mutten ole kestänyt oloja ja aoittanut uudestaan.
Click to expand...
Mulla ei ollut mitään vaikutusta vaikka kokeili muutaman kuukauden mutta en ollutkaan masentunut vaan enempi uupunut tai finaalissa vai miten sen sanoisi.
Sellainen oire lopettamisen jälkeen oli että tuntui kuin joku olisi kääntänyt aivoista välillä virrat pois puolen sekunnin ajaksi, kesti aika pitkään.
 
wnbkeho sanoi:
Pääsittekö helposti irti ssri lääkkeistä? Itse havainnut, että masennus palaa tietyn ajan jälkeen kun ajat lääkityksen nollille. Miettinyt, että menisikö se missä ajassa ohi, mutten ole kestänyt oloja ja aoittanut uudestaan.
Click to expand...
Mä lopetin SSRI lääkkeet kun ei niistä enää ollut mitään hyötyä. Voidaan kai sanoa, että pääsin helposti eroon ssri lääkkeistä, mutta en masennuksesta ja ahdistuksesta. Nyt mulla ei vissiin 7 vuoteen ole ollut mitään jatkuvaa lääkitystä. On respa vahvaan bentsodiatsepiiniin, jota otan mahdollisimman vähän ja vain silloin kun tarvitsen. Koukkuun en ole pelotteluista huolimatta jäänyt ,enkä ole huomannut mitään vieroitusoireita kun olen lopettanut seinään esim 2 viikon käytön jälkeen, vaikka mulle kerrottiin, että noihin viekkareihin kuolee ja että cold turkey ei saa lopettaa. Syön 1000x mielummin oikeasti toimivaa lääkettä silloin kuin sitä tarvitsen, kun SSRI lääkkeitä, jotka eivät lopulta muuta tehneet kuin pehmensivät stondista vähän. Kai ne joskus toimi mullakin ja on niillä ehdottomasti paikkansa.
 
Juuri luin uutisen - olo on turta ja järkyttynyt. Osanottoni omaisille ja hänen lähipiirilleen. Itse ollut tilanteessa missä saanut kuulla oman isäni päättäneen päivänsä, ei näihin totu eikä saa tottua.
 
wnbkeho sanoi:
Pääsittekö helposti irti ssri lääkkeistä? Itse havainnut, että masennus palaa tietyn ajan jälkeen kun ajat lääkityksen nollille. Miettinyt, että menisikö se missä ajassa ohi, mutten ole kestänyt oloja ja aoittanut uudestaan.
Click to expand...
No mulla ei ollu ollenkaan hankala lopettaa.
Toki siis ajoittain se alakulo iskee sille ei voi mitään.
Itelle vaan ssri haitat oli liikaa ei voi sitä myrkkyä ottaa.
 
Kertokaa ihmisille keneen luottoa, masennuksesta, ahdingosta tms jos sitä on, niin viimeistään jos menee pahaks.. ehkei kaikki "normot" aina ymmärrä, riitä aika tutustua aiheeseen ja ole energiaa. useimmat sitten ehkä toistavat samoja ohjeita, mutta joskus se puhuminenkin auttaa osittain. Ja ne harvat ketkä jaksaa ja on aikaa sille ovat aarteita. Ihminen on hutera kun raja ylittyy ja silloin ratkasee ketä on lähimpänä. Lääkkeet ei korvaa kommunikointia. Kertakaikkisen paha uutinen tämä, jotenki se Luke Sandoe tapaus jo pysäytti, tätä ei ole kunnolla vielä edes kerinny prosessoimaan.
 
Minulla on parinkymmenen vuoden kokemus ns pälliasioista. Marco Hietalaa lainaten "napeilla mennään loppuelämä". Koettu on kolme sairaalahoitojaksoa, päiväsairaalajakso, sähkö- ja magneettihoitoja, keskustelut psyk.sairaanhoitajan kanssa, musiikkiterapia - kaikki kokeiltu. Oma asenne on tässä vaiheessa tasolla "entä sitten", jos joku näistä kauhistuu ja alkaa välttämään tms. Uusin oire eli ääniharhat "Piporadio" huvittaa jo itseäkin, samoin kommellukset sähköhoidon muistinmenetyksen vuoksi. Toisaalta ihan periaatteesta puhun asioista. Haluan osaltani vähentää turhaa häpeää ja salailua, joka vain vie energiaa eikä auta ketään. Näinkin voi elää hyvää elämää.
 
wnbkeho sanoi:
Pääsittekö helposti irti ssri lääkkeistä? Itse havainnut, että masennus palaa tietyn ajan jälkeen kun ajat lääkityksen nollille. Miettinyt, että menisikö se missä ajassa ohi, mutten ole kestänyt oloja ja aoittanut uudestaan.
Click to expand...
Ssri oli itselle paha, snri viekkarit oli itselleni monin verroin pahemmat. Ndri ei aiheuttanut juuri mitään sivuoireita, toimi omalla kohdalla ja menee vieläkin pienellä annoksella. Viime vuodet olleet suht tasaisia ja pystynyt elämään ihan normaalia arkea.

Näissä lääkeasioissa kannattaa muistaa että mikä toisella toimii eii välttämättä toimi minulla ollenkaan, tai jopa pahetaa oireita. Ja sama toisinpäin, nämät on hyvin henkilökohtaisia juttuja.
 
Järkyttävä uutinen. Vaikka en Johannesta henkilökohtaisesti tuntenut, niin silti tämä uutinen koskettaa. Liian nuorena Loima lähti. Lahjakas nuori mies, jolla olisi ollut vaikka mitä saavutettavaa elämän eri osa-alueilla.

Johanneksen viimeinen some postaus ”relief” on pysäyttävä. Tuossa tilanteessa, jossa mieli on täysin musta ei nähdä muuta ulospääsyä tilanteesta kuin lopullinen ratkaisu. Surullista. Ilmeisesti apuakin oli haettu, koska omaisten viestissä todettiin ”apu ei ehtinyt ajoissa”. Hieman kuitenkin mietityttää terveydenhuollon resurssit mielenterveyden puolella.

Toisaalta en tässä syyllisiä kaipaa, jään kaipaamaan yhtä lahjakkainta suomalaista kehonrakentajaa.

Voimia ja jaksamista Loiman läheisille ja omaisille

Lepää rauhassa Johannes
 
Uutinen jätti sanattomaksi.
Näköjään koskaan ei voi tietää minkälainen tilanne ihmisellä on pään sisällä, vaikka ulkoisesti vaikuttaisi erittäin positiiviseltä ja elämää täynnä olevalta.
Osanottoni omaisille ja hänen lähipiirilleen.
Lepää Rauhassa Johannes Loima!
 
Mielenterveysongelmat on erittäin monimutkaisia asioita.
Itsellä runsaasti kokemusta asiasta, koska mielenterveyskuntoutuja olen.

Sairastin masennusta noin vuoden kertomat asiasta kenellekkää, kun sain suuni auki läheisille ja kerroin mikä painaa reaktio oli " kerää ittes, kyllä se siitä ".
No yritin " kerätä " itseni ja muutaman kuukauden kuluttua päätin, että nyt loppuu kaikki koska ei vaan jaksa enää. Rupesin rauhottavia nakkailemaan suuhun ja " viimesiä " hätä viestejä lähetin kaverille. Yöllä noin kolmen aikaan hän tuli taksilla hakemaan mut ja vei päivystykseen josta pääsin seuraavana aamuna osastohoitoon psykiatriselle.
Siellä hoito kesti noin 4kk.
Sillon kelasin, että tää ei oo mun paikka kun sinne joutusin, mutta nyt kun aikaa on jo kulunut vuosia niin oon erittäin tyytyväinen, että sain hoitoa, koska se ei oo itsestäänselvyys vaikka eletään tässä " hyvinvointivaltiossa ".

Itellä se vaati lähes oman hengen riistoa, että sai hoitoa. Kynnyksen pitäisi olla alhaisempi ja näihin ongelmiin pitäisi mahdollisimman nopeasti päästä kiinni, jotta apua tarvitsevat saavat tukea ja apua.
Avun hakeminenkaan ei ole helppoa, varsinkaan kun sitä ei aina saa vaikka kuinka tarvitsisi.
Itselläni parhaiten toimi lopulta terapia, jossa sai puhua tuntemattomalle ihmiselle. Lääkehoitoa kans oli aluksi, mutta itelle se ei sopinut ollenkaan.

Lepää rauhassa johannes!
 
ziizeli sanoi:
kun sain suuni auki läheisille ja kerroin mikä painaa reaktio oli " kerää ittes, kyllä se siitä ".
Click to expand...
Minä kun sain ensimmäisen kerran mainittua sanan "masennus" ääneen, oli vastauksena, että "mikä sua nyt muka masentaa?!"
Juuu ei kai sitte mikään, se kesKustelu loppu siihen. Olen kai jumalattoman hyvä näyttelijä.

Ihan vain #ajankuluksi pohtinut nappulasta asti, notta käveliskö junan alle, hyppäiskö näkötornista pää edellä, vai meniskö köyden jatkoksi.
Näitähän on mukava vaikkapa saunan lauteilla ittekseen mietiskellä silloin tällöin :unsure:

No, onneksi löytyi harrastus, jossa nostellaan rautaa eestaas eri suuntiin. Pelasti oman mielenterveyden sen verran, että odottaa sitä seuraavaa reeniä ja hyvää oloa.
 
Ikävää luettavaa. Tällaisten kohtaloiden kuuleminen pistää aina miettimään, kun itsekin on saanut sen kokea että oma ainoa veli teki vastaavan kertaratkaisun elämän haasteille ja myös iässä, jossa kaikki olisi ollut vielä edessä. Sen lisäksi, että apua olisi saatavilla helpommin kuten moni on todennut, voisi myös toivoa, että arjessa ja elämässä ympärillä olevista ihmisistä välitettäisiin enemmän niin, että jokainen tarvittaessa löytäisi jonkun, jolle puhua ja joka voisi tarvittaessa tukea ja rohkaista siihen avun hakemiseen.
 
Tämä uutinen teki kyllä todella pahaa, en henkilökohtaisesti tuntenut vaan ainoastaan somen kautta. Lähti yksi ihminen taas jolla olisi ollut annettavaa paljon jatkossakin niin läheisilleen kuin itselleenkin, kunhan olisi päässyt pahimman yli :(
Masennus on todella vaarallinen sairaus, eikä sitä päällepäin kovin helpolla monestikaan näe. Itsekin edellisen eron jälkeen meni todella syviin vesiin ja nyt 2v jälkeenpäin alkaa olla suunnilleen jaloillaan siten, ettei jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä tipahda uudelleen aivan pohjille.

Tapauksesta riippuen apua voi olla vaikea pyytää, saada tai molempia. Todella toivon kuten muutama kirjoittanut aiemminkin, että läheisistä pidettäisiin huolta myös nykymaailmassa, joka on henkisesti ehkäpä kuormittavampaa kuin koskaan aiemmin. Itselle ainakin pelastava tekijä oli perhe ja ystävät sekä työterveyskin siinä määrin että huomasivat tilaa ja kyselivät asioita vaikken sen takia vastaanotolla käynytkään.
 
Back
Ylös Bottom