Irtisanomiset, ennätystulokset, johdon bonukset, yms kiinnostavat väittelyn aiheet

Mulla on reilun 10 vuoden työurani aikana ollut kahdenlaista pomoa. Mukavia molemmat, mutta ensimmäinen maksoi aika pitkälti minimipalkkaa ja sehän ikävä kyllä peilautui suoraan työntekoon "ollaan nyt sitten tekevinään töitä kerran ovat maksavinaan palkkaa". Nyt uusi pomo on nostellut palkkaani jo ainakin 3 kertaa, ja ihan omasta aloitteestaan. Ei mitään tajuttomia summia mutta kuitenkin. Ja teen siis täsmälleen samaa työtä kun aiemmin. Ainoa ero on se, että nyt teen innolla töitä, teen enemmän töitä ja olen hyvinkin motivoitunut tekemään aina parhaani kaikessa. Kumpi nyt sitten on yrityksen toiminnalle tärkeämpää? Säästää marginaalinen euromäärä työntekijän palkassa vaiko panostaa työntekijän työmoraaliin? Jotkut säästää vähän väärässä kohdassa.
 
Hyvää keskustelua ja yllättävän vähän kiehuntaa aihe huomoiden. Ollaan siis sivistyneitä apinoita kaikki. :). Tuohon Ast(e)rixin duunareiden pohjattomaan kateusväitteeseen pitää yrittää joku oma kantakin sanoa. Kuulostaa ihan yhtä "laput silmillä" kommentilta kun se mitä vastaan hän yrittää kommentoida. Sen verran täytyy puolustaa duunareita (itsekin näissä hommissa olleena), että ei mun tehdaskokemuksella duunarit ole kateellisia tai edes tyytymättömiä itseensä. Niitä vaan yleensä vituttaa laput silmillä kulkevat pikkupomot jotka tulevat selittämään heille ihan ihmeellisiä visioita siitä miten heidän pitäisi tehdä oma työnsä + samalla yrittävät opettaa duunarille miten ns. säästetään. Yleensä se työntekijä joka tekee sen 8 h sitä työtään tietää miten se tehdään sutjakasti. Toki nyt puhun siis niistä jotka ovat ahkeria (lasken tähän myös itseni, ihan työnantajieni palautteen perusteella) enkä siis noista lusmuista jotka pakoilee töitä hyllyjen välissä. Ei mun kokemuksen mukaan työntekijät kadehdi noita isoja palkkioita vaan niitä vituttaa enemmän noi kateusväitteet koska samaan aikaan heille tarjotaan mitättömiä murusia joilla ei oikeasti tee mitään.
Samalla nämä kateusväittäjät selittävät silmät kirkkaina kuinka työntekijöiden pitäisi ymmärtää kuinka tärkeää on osata säästää että saadaan pitkäjänteisesti 20% vuosituotto aikaiseksi. Eipä ole koskaan tarvinnut noiden isopalkkasten tosiaan kaupassa käydessä miettiä pystyykö normi palkalla ostamaan halvimman edamin sijasta oltermannia leivän päälle. Tavalliselle työläiselle tämä on ihan normi arkea. Siis sellaiselle työläiselle joka haluaa maksaa ihan rehellisesti omat asuntovelkansa eikä asua vuokralla muita hyödyntäen. Mua huvitti kerra oikein tosissaan kun tein kohtuu isoon määrään työohjeita selvät parannukset, jotka hyödyttivät monia muitakin kuin itseäni ja tein tämän kysymättä normityön ohessa. Ajatuksena oli se, että hommat(paprut) olisivat ammattimaisemman näköisesti tehty. Vanhat olivat järkyttävän sekavat ja firma noudatti vielä sertifikaattien ohjeistuksia?
Mulle tarjottiin palkkiona firman ruokalassa ilmaiseksi lautasellinen aamupuuroa. :face: Mä en siis odottanut mitään muuta korvausta työstä kun ihan vaan rehellinen kiitos olis tuonut riittävän mielihyvän. Silloin alkoi kyllä oikeasti vituttamaan tuo pikkupomojen ihmeellinen ajatusmaailma ja samalla mietti että kuinka saatanan sokeiksi ihmiset oikeen muuttuu tuon vallanhimon ja ahneuden vuoksi. Toinen seikkahan on se, että firmahan mainostaa pr touhuissa ja sertifikaattikisoissa myös näitä mun korjauksia ja hyötyy näinollen välillisesti siitä. Mulla ei ole tätä hyötyä vastaan mitään ja itse olen aina ollut lojaali työnantajaa kohtaan. Pr touhuillahan niitä uusia kauppoja saadaan aikaiseksi ja siis lisää työtä.
Onko se niin kauheen haastavaa sille työnantajalle tuottaa sellaisia kannusteita millä olis merkitystä? Kai se sitten on kun sen joutuu vähentämään niistä miljoonapalkkioista. Liian usein pidetään myös tavallisen duunarin aivotoimintaa alkulimasta seuraavana. Firmat tyrkyttää kaikenlaisia pelien sarjakortteja, teatterireissuja tms. Miksi ei anneta valinnanvapautta ihan sille työntekijälle itselleen, jos se ei vaikka haluakkaan mennä lätkämatsiin tai teatteriin väkisin. Mä en noita etuja ole koskaan tarvinnut enkä halunnut, mutta se ei mun mielestä oikeuta työnantajaa katsoon mua vinoon jos SEN valitsemat asiat ei mua rentouta vaan päinvastoin ahdistaa. Onneksi mä löydän onneni muualtakin, omin keinoineni ja olen ihan helvetin tyytyväinen itseeni ja elämääni.
 
Diletantin teksti oli kuin omasta näppiksestäni. Itsekin siis duunari ja vähän vastaavissa tilanteissa ollut. Onneksi nyt pari vuotta sitten tulleen uuden esimiehen myötä saanut jo vähän rispektiä omalle osaamiselleen. Varmasti jokapaikassa on ne 20% duunareista jotka oikeasti tekee suurimman osan töistä ja kehittää hommia ja myös ajattelee, eikä vain suorita laput silmillä sitä mitä käsketään. No osa näistä sitten etenee urallaan ja osan kiinnostus tapetaan jonkun katkeran pikkupomon toimesta ja ehkä sitten tajuaa vaihtaa johonkin parempaan firmaan.

Eli allekirjoitan hyvin pitkälti tuon mitä Diletantti kirjoittaa.
 
Kommentoidaan nyt vielä yllä olevaan:
En tietenkään väittänyt, että kaikki duunarit tai edes suuri osa olisi kateellista sakkia. Suurin osa on varmasti ihan tyytyväisiä työhönsä. Itsekin olen ihan rivityöntekijä, töissä yrityksen pohjatasolla. Tiedostan kuitenkin, että kovalla työllä on mahdollisuus nousta ylöspäin ja niin sen mielestäni kuuluu mennä. Se ongelma on nähdäkseni tietyssä joukossa ihmisä, jotka näkevät työn vastenmielisenä asiana ja kokevat, että heille pitäisi antaa heti enemmän. Tällaiset ihmiset eivät usein koskaan ole tehneet oikeasti töitä ja samalla otaksuvat, että muutkin noudattavat samaa kaavaa. Ja jos muut eivät ole heidän mielestään tehneet mitään ansaitakseen elintasonsa, on periaatteessa ihan loogista, että nämä henkilöt katkeroituvat.

Aiheeseen liittyen tällainen ajatusleikki, joka paljastaa mielestäni ihmisen asenteen työntekoa kohtaan:
Näet kadulla hienon auton, josta astuu ulos siististi pukeutunut henkilö. Kumpi seuraavista ajatuksista on lähinnä omaasi?
1. "Onpa hieno auto. Kyllä minäkin sitten joskus ostan tuollaisen, mutta se vaatii ahkeraa työntekoa ja pitkäjänteisyyttä."
2. "Onpa kaverilla kallis auto, mihin se tuotakin tarvitsee. Mitä se on muka tehnyt ansaitakseen luksusta? Tasan eivät mene nallekarkit tässä maailmassa."

Nämä ns. 2-tyypin ihmiset ovat niitä ongelmatapauksia. Suurin osa ihmisistä kuitenkin toivottavasti ajattelee enemmän 1. vastauksen mukaisesti :)
 
Valitettavan suuri osa ajattelee tuon kohdan 2 mukaan. Se on se perus Suomi-luonne. Kolmas kohta voisi olle että "vitun mulkku brassailija, ensyönä puhkon tuon kumit".

No kaikkei ei duunaritasolta voikkaan edetä, se olisi silkka mahdottomuus. Eli varmaan ihan hyväkin että on näitä jotka vaan tekee ja valittaa, niin voi sitten edetä ne joilla on oikeasti kykyjä ja haluja...
 
Myönnän toki, että tuota 2-tyyppiä löytyy. Mutta sitä löytyy minun mielestä paljon enemmän keskiluokan porvareista kun ihan puhtaista duunareista. En äkkiseltään muista ainoatakaan perusduunaria, joka kadehtisi 60 donan Lantikkaa tms. 2200 euron bruttopalkoilla. Duunari yleensä haaveilee siitä että siitä tilistä jäisi edes joskus siihen käteen lyhennyksien jälkeen jotain tai että vois tehdä siloin tällöin yhden halvan reissun ulkomaille ja sais taas energiaa tehdä hommia huolella. Aika monet mun tuntemat duunarit ajaa Fiat puntolla ihan tyytyväisenä siihen että heillä yleensä on oma auto jne. Keskituloisille se tärkeetä tuntuu olevan että omistaa isomman hd tykin massiivisilla äänentoistoilla tai että siinä pihassa seisoo mielummin kalliimpi auto kun naapurilla (vaikka velallakin hankittu).
Minusta tuo suurin katkeroituminen syntyy siitä, että suomessa on hirveä suorituspaine koko ajan töissä ja yritetään liikaa olla maailman laadukkaimpia. Luottamuspula puolin ja toisin on välillä aika kova myös. Ihmiset voi yrittää minun mielestä olla hiukan vapautuneemmin eikä aina ajatella vaan negatiivisia puolia. Se on se suomalainen takuuvarma tie sinne suohon. Meillä on ihan hyvin asiat, mutta ei niin hyvin etteikö todellista parennettavaakin löytyis kunhan sitä ei aina keskitettäisi vaan pelkkään raha-ajatteluun. Jos hiukan palattais taaksepäin ajatuksissa ja alettaisiin taas katselemaan todellista pitkäjänteisyyttä eikä kuviteltua sellaista.
 
Huomaa kyllä miten suomessakin on melko tyhmiä ihmisiä tän ketjn kirjoituksia lueskellen. Onneksi on kuitenkin näitä astrixeja ja timboi jotka jaksaa yrittää takoa järkeä ihmisten päähän vaikka se vaikeaa onkin.
Mun mielest suomessa juuri kateutta esiintyy sen takia, että Suomi on niin tasa-arvoinen maa. Kaikilla on periaatteessa mahdollisuus päästä TJ:ksi isoon firmaan, se vain riippuu jaksaako tehdä töitä ja onko oikeanlainen henkilö. Koulutus on ilmainen joten jos johto hommat kiinnostaa niin jokainen voi pyrkiä kauppikseen tai vastaaviin jos oikeasti on motivaatiota. Sulle vielä maksetaan siitä etta opiskelet. Toi on ihan ennenkuulumatonta maailmalla että opiskelu on ilmaista ja että siitä vielä maksettaisiin.
Kateellisiksi tullaan sitten kun itsellä olisi ollut mahdollisuus saavuttaa jotain mutta ei viitsinyt tehdä mitään haaveiden eteen. Sitten, kun joku tuttu alkaa saavuttamaan asioita kovan työn ja opiskelun jälkeen tullaan kateellisiksi kun itse puristaa niitä makkaroita 10e tuntipalkalla koska oli niin laiska nuorena. Jenkeissä kateutta esiintyy paljon vähemmän kuin suomessa. Ehkä siitä syystä että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Huippukoulut ovat helvetin kalliita ja monilla ei ole varaa mennä yliopistoon jos ei saa urheilustipendiä tai vastaavaa. En usko että suomalaiset ovat mitenkään kateellisimpia ihmistyyppejä. Yksi syy suomalaisten kateellisuuteen voisi siis olla tuo yllä mainitsemani.
Kärjistettynä voisi sanoa etta kun jenkeissa naapuri ostaa hienon auton, alkaa toinen naapuri tekemään ylitöitä jotta voi ostaa hienomman auton. Venäjällä taas se naapuri käy tuhoamassa sen naapurin auton. Suomi on tässä välimaastossa.
 
Sohvasoturi sanoi:
Mulla on reilun 10 vuoden työurani aikana ollut kahdenlaista pomoa. Mukavia molemmat, mutta ensimmäinen maksoi aika pitkälti minimipalkkaa ja sehän ikävä kyllä peilautui suoraan työntekoon "ollaan nyt sitten tekevinään töitä kerran ovat maksavinaan palkkaa". Nyt uusi pomo on nostellut palkkaani jo ainakin 3 kertaa, ja ihan omasta aloitteestaan. Ei mitään tajuttomia summia mutta kuitenkin. Ja teen siis täsmälleen samaa työtä kun aiemmin. Ainoa ero on se, että nyt teen innolla töitä, teen enemmän töitä ja olen hyvinkin motivoitunut tekemään aina parhaani kaikessa. Kumpi nyt sitten on yrityksen toiminnalle tärkeämpää? Säästää marginaalinen euromäärä työntekijän palkassa vaiko panostaa työntekijän työmoraaliin? Jotkut säästää vähän väärässä kohdassa.
Click to expand...

Ongelmahan ei ole suuri pk-yrityksille, mutta suuryrityksille kylläkin on. Jos yrityksellä on esimerkiksi 10000 työntekijää ja keskipalkka on 3000 euroa kuussa ja palkkaa korotetaan 3%, se on jo kuukaudessa 900000 lisää palkkaa ja tällöin vuodessa 1080000 enemmän palkkaa maksettavana. Eli palkankorotukset ovat paskamainen juttu, inflaatio syö palkan arvoa, mutta yrityksillä on kovat paineet tehdä omistajilleen voittoa, joten palkka on pidettävä mahd. minimissä.

Toki työntekijän moraaliin panostaminen on tärkeää, mutta isoissa yrityksissä se on vaikeaa omistajien hönkiessä niskaan. Pienemmissä yrityksissä se on kuitenkin suotavaa ja järkevää.
 
Mä kyl oon sitä mieltä, että aika harvoin duunariporukka on kateellisia pomoille. Vitutuksen aiheuttaa se, kun saa katsella kuinka pikkupomot kusee hommat , syyttää omista mokistaan alaisiaan ja hoitaa hommansa niin ala-arvoisesti, että oman hommansa osaava duunari näkee virheet kilometrin päähän. Se vaan kun ei ole sallittua, vaan edelleen tässä yhteiskunnassa on asetettu lokerot joista ei aleta neuvomaan sitä omaan taskuunsa kusevaa.
On nähty erittäinkin läheltä kuinka yhdessä tietyn alan maan johtava yritys tuhlaa käsittämättömiä määriä euroja ainoastaan sen takia, että omistaja tahtoo uppiniskaisesti tehdä asiat oman päänsä mukaan ja käyttää täysin aikansa elänyttä ystäväänsä suunnitteluportaan johtajana. Ette uskoisi kaikkia niitä tarinoita mitä olisi kertoa :D
 
Ei se kauppiksen käyminen mitään "johtohommia" takaa. Sieltä johdosta löytyy ihan helvetisti ihmisiä, joilla ei ole mitään koulutusta. Ja ihan helvetin päteviä. Sinne hakiessa merkitsee puhtaasti osaaminen, ja valitettavasti 99% ihmisistä ominaisuudet ei sinne vaan riitä ikinä.
 
astrix sanoi:
Se ongelma on nähdäkseni tietyssä joukossa ihmisä, jotka näkevät työn vastenmielisenä asiana ja kokevat, että heille pitäisi antaa heti enemmän. Tällaiset ihmiset eivät usein koskaan ole tehneet oikeasti töitä ja samalla otaksuvat, että muutkin noudattavat samaa kaavaa.
Click to expand...

Tän ajatusmallin omaavia nuoria löytyy huomattavan paljon, monesti kyseiset henkilöt ovat parempituloisten lapsia. On totuttu saamaan kaikki valmiina eteen ja silloin kun haluaa, niin ei osata samaistua siihen, että joidenkin pitää oikeesti tehä jotain saavuttaakseen tiettyjä asioita.

Suuri osa näistä on myös tyyliä "Haluun pärjätä elämässä ni en voi mennä amikseen". Oman (joskin amiksena ehkä hieman puolueellisen) kokemuksen mukaan sanoisin, että jossain vaiheessa tulee se aika kun ns. raa'an työn tekijöistä on huutava pula ja näitä "akateemikkoja" istuu kortistossa kun ei voi tehdä "alempaa" työtä kun on korkeakoulupaperit. Ei sillä, että ne välttämättä osaiskaan niitä tehdä.
Se on tää suuntaus kun kaikki nuoret haluu olla tohtoreita ja johtajia ja maistereita. Ja se käsitys, että em. titteleillä olet automaattisesti ylempää kastia.

Loppuun tarvii vielä sanoo, että on myös paljon niitä nuoria jotka ei viitti tehä mitään ja sitte haukkuvat kateellisina muita jotka ovat jaksaneet opiskella ja tehdä töitä. Monesti amiksesta valmistuneita jotka on jumittunu ajaa sitä rekkaa tai rassaamaan autoja.
 
wiisel sanoi:
Suuri osa näistä on myös tyyliä "Haluun pärjätä elämässä ni en voi mennä amikseen". Oman (joskin amiksena ehkä hieman puolueellisen) kokemuksen mukaan sanoisin, että jossain vaiheessa tulee se aika kun ns. raa'an työn tekijöistä on huutava pula ja näitä "akateemikkoja" istuu kortistossa kun ei voi tehdä "alempaa" työtä kun on korkeakoulupaperit. Ei sillä, että ne välttämättä osaiskaan niitä tehdä.
Se on tää suuntaus kun kaikki nuoret haluu olla tohtoreita ja johtajia ja maistereita. Ja se käsitys, että em. titteleillä olet automaattisesti ylempää kastia.
Click to expand...

Tuppaa tuo koulutus monesti periytymään. Harvoin korkeakoulutettujen vanhempien lapset menee amikseen, yleensä ne menee lukioon. Muuten siihen mitä kaveri osaa tehdä ei vaikuta pelkästään koulu vaan myös asuinpaikka. Keskimäärin se kaveri joka asuu Mikkelissä osaa tehdä sitä raakaa työtä enemmän ja eri asenteella kuin se joka asuu Helsingissä. Jossain vaiheessa varmaan niistäkin raa´an työn tekijöistä on pula, kyllähän ne suuntaukset vaihtelee.

Vähän offtopicina, en viittaa sinuun mutta joskus ärsyttää se jauhaminen että se ja se ei ymmärrä mitään käytännön tekemisestä ja miten pitäis ymmärtää. Toki kaikkien työpanosta pitää arvostaa mutta kun en ymmärrä kaikkea meidän talouspäällikön töistä niin en myöskään koe että minun pitäisi toimihenkilönä ymmärtää kaikkea meidän työntekijöiden hommista kun siitä ei mulle makseta. Joskus raivostuttaa kun ne tittelimiehetkin korostaa teennäisestikin sitä "käytännön työn" hienoutta ja miten ollaan "käytännön miehiä". Minullekin on tätä joskus tultu jauhamaan ja olen kyllä nähnyt punaista.
 
Tässä esimerkkitarina, mistä kukin voi ihan itse päätellä miksi Suomessa voidaan hiukan huonosti. Hyvä Suomi! :D

Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää vuosittain soutukilpailun 8-miehisin joukkuein.
Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa ja kun kilpailupäivä tuli, molemmat joukkueet olivat mielestään huippukunnossa. Mutta japanilaiset voittivat ylivoimaisesti. Suomalaisilla oli matkaa vielä puolitoista kilometriä, kun japanilaiset olivat jo maalissa.
Tappion jälkeen suomalaisten joukossa vallitsi tappiomieliala. Yrityksen korkein johto päätti kuitenkin että imagosyistä heidän olisi pakko voittaa seuraavan vuoden kisa. Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa.
Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi että japanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä. Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa toimintakykyä.
Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen että joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia.
Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi muutoksia joukkueeseen. Nyt joukkueessa oli neljä perämiestä, kaksi yliperämiestä, joukkueenjohtaja ja soutaja.
Lisäksi soutajan motivoimiseksi kehitettiin bonuspistejärjestelmä. "Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta."
Seuraavana vuonna japanilaiset voittivat kahdella kilometrillä.
Suomalainen joukkue erotti soutajan huonoon työsuoritukseen vedoten mutta maksoi kuitenkin bonuksen johdolle sen osoittamista ponnisteluista.
Konsulttifirma teki uuden analyysin tilanteesta ja veti johtopäätöksen että taktiikka oli ollut oikea ja motivaatio kohdallaan. Materiaalissa vain olisi parantamisen varaa.
Ensi vuotta varten suomalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä
 
Red28 sanoi:
Ei se kauppiksen käyminen mitään "johtohommia" takaa. Sieltä johdosta löytyy ihan helvetisti ihmisiä, joilla ei ole mitään koulutusta. Ja ihan helvetin päteviä. Sinne hakiessa merkitsee puhtaasti osaaminen, ja valitettavasti 99% ihmisistä ominaisuudet ei sinne vaan riitä ikinä.
Click to expand...

Ei jokaiselle pätevälle henkilölle välttämättä edes tarjoudu tilaisuutta edetä. Väitän että se on paljon myös tuurista kiinni, että sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja olla hyvää pataa oikean henkilön kanssa (suositukset jne). Jokaisessa isossa firmassa on varmasti porukkaa jotka olisi tarpeeksi päteviä ja motivoituneita mutta joille ei kuitenkaan koskaan aukea se reitti ylemmäs. :rolleyes:

Itellä ollut aiemmin myös vähän vääristynyt asenne tyyliin "vitun pukumiehet istuu vaan palavereissa eikä tee mitään", mutta kyllä tosiasia on se, että siellä ne suurimmat paineet on. Siinä missä duunari on vastuussa ainoastaan sen oman tehtävänsä tuloksesta niin ylempi kaveri on vastuussa kaikkien niitten duunareitten tuloksesta. Ja jos se ei vastaa johdon näkemystä ni paskaa sataa niskaan. Ja heillä työpäivä ei yleensä rajoitu 8-16 väliseen aikaan vaan niitä asioita sumplitaan ympäri vuorokauden, jos ei muualla ni siellä pääkopassa.
 
Sohvasoturi sanoi:
Ei jokaiselle pätevälle henkilölle välttämättä edes tarjoudu tilaisuutta edetä. Väitän että se on paljon myös tuurista kiinni, että sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja olla hyvää pataa oikean henkilön kanssa (suositukset jne). Jokaisessa isossa firmassa on varmasti porukkaa jotka olisi tarpeeksi päteviä ja motivoituneita mutta joille ei kuitenkaan koskaan aukea se reitti ylemmäs. :rolleyes:

Itellä ollut aiemmin myös vähän vääristynyt asenne tyyliin "vitun pukumiehet istuu vaan palavereissa eikä tee mitään", mutta kyllä tosiasia on se, että siellä ne suurimmat paineet on. Siinä missä duunari on vastuussa ainoastaan sen oman tehtävänsä tuloksesta niin ylempi kaveri on vastuussa kaikkien niitten duunareitten tuloksesta. Ja jos se ei vastaa johdon näkemystä ni paskaa sataa niskaan. Ja heillä työpäivä ei yleensä rajoitu 8-16 väliseen aikaan vaan niitä asioita sumplitaan ympäri vuorokauden, jos ei muualla ni siellä pääkopassa.
Click to expand...


Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mutta pitää myös olla kaveria parempi nuolemaan persettä tai olemaan röyhkeämpi, mikä sitten missäkin yhteisössä pelittää. Se ei auta että on hiton hyvä jos sitä ei saa missään esille. Taasen joku sitten röyhkeydellä ja perseennuolennalla voi päästä pitkällekin...

Muuten olen kyllä ihan samaan mieltä kanssasi molemmista kappaleista.
 
kodari76 sanoi:
Bonuksista puheen ollen: http://www.electronicsweekly.com/blogs/david-manners-semiconductor-blog/2012/05/bozottis-bonus.html

Viileä kaveri. 1,5M$ bonus itselle ja tätä varten oli tietty äänestyskin. Osakkeita omistavat työntekijät saivat äänestyslaput viikkoa päätöksen jälkeen :D
Click to expand...

Nämä ns. äänestys -jutut on aina yhtä hyviä. :hyvä: Kunnon riistokapitalistin tunnistaa helposti, kun vaihtoehtoina on a) hänen etujaan ajava vaihtoehto b) ammu itseäsi päähän tällä revolverilla, jonka MINÄ sinulle avokätisesti ojennan.
Kummassakin tapauksessa riistäjä kuvittelee antavansa muille enemmän kuin itselleen. Itsepetoksen ja ahneuden voiman kun sais valjastettua niin olisi maailman energiakriisi ratkaistu.
Tätä bonusta (niinkuin yleensä kaikkia muitakin) voi aina perustella ylpeänä kuten tuossa minun ylemmässä tarinassa "Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa toimintakykyä"
 
http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288495786277.html

Jotenkin vituttaa tuollaiset märisijät. Nokia on yksi harvoista firmoissa, jotka edes tarjoavat mitään irtisanoutumispaketteja. 12kk palkka on helvetin reilu tarjous työnantajapuolelta. Maailma muuttuu, miksi työnantaja on velvollinen korvaamaan tarvittavia ja välttämättömiä rakennemuutoksia?

Hän muistuttaa, että erorahasta menee puolet veroihin. Esimerkiksi 60 000 euron erorahasta jää käteen 30 000 euroa, jolla pitää pärjätä seuraavan vuoden ajan, sillä työttömyyskorvausta ei tipu.
Työpaikan myötä menee myös työsuhdeauto, joka pitäisi ostaa erorahalla.

- Osa on päättänyt jäädä töihin normaalin irtisanomisajan loppuun ihan vain auton vuoksi, Merihaara totesi.
Click to expand...

30 000 käteen, jolla "pitäisi pärjätä seuraavan vuoden ajan..
Ei kai jokainen potkittu nyt ihan perseaukinen valmiiksi ole vai onko pankkitilillä 30 000€ kun 30 000euron eroha tulee tilille. Monella muualta potkitulla ei ole irtisanoutumispaketteja. Seuraava raha lopputilin jälkeen onkin päiväraha. Eihän sitä nyt heti kannata olla suu yltäpäältä lakritsissa 24/7, jos tilille yhtäkkiä nasahtaa 30k€, voi ehkä hieman rajoittaa kuluja ja etsiä sitä uutta työpaikkaa.

Ja katos, työpaikan myötä menee työsuhdeauto. Aivan, työsuhde---auto. Iso kyynel, jos reppanat joutuu käyttämään omia rahoja auton hankintaan.

Ottasivat rahat ja pysyisivät hiljaa.
 
Vaikka kateus nyt tuossa yläpuolella selvästi kaihertaa, niin kannattaa silti miettiä asiaa toisenkin kerran. Tuosta artikkelista ei nyt suoraan selviä, mutta yksi tilanne voi olla se, että ottamalla paketin työsuhde päättyy heti. 12kk paketissa tuo yleensä tarkoittaa 6kk irtisanomisajan palkan menettämistä - olettaen että 12v työura on edellytys tuolle paketille. Monestihan tuo paketti on 1kk per 1v töissä. Ja tosiaan työttömyyspäivärahat menettää tuolta vuodelta sekä kaikki muutosturvat. Tuon muutosturvanhan saa vain jos on irtisanottu, mutta paketin ottanut irtisanoutuu ja on siksi siitä ulkopuolella.

Pakettihan on sitten myös ansiotuloa. Eli jos nyt saat vuoden palkan käteen, niin vero% pompsahtaa aika miehekkäästi. Eli se vuoden paketti ei käytännössä olekaan vuoden palkka. Periaatteessa tuon veron pystyy "jyvittämään" useammalle vuodelle, mutta verottaja ei tätä takaa eikä anna mitään ennakkopäätöksiä.

Firmalle tuo paketti ei ole kovin paha. 6kk irtisanomisajalta pitäisi maksaa kaikenlaista sosiaalimaksua ym., mutta paketin kanssa nämä voi skipata. Eikä myöskään jää mitään takaisinpalkkausvelvollisuuksia. Eli 12kk raha onkin yllättävän lähellä 6kk rahaa.

Itsehän olen juurikin ottamassa pakettia, mutta en Nokialta kuitenkaan. Laskettiin exceleillä, että sillä nettoaa muutaman tonnin jos ei huomioida pienempää eläkettä. Toisaalta jos käy mäihä ja saa töitä pian, niin silloinhan paketti kannattaa vaikka se olisi kuinka pieni. Ajat ovat kuitenkin nyt kovia.

Mutta tosiaan jos niin kovasti kadettaa ja ahdistaa, niin kannatta mennä töihin alalle missä näitä hervottomia paketteja tippuu taivaista. Varo vaan kateellisia naapureita ja nettikommentoijia...
 
kodari76 sanoi:
Vaikka kateus nyt tuossa yläpuolella selvästi kaihertaa...
Click to expand...

Aamen. Hyvä yhteenveto ja tosiaan tuota asiaa on tullut mietittyä ja laskeskeltua työkaverienkin kanssa. Jos ei ole suoraan uutta hommaa tiedossa eri firmassa, niin ei missään nimessä voi 100% varmaksi sanoa että paketti olisi varmasti taloudellisesti parempi juttu kuin lapun ottaminen.
 
Back
Ylös Bottom