Nostan ketjua, kun samankaltaisesta aiheesta kyse. Jos joku ratkaisee tämän ongelman, niin kehitän oikeasti jonkunlaisen kiitoslahjan ja postitan menemään...
35-v., 170 cm, 56 kg, kompaktinkokoinen nainen ja sellaisena mieluusti pysynkin. Syömishäiriötyyppistä kituuttamista n. 20-25-v. ikäisenä, lähinnä aerobista urheilua tuolloin. Ensimmäinen lapsi syntyi v. 2011. Laitokselta kotiin palatessa paino 50 kg. Halusin vähän massaa, etten näyttäisi 15-v. tytöltä. Etsin itselleni valmentajan joka laati ruokaohjelman ja treenin. Tuolloin 2 viikkoa ruokavaliolla ensimmäisen kerran alkoi pohjaton nälkä, jonka pistin sen piikkiin, että oli vuosia tullut syötyä aika kehnosti. Paino nousi ad 58 kg ja kyllä siitä noususta lihasta oli sellainen osa, että sai olla ihan tyytyväinen. Siitä huolimatta, että paino nousi, nälkä jatkui, siis se jatkui nonstoppina vuosia. Syömisen hetkellä sai hetkeksi helpotuksen, siis juuri sen hetken kun oli ruoka suussa, mutta muuten esim. opinnoissa jne keskittyminen oli nälän vuoksi (lähes) mahdotonta. Illalla "huijasin" puolikkalla proteiinipatukalla, että pystyin nukkumaan. Jälkikäteen mietittynä kyseinen valmentaja oli enemmän keskittynyt hormoniavusteiseen urheiluun ja laittoi minutkin tekemään treenejä aivan liian suurilla tehoilla jatkuvasti, niin etten ehtinyt lainkaan palautua välissä. 5 oikeasti kovaa salitreeniä/vko ja aerobiset päälle. Kalorit pysyivät siitä huolimatta alle 2000/vrk. Samaan aikaan oli voimakasta henkistä kuormitusta. Menin jonkinlaiseen ylirasitustilaan, paisuin (ehkä keräsin nestettäkin), ja sen aikaisissa kuvissa näytän aika kamalalta, en lainkaan terveeltä urheilijalta. Alkoi tulla rytmihäiriöitä salilla jo lämmittelysarjoissa (ehkä tässäkin myös psyykkistä komponenttia?) ja lopulta heitin hanskat tiskiin n. 3 vuotta treenaamisen alettua.
Tästä tapahtumaketjusta on nyt 6 vuotta. Olen tänä aikana syönyt "mitä sattuu", aika ajoin koettanut palata ns. terveelliseen ja säännöllisesti rytmitettyyn ruokavalioon, jonka seurauksena tämä pohjaton nälkä on aina palannut, enkä ole pystynyt jatkamaan vaan olen päätynyt palaamaan suklaalevyjen pariin. Makroja on vuosien varrella kokeiltu vaihdella eri tavoin, tulos aina sama. Selvennykseksi vielä, ruokavalioni on ainakin viimeiset 2 vuotta koostunut pitkälti hiilaripainotteisesta ruuasta, riisistä, kasviskastikkeista, sosekeitoista, juustoleivistä, hedelmistä ja isolta osalta myös suklaasta ja leivonnaisista - sen olen huomannut, että karrikoidusti mitä enemmän sokeria ja vähemmän liikuntaa, sitä enemmän paino huomaamatta tippuu, vaikka nälkä ei ole. Helposti se puolikas (ainakin) suklaalevy tai reilu 200g taateleita on tullut vielä illalla sängyssä syötyä, joten kaloritkaan eivät ole voineet ihan kovin alhaalla olla. Ruuan olen syönyt hyvin iltapainotteisesti, eli aamulla yleensä omena, töissä pari juustoleipää, sosekeitto ja taateleita, illalla sitten tankannut siinä määrin ettei aamulla ole nälkä ollut.
Kävelylenkkejä olen tämän ajan tehnyt lähes päivittäin, mikään kovempi treenaaminen ei ole onnistunut, sillä palautuminen on ollut aivan surkeaa (huolimatta siitä, että olen korjannut ruokavalio treenikausi-yritysten aikana). Tähän onneksi löytyi selitys loppuvuodesta 2019 - ferritiiniarvoni oli 10 ja nyt rautakuurin jälkeen treeni on alkanut taas kulkea. Olen siis palannut salille. Treeni on nyt koostettu hyvin, teen neljä salitreenia viikossa. MUTTA. Ruokavalio... Paino on lähtenyt maltilliseen nousuun, joten tiedän olevani plussakaloreilla. Minulla on ruokavalio, josta tulee n.2100 kcal, ja varmaan muutama sata päälle, jolla paikkailen nälkää. Mittaan ruoka-annokset suht. tarkkaan, joten tiedän energiamäärän pitävän paikkansa. Syön 5-6 ateriaa päivässä. Hiilareita n. 300g, (mitkään vhh:t eivät ole mulla toimineet, muutun aivokuolleeksi, enkä pysty treenaamaan). Nälkä on aivan hirveä ja jatkuva, siinä määrin että keskittyminen töissä on hyvin vaikeaa, olen ärtynyt ja muutenkin pahalla tuulella. Nälkä ei poistu edes aterian jälkeen vaan voisin jatkaa hevosen syömistä samaan syssyyn. Olen totaalisen turhautunut. En halua nopeampaa painonnousutahtia, koska se johtaisi oletettavasti rasvan kertymiseen, jota en toivo. En myöskään jaksa kärvistellä nälässä, vaan mieluummin palaan vanhaan malliin jos tämä ei ala skulata. Mainittakoon vielä se, että tällä hetkellä elämässä ei ole henkistä stressiä ja asiat mallillaan., joten en uskoisi kortisolien kovin korkealla huitelevan. Osaisiko tähän joku jotain sanoa? Ihan oikeasti olisin järisyttävän kiitollinen <3