Itsekurista ja muista päänsisäisistä asioista

[Milo]

Aloin tässä miettimään, että onkohan tuo oma itsekuri päivitetty millon viimeksi. Mitä itsekuri edes on. Olen ajatellut, että itsekuria on se, että tulee käytyä salilla ja dieetissä pysytään. Tuo taitaa olla kuitenkin aika pientä, kun puhutaan itsekurista. Salilla käynnistä tulee rutiinia ja ruokavalion noudattamisesta tulee rutiinia, joten itsekurin yksi aste on saavutettu. Itsekuri vaatii kuitenkin enemmän kuin asioiden rutinoitumista. Miten itsekuria harjoitetaan siinä vaiheessa, kun salilla käyminen on mukavampaa, kuin käymättä jättäminen? Itsekuria on myös se, että tajuaa mikä on liikaa ja milloin on levättävä. Kuinka moni tunnustaa, että on reenannut ihan tutun kaavan mukaan rutiininomaisesti? Itse olen huomannut, että perkele en oo kyllä antanu reeneissä ihan 100% suoritusta ja fokus ei oo ollut siinä reenissä 100%. Mitä itsekuri muiden mielestä on? Auttaako treenipäiväkirja pysymään nousujohteisuudessa? Mitä itsekuriin liittyviä asioita treenistä tulee mieleen? Rautainen motivaatio on aina parempi kuin itsekuri, mutta kun motivaatio pettää niin pysyykö itsekuri? Ois se vaan niin hienoo kun arkisin pystyis kurinalaisesti tekemään asioita itsensä hyväksi ja sitten viikonloppuna vois relata hyvällä omallatunnolla. Luulis, että nämä päänsisäiset asiat on yksi tärkeimmistä treeniin liittyvistä tekijöistä. Miten pakkislaiset kehittää itsessään näitä henkisiä ominaisuuksia? Kuinka oppii ottamaan itsestään enemmän irti?

 

[Lihatiski]

Mun mielestä itsekuri on juuri sitä että jaksaa raahautua salille vaikka motivaatio on kadoksissa. Tosin se on myös itsekuria että malttaa pysyä pois salilta tarpeeksi vaikka motivaatiota löytyisi.
Myös rutiininomaiset asiat kuten työ/koulu voi vaatia paljon itsekuria et jaksaa herätä aamulla ja tehä ne asiat mitkä pitää. Itsestäänselvyydet kuten koulu ei mulla ainakaan aina kulje ihan rutiinin omaisesti vaan vaatii itsekuria ja ponnisteluja.

hohhoijaa

 

[sporter]

Uskoisin, että lähes jokainen osaa treenata alkuajan totuttelun jälkeen jossain vaiheessa kovaa ja nousujohteisesti. Mutta sitten, kun tämä kehittyminen yhtäkkiä pysähtyy niin riittääkö tuolloin enää motivaatio jatkaa. Tiedän useita tapauksia jotka kouluaikaan kävivät säännöllisesti viisi ehkä kuusikin kertaa salilla ja tulokset oli silloin kovia sen aikaisen mittapuun mukaan. Nyt olen käynyt samalla vanhalla salilla muutamia kertoja ja nähnyt näitä kavereita. He näyttävät "kutistuneilta" ja painot vaikuttavatkin nyt heikoilta.

Ainoa vika näillä kavereilla on ollut että he pysyvät samoissa rutiineissa vuodesta toiseen. Mielestäni pahimmat puutteet nyt, kun jotain asioista ymmärtää on näillä kavereilla se ettei he ota selvää asioista enää. Ravintopuolella on puutteita ja harjoitusohjelmat ovat lähes samoja vuodesta toiseen, painotkaan eivät ole nousseet kenties viimeiseen pariin vuoteen ollenkaan. He kyllä käyvät salilla ahkeraan edelleen, mutta eivät selvästikään lepää riittävästi (paikat paskana silloin tällöin-> treenitaukoa).

Minusta siis se on treenaamisen perusedellytys (itsekuria) ettei koskaan pidä itseään liian valmiina. Aina on paranneltavaa jokaisella osa-alueella. Itse pidän huolen siitä, että en junnaa samalla radalla liian pitkään. Tässä on apuna "dieetti" ja "bulkki" kaudet, treenipäiväkirja ja uskallus antaa itselle lepoa.

On se jännä juttu, että vaikka kuinka järki sanoo ettei pikku flunssassa pidä lähteä treenaamaan niin vieläkin treenit jättäessä väliin em. syystä potee huonoa omatuntoa. Samoin aluksi tuntui oudolta pitää lepo viikko kerran kuussa tätä suositteli eräs voimamies joka aikoinaan teki ohjelmat. Tätä tapaa noudatan vielä nykyäänkin suurimman osan vuotta, koska tiedän että se on kun rahaa laittaisi pankkiin.

Vaikka en painoa pysty lajini takia ylettömästä nostamaan niin olen kaikki nämä vuodet nostellut rautoja nousujohteisesti (tottakai välillä on tullut lyhyitä seisauksia), mutta eteenpäin mennään vieläkin ja se on mielestäni itsekuria.

Annan itselleni :5:

 

[Irish Knight]

Mielestani itsekuri on sita etta ei anna lyhyen tahtaimen tai hetken houkutusten haitata pitkan tahtaimen tavoitteita ja suunnitelmia, esimerkkina juuri tuo lepaaminen vaikka kuinka tekisi mieli menna salille, jos keho sita tarvitsee. Itsekuria on mielestani myos se etta tekee niita epamiellyttaviakin asioita jos ne ovat kuitenkin pitkalla tahtaimella tavoitteiden/itsensa parhaaksi (esim. opiskelussa lukee joka ilta vahan vs. parina viimeisena paivana 8h)...

Ite oon tyytyvainen itsekuriini tassa loukkaantumisen aikana eli vaikka hieman on ruokavaliota loysatty niin syon tonnikalaa, kanaa, rahkaa, kasviksia ja puuroa paa-asiassa eli en ole lyonyt laskiksi asenteella "no kun en voi treenata niin en sitten syokaan kunnolla"...