Pahoittelen lukijoille edelleen kirjoitusten myöhästymistä, loppu reissusta ei todella ollut aikaa kirjoittaa pitkien ajopäivien takia.
Las Vegas
Losin jälkeen luonnollisin etappi oli Las Vegas, jonne ajaa muutaman tunnin. Kyseisen ajomatkan aikana ehti hyvin näkemään nopean muutoksen länsirannikon vihreyden ja Keskilännen kivikkoisuuden välillä. Nevadaan siirtymistä ei oikein muuten huomannutkaan kuin tienvarsikyltistä ja maisemien muuttumisesta. Las Vegasin kaupungin kuitenkin huomaa varmasti, sillä The Strip on melkoisen vaikuttava ensimmäistä kertaa, varsinkin kun ajoimme sen lähen päästä päähän ja vieläpä hämärässä/pimeässä. Ihmisiä on kaduilla todella paljon ja valoja katujen reunoilla sitäkin enemmän. Ajoittain meno näyttää olevan kuin suoraan elokuvista, mutta taas toisaalta välillä se on erittäinkin turistia. Tästä huolimatta ensivaikutelma oli mahtava, ja ensimmäisen ympäriinsä pyörityn illan jälkeen mieleen jäi kaiken tekemisen kalleus, strippiklubien sisäänheittäjät joka nurkalla ja koko Vegasin vaikuttavuus sekä yleinen fiilis joka puolella.
Toinen päivä syntisten kaupungissa kului buffetteja testaillen ja lisää nähtävyyksiä etsien. Buffetit ovat ihan hyvän tasoisia ja hintaisia, mutta eivät mitenkään niin erityisen loistavia kuin olimme kuvitelleet. Kaikkea mahdollista kuitenkin löytyi, perus “aamupala” hakkaa jokaisen ruotsinlaivan erikoisillallisbuffetit aivan 100-0, eikä hintakaan ollut kuin alle $20. Aikaa sai ruokailussa kulumaan noin kaksi tuntia syöjästä riippuen, eikä lopulta tarvinnut arvailla tuliko hinnalle katetta vai ei. Luultavasti jokaisesta Las Vegasin hotellista löytyy uima-allasalue, ja osa meistäkin kävi testaamassa Stratospheressä onko vesi märkää. Pääasiassa uima-altaat ja niiden ympäristöt ovat siistejä ja mukavia paikkoja köllötellä auringossa ja nauttia kylmää juotavaa, varsinkin jos edellisenä iltana on iloliemi maistunut. Loppuillasta osa kävi vielä tarkistamassa maisemat Stratospheren katolta, jonne pääsee ilmaiseksi mikäli on hotellin asiakas. Lisäksi katolla on pari huvipuistotyylistä laitetta, joihin maksaa hotellin vierailta 15 dollaria per ajo, muuten 28 dollaria maksava (kalliimpi) pääsylippu katolle sisältää yhden ajon.
Nascar-sirkus sattui sopivasti olemaan Las Vegasissa samaan aikaan, joten hommasimme jo reilusti ennen reissua liput kyseiseen tapahtumaan. Paikalle pääsy oli todella helppoa ja parkkeeraus onnistui massiiviselle parkkialueelle kätevästi rivin jatkoksi. Itse tapahtuma oli todella vaikuttava, varsinkin kun paikkamme olivat toiselta riviltä radalta katsottuna ja etäisyyttä ohi ajaviin autoihin jäi alle kymmenen metriä. Kymmenet tuhannet katsojat mahtuivat valtavaan katsomoon helposti, vaikka osa katsomosta olikin suljettuna. Amerikkalainen autourheilu kulttuuri oli mitä parhaimmillaan ja oli mahtavaa nähdä, kuinka punaniskat vetävät kierteleviltä myyjiltä ostettua olutta sillä välin kun vaimo on hakemassa hampurilaista ja neljäkymmentä autoa painaa yli kolmesataa kilometriä tunnissa ohitse. Tapahtuman jälkeen huvituimme ihmisistä, jotka vetivät pickupeista perät leveäksi ja laittoivat grillibileet pystyyn. Huvitus jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä ymmärsimme todella nopeasti, minkä takia oli fiksua jäädä paikalleen istumaan oman auton viereen. Kymmenien hehtaarien kokoiselta alueelta ei ollut ensinnäkään kovin helppoa löytää autoaan kun oli unohtanut sen paikan (etsimme omaamme reilun tunnin), ja toisekseen tuhansien autojen suma ruuhkautti monikaistaiset moottoritiet jokaiseen suuntaan todella pitkäksi aikaa. Tästäkin kuitenkin selvittiin, eikä poliisin ohjauksessa sujunut liikenne lopulta edes seissyt kovin pahasti.
Puolessa välissä Vegasin pysähdystä vaihdoimme hotellia Stratospherestä Monte Carloon. Monte Carlo on sisältä samaa luokkaa kuin Strato, mutta sijainti on huomattavasti parempi. Keskelle kaikkea pääsee ihan parissa minuutissa, eikä tarvitse ottaa todella kallista taksia Stripin perukoilta lähemmäksi tapahtumia. Nevadan laki kieltää yli viisi matkustajaa takseissa, joten kuuden hengen porukalla jouduimme aina ottamaan kaksi taksia, mikä toi huomattavasti lisäkustannuksia Stratospherestä liikkuessa. Monte Carlon huono puoli oli ehkä hieman kulahtanut sisusta. Kyseinen kasino on selvästikin nähnyt parhaat päivänsä, eikä remontti varmastikaan tekisi pahaa. Uima-allasalue sen sijaan oli todella upea kaikkine erilaisine altaineen ja se näkyi suosiossa, sillä porukkaa oli melko paljon nauttimassa maaliskuisesta +26 asteen helteestä.
Maanantai-iltana päätimme testata Las Vegasin kuuluisan yöelämän. Koska kyseessä oli luultavasti ainoa ilta Vegasissa koskaan, päätimme vetää niin sanotusti isoilla valoilla. Seuraavana aamuna se ei enää ollutkaan niin hyvä idea, mutta mikään ei edelleenkään kaduta! Kaikkiin yökerhoihin maksaa melko reilusti sisään (60-120usd, naiset puoleen hintaan) ja jonot ovat pitkiä lähes ovien avaamisesta saakka. Kiertelimme muutaman yökerhon ovella ja lopulta päädyimme Marquee nimiseen paikkaan, joka on ympäri maailman tunnettu ja arvostettu. Jono näytti omaan silmään liian pitkältä, joten 350 dollarin jonon ohitus ei kuulostanut kalliilta, varsinkaan kun hinta oli omasta pöydästä. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään, mikä oli baarin allasalueelta uima-altaan vierestä. Päätimme kuitenkin, että haluamme sisälle istumaan ja maksoimme pöydästä huokean 700usd hinnan. Oma pöytä oli kuitenkin hyvä sijoitus, sillä pöytään tuotuja viinoja ei tarvinnut edes itse kaataa lasiin, pöytää pyyhittiin koko ajan, jos yritit tehdä jotain hämärässä baarissa, tuli baarimikko näyttämään taskulampulla valoa, pöytää vahti oma portsari, lantringit vaihdettiin ennen kuin ne kerkesivät lämmetä jnejne… Lisäksi oma pöytä on melko ehdoton Vegasin erittäin täyteen ahdetuissa yökerhoissa, sillä tiskille sai jonottaa todella kauan, eikä ilman ostettua paikkaa ollut mitään jakoa päästä istumaan yhtään mihinkään.
Yleinen meininki yössä oli todella mahtava. Vaikka näyttöä tuli vain yhdestä yökerhosta, on Vegasin yö juuri sitä mitä saattoi odottaakin. Päivisin osa klubeista ja osa hotelleista tarjoaa beach partyjä mutta näihin emme päässeet tällä reissulla tutustumaan. Muuten kaupunkina Sin City on melko kallis, rahaa palaa kaikkeen mahdolliseen tekemiseen jos tekee muuta kuin kävelee ja katselee ympärilleen. Suosittelisimme n. 500usd-1000usd päiväbudjettia jos oikeasti haluaa tehdä muutakin, kuin kierrellä ympäri kaupunkia jalan. Parkkeeraaminen on helppoa hotellin omiin, isoihin parkkihalleihin, mutta autolla noin muuten ei kannata liikkua, Stripiä pitkin pääsee yhtä nopeasti kävellen. Hotelleihin tulee (ainakin meillä molemmissa) jenkeissä muutenkin yleiset lisämaksut tiskillä, mitkä saattaa olla jopa 20usd per yö per huone. Joka tapauksessa, nyt on Las Vegas nähty ja seuraava etappi on Grand Canyon! Sinne reitti kulki Hoover Damin kautta, ja yöksi jäätiin lyhyen ajomatkan päähän Flagstaffiin Arizonan puolelle.
