- Liittynyt
- 16.7.2004
- Viestejä
- 1 152
kun olen käynyt samassa paikassa kaksi vuotta. Mutta olen maksanut nyt lähes turhaan jäsenyydestä puoli vuotta, kun selkäni takia treeni on ollut aika satunnaista, eikä loppua näy. Lisäksi tuntui hölmöltä maksaa 60 e/kk salista ja höyrysaunasta -alkuun kyllä juoksin jumpissa ja spinningissä, mutta olen todennut, että teen aerobisen mieluummin ulkona -erilaisiin jumppiin olen NIIN kyllästynyt, samoin spinningiin.
Suunnitelma on tämä: nyt ainakin kuukauden en mene salille. Lenkkeilen ja teen pilatesta, mitä selkäni tuntuu sietävän. Sitten hankin 10-kerran kortin johonkin ihan perussalille, ja aloittelen varovasti treeniä taas.
Olen tullut siihen tulokseen, että jäsenyyssalit sopivat jumppahirmuille tai todella usein salilla käyville -tai laihduttajille, joita motivoi se, että maksaa, kävi salilla eli ei. Minulle taas tuo jäsenmaksu aiheutti lähinnä syyllisyyttä: tuntui, että heitin rahaa kankkulan kaivoon ellen mennyt salille aina kuin mahdollista, vaikka kroppa olisi kaivannut jotain ihan muuta.
Mikä minua sitten hirvittää? Se, että kuluneet kaksi vuotta olen määritellyt itseni urheilulliseksi punttimimmiksi -jopa silloin, kun en ole salilla päässyt käymään. Nyt tuntuu, että kun minulla ei ole "kotisalia", identiteettini suorastaan kärsii -olenkin yht'äkkiä tavis sohvaperuna ja Hyötyliikunnan harrastaja. Vaikka tiedän, että tulen harrastamaan liikuntaa tämän tauon aikana tunneissa mitattuna vähintään yhtä paljon kuin silloin, kun salilla käyn.
Jos tämä on väärällä osiolla tai muuten vaan tyhmä, saa siirtää/lukottaa. Täytyy vain avautua, kun tuntuu niin naurettavalta, että identiteettini on kiinni punttitreenaamisesta.
Suunnitelma on tämä: nyt ainakin kuukauden en mene salille. Lenkkeilen ja teen pilatesta, mitä selkäni tuntuu sietävän. Sitten hankin 10-kerran kortin johonkin ihan perussalille, ja aloittelen varovasti treeniä taas.
Olen tullut siihen tulokseen, että jäsenyyssalit sopivat jumppahirmuille tai todella usein salilla käyville -tai laihduttajille, joita motivoi se, että maksaa, kävi salilla eli ei. Minulle taas tuo jäsenmaksu aiheutti lähinnä syyllisyyttä: tuntui, että heitin rahaa kankkulan kaivoon ellen mennyt salille aina kuin mahdollista, vaikka kroppa olisi kaivannut jotain ihan muuta.
Mikä minua sitten hirvittää? Se, että kuluneet kaksi vuotta olen määritellyt itseni urheilulliseksi punttimimmiksi -jopa silloin, kun en ole salilla päässyt käymään. Nyt tuntuu, että kun minulla ei ole "kotisalia", identiteettini suorastaan kärsii -olenkin yht'äkkiä tavis sohvaperuna ja Hyötyliikunnan harrastaja. Vaikka tiedän, että tulen harrastamaan liikuntaa tämän tauon aikana tunneissa mitattuna vähintään yhtä paljon kuin silloin, kun salilla käyn.
Jos tämä on väärällä osiolla tai muuten vaan tyhmä, saa siirtää/lukottaa. Täytyy vain avautua, kun tuntuu niin naurettavalta, että identiteettini on kiinni punttitreenaamisesta.