Kaksi vaihtoehtoa, molemmat viime kesältä ja on niistä tännekin kirjoitettu. Vaihtoehto yksi on se aamuyö Oulun yliopistollisessa sairaalan lasten teholla kun 7 kk ikäinen tyttäreni kuoli sylissäni. Toinen vaihtoehto hieman siitä eteenpäin kun kannoin arkun sylissäni kirkosta hautausmaalle.
Tuo vaatii suunnattomasti henkisiä voimia jaksaa tuosta yli.
En usko, että jos oma tyttäreni kuolis, pääsisin yli siitä.Koskaan.
Tuo vetää sanattomaksi.