Täytyy kyllä sanoa, että tässä on kantapään kautta tullut opittua, miten tuo "oikeassa paikassa oikeaan aikaan" toimii. Tai siis oikeastaan väärässä paikassa väärään aikaan. Olin siis 2009 Lontoossa etsimässä töitä ja kyllähän niitä vaikeasta tilanteesta huolimatta löytyi. Vaikkei se nyt unelmahommalta tuntunutkaan, niin olin tyytyväinen siitä, että sain ylipäätään jotain rahoitusalan duunia. Vaan enpä tiennytkään, minkälaiseen firmaan tuli liityttyä.
Johdossa on muutama vanha äijä, joita ei kiinnosta mikään muu kuin ottaa mahdollisimman paljon käteistä ulos nopealla aikataululla. Siellä ne luulivat, että ihmiset ovat tyytyneet alipalkattuun osaansa, kun eivät kerran lähteneet, vaikka jälkikäteen onkin helppo nähdä, että kaikkihan siellä varsinkin meikäläisen tiimissä ovat suunnitelleet lähtöä jo pitkään. Se vaan kesti taloustilanteesta johtuen vähän turhan kauan. Tänä vuonna sitten porukkaa on lähtenyt ihan helvetisti, kun on tullut mitta täyteen niitä jatkuvia pettymyksiä ja tyhjiä lupauksia. Itselläni lisäsi vitutusta vielä se, että oikeanlaista työkokemusta mielenkiintoisempiin hommiin ei pahemmin kertynyt. Tai ainakaan tämän päivän tilanteessa, missä työttömiä spesialisteja on joka lähtöön. Onneksi ei tarvitse tuota paskaa sietää kuin enää pari viikkoa, jolloin meikäläinen lähtee takaisin koulunpenkille.
Mutta siis tuolla on nepotismi ja yleinen pätemättömyys johtanut tilanteeseen, jossa tekijää ei vain arvosteta tarpeeksi. Mielenkiintoista nähdä, miten puljun käy, kun asiakkaille on alkanut valjeta, kuinka paljon tuolta on kadonnut kokemusta ja väkeä.
