Mielenterveysongelmat on erittäin monimutkaisia asioita.
Itsellä runsaasti kokemusta asiasta, koska mielenterveyskuntoutuja olen.
Sairastin masennusta noin vuoden kertomat asiasta kenellekkää, kun sain suuni auki läheisille ja kerroin mikä painaa reaktio oli " kerää ittes, kyllä se siitä ".
No yritin " kerätä " itseni ja muutaman kuukauden kuluttua päätin, että nyt loppuu kaikki koska ei vaan jaksa enää. Rupesin rauhottavia nakkailemaan suuhun ja " viimesiä " hätä viestejä lähetin kaverille. Yöllä noin kolmen aikaan hän tuli taksilla hakemaan mut ja vei päivystykseen josta pääsin seuraavana aamuna osastohoitoon psykiatriselle.
Siellä hoito kesti noin 4kk.
Sillon kelasin, että tää ei oo mun paikka kun sinne joutusin, mutta nyt kun aikaa on jo kulunut vuosia niin oon erittäin tyytyväinen, että sain hoitoa, koska se ei oo itsestäänselvyys vaikka eletään tässä " hyvinvointivaltiossa ".
Itellä se vaati lähes oman hengen riistoa, että sai hoitoa. Kynnyksen pitäisi olla alhaisempi ja näihin ongelmiin pitäisi mahdollisimman nopeasti päästä kiinni, jotta apua tarvitsevat saavat tukea ja apua.
Avun hakeminenkaan ei ole helppoa, varsinkaan kun sitä ei aina saa vaikka kuinka tarvitsisi.
Itselläni parhaiten toimi lopulta terapia, jossa sai puhua tuntemattomalle ihmiselle. Lääkehoitoa kans oli aluksi, mutta itelle se ei sopinut ollenkaan.
Lepää rauhassa johannes!
Lämmin osanotto ja voimia omaisille. 
