Irti oravanpyörästä

[Jami2003]

Toimii sillä edellytyksellä että lapset löytävät omat oravanpyöränsä mahdollisiman nopeasti.

Suuri riski kyllä on että joskus 10-15 vuoden päästä opitotuki ja opiskelun aikaiset työt on niin kortilla että saakin elättää lapsia sinne 25 vuotiaiksi. Sittempä ei paljoa nauratakkaan.

 

[vilho_kanuuna]

Suuri riski kyllä on että joskus 10-15 vuoden päästä opitotuki ja opiskelun aikaiset työt on niin kortilla että saakin elättää lapsia sinne 25 vuotiaiksi. Sittempä ei paljoa nauratakkaan.

Ei naurata ei. Tähän kuitenkin kannattaa varautua, vaikkei sitä lapsille kannata kertoakkaan.

 

[jambo]

Itsellänikin kangastaa tuo 50 v. "maagisena" tavoitteena. Käytännössä realistinen tavoite on tuolloin olla velaton ja sijoitusissa min 100 000 egeä. Lapset pitäisi ideaalli tilanteessa on opiskelemassa ja poissa kotoa/omillaan. Olen mennyt jopa niin pitkälle että kuukaisittainen sijoitus/säästötavoite on asetettu ja muokkasin omia kulutustottumuksia sen mukaiseksi. Itse en kuvittele pääseväni kokonaan pois oravanpyörästä mutta tavoiteena olisi viettää joku vuosi vapaata elämää vaimon kanssa harrastaen ja irstaillen.

Synttäreitä odotellessa sitten pyritään maksimoimaan vapaa-aika ja minimoimaan turhat kulut. Yllättävästi muuten noita "turhia" kuluja löytyy kun alkaa etsimään. Aloin esim. laskemaan paljonko duunissa menee lounaisiin, kahvitteluihin ja satunnaisiin ostoksiin kaupungilta. Jumalauta 250-350 egeä kuukaudessa. Ei mitään järkeä. Nyt väännän hyvät eväät kotona mukaan ja pistän säästyneet rahat rahastoihin. No kahvit tulee vedettyä satunnaisesti, etenkin nyt kun aurinko on paistanut niin mukava käydä toimistolta ulkona.

Tietysti koko suunnitelma kosahtaa siihen kun pitää alkaa mopoautoa ja ajokorttia hommaamaan lapsille.

 

[Vensku123]

Suuri riski kyllä on että joskus 10-15 vuoden päästä opitotuki ja opiskelun aikaiset työt on niin kortilla että saakin elättää lapsia sinne 25 vuotiaiksi. Sittempä ei paljoa nauratakkaan.

Tähän voi onneksi varautua edes vähän laittamalla lapsilisät sijoituksiin jonka sitten voi jaella kun tarve vaatii.

- - - Updated - - -

Itsellänikin kangastaa tuo 50 v. "maagisena" tavoitteena. Käytännössä realistinen tavoite on tuolloin olla velaton ja sijoitusissa min 100 000 egeä. Lapset pitäisi ideaalli tilanteessa on opiskelemassa ja poissa kotoa/omillaan. Olen mennyt jopa niin pitkälle että kuukaisittainen sijoitus/säästötavoite on asetettu ja muokkasin omia kulutustottumuksia sen mukaiseksi. Itse en kuvittele pääseväni kokonaan pois oravanpyörästä mutta tavoiteena olisi viettää joku vuosi vapaata elämää vaimon kanssa harrastaen ja irstaillen.

Synttäreitä odotellessa sitten pyritään maksimoimaan vapaa-aika ja minimoimaan turhat kulut. Yllättävästi muuten noita "turhia" kuluja löytyy kun alkaa etsimään. Aloin esim. laskemaan paljonko duunissa menee lounaisiin, kahvitteluihin ja satunnaisiin ostoksiin kaupungilta. Jumalauta 250-350 egeä kuukaudessa. Ei mitään järkeä. Nyt väännän hyvät eväät kotona mukaan ja pistän säästyneet rahat rahastoihin. No kahvit tulee vedettyä satunnaisesti, etenkin nyt kun aurinko on paistanut niin mukava käydä toimistolta ulkona.

Tietysti koko suunnitelma kosahtaa siihen kun pitää alkaa mopoautoa ja ajokorttia hommaamaan lapsille.

Jep, kyllä avainsana tässä suunnitelmassa on kulujen minimointi. 15v päästä kun lasket paljon olet säästänyt noilla muutoksilla ja paljonko on rahastot tuottaneet niin summa on aika pirun iso.

 

[zoxe]

Miksi tähtää johonkin +50:nä kun voi elää jo nyt? Itsellä alkanut vasta sijoitukset nyt kasvaan reilusti kun ei enää kiinnosta esim. reissaillut yms. ne on jo tehty nuorena ja riittävästi, mitä vanhemmaksi tulen sitä varmemmin hengaan vaan himassa ja sitä enemmän kiinnostaa duuni eikä mitkään vapaat, mutta jokainen tyylillään...

 

[jambo]

Miksi tähtää johonkin +50:nä kun voi elää jo nyt? Itsellä alkanut vasta sijoitukset nyt kasvaan reilusti kun ei enää kiinnosta esim. reissaillut yms. ne on jo tehty nuorena ja riittävästi, mitä vanhemmaksi tulen sitä varmemmin hengaan vaan himassa ja sitä enemmän kiinnostaa duuni eikä mitkään vapaat, mutta jokainen tyylillään...

Vähän odotinkin tätä. Kuka sanoo ettei eletä jo nyt? Itselläni (kuin monilla muillakin) on se tilanne että työ ja perheen arki sitoo ajallisesti ja paikallisesti, ei pääse silloin kuin haluaa. Oma säästötavoitteeni on myös laskettu niin että pystyn edelleen toteuttamaan itseäni ja perheen arki/elämä ei kärsi. Tavallaan helpoksi tuon tekee se että arvostan/tykkään asoista joihin ei hirveitä kulu rahaa alkuinvestointien jälkeen, pitkät juoksutapahtumat, fillaroinnit maastossa/maantiellä, retkimelonnat ym. fiilistelyt luonnossa liikkuen. Vaimolla on onneksi sama.

Itsellä kyllä on niin että mitä vanhemmaksi mitä tulee niin sitä vähemmän duunit kiinnostaa, samaa paskaa eri paketissa.

Sitten kun pennut saadaan pihalle niin fillarit autoon ja eurooppaan fillaroimaan hienoissa kohteissa vaimon kanssa, välillä vähän pannaan, ja taas fillaroidaan lisää.:D

 

[Vensku123]

Miksi tähtää johonkin +50:nä kun voi elää jo nyt? Itsellä alkanut vasta sijoitukset nyt kasvaan reilusti kun ei enää kiinnosta esim. reissaillut yms. ne on jo tehty nuorena ja riittävästi, mitä vanhemmaksi tulen sitä varmemmin hengaan vaan himassa ja sitä enemmän kiinnostaa duuni eikä mitkään vapaat, mutta jokainen tyylillään...

Niin kaikki on suhteellista.. Helvetin monelle se nyt eläminen tarkoittaa sitä että ajetaan jollain autolla mihin ei ole varaa tai pistetään rahaa haisemaan ihan järkyttävät määrät täysin turhuuksiin.. (jokainen voi sitten miettiä ihan itse mitä ne turhuudet kenellekkin on+)

Meikä saa siitä jo hirveät kiksit kun ajattelee että 5v päästä ollaan siinä tilanteessa ettei tarvitse stressata tippaakaan duunipaikan takia tai minkään muunkaan asian joka liittyy rahaan.


Se on se valinnan vapaus jos eukko sattuu 10v päästä sanomaan että myydään kaikki ja muutetaan Kiinaan niin me voidaan se toteuttaa

 

[zoxe]

Tarkoitin enemmän että itse reissasin yms. siistiä tein ennen perhettä ja olihan kivoja reissuja kun oltiin kavereiden kanssa nuoria , nyt on perhe enkä kyllä yhtään haikaile noita reissuja ja on erilailla taas todella hienoa aikaa, mutta en koe että luovun jostain. Sitten kun olen +50 niin varmaan vähemmän ja vähemmän kiinnostaa mitkään reissut tai vaan hengailu, kun niitä on jo tehnyt, toki vapaa-aikaa voisi olla esim. tuplalomat, mutta aika monesti on noi lomarahat onnistunut ottaan vapaana...

 

[jambo]

Itse opiskelin aikoinaan putkeen kaksi tutkintoa ja siinä vierähti hieman päälle 7 vuotta opiskelijana. Otin tuona aikana lainat aivan tappiin ja näillä rahoilla kustansin reissut ja harrastukset. Valehtelematta euroakaan ei mennyt pakollisiin kuluihin. Vanhemmat ja sniiduilevat tutut tuota kauhistelivat mutta itse en kadu tippaakaan. Enemmän katuisin jos en olisi päässyt toteuttamaan itseäni parhaan nuoruuden aikana kun mitään sitoumuksia perheen tai töiden suhteen ei vielä ollut. Että sikäli tajuan zoxen pointin.

Nykyään on vaan tavoitteena tämän hetkisen elämän mukavuuden maksimointi suhteessa tuleviin tavoitteisiin.

 

[vilho_kanuuna]

Vähän odotinkin tätä. Kuka sanoo ettei eletä jo nyt? Itselläni (kuin monilla muillakin) on se tilanne että työ ja perheen arki sitoo ajallisesti ja paikallisesti, ei pääse silloin kuin haluaa. Oma säästötavoitteeni on myös laskettu niin että pystyn edelleen toteuttamaan itseäni ja perheen arki/elämä ei kärsi. Tavallaan helpoksi tuon tekee se että arvostan/tykkään asoista joihin ei hirveitä kulu rahaa alkuinvestointien jälkeen, pitkät juoksutapahtumat, fillaroinnit maastossa/maantiellä, retkimelonnat ym. fiilistelyt luonnossa liikkuen. Vaimolla on onneksi sama.

Itsellä kyllä on niin että mitä vanhemmaksi mitä tulee niin sitä vähemmän duunit kiinnostaa, samaa paskaa eri paketissa.

Sitten kun pennut saadaan pihalle niin fillarit autoon ja eurooppaan fillaroimaan hienoissa kohteissa vaimon kanssa, välillä vähän pannaan, ja taas fillaroidaan lisää.:D

Nyt kun lapset on pieniä niin arjen pyörittämen vie tosiaan lähes kaiken ajan ja ison osan jaksamisestakin. Nythän sitä olisi varmaan helpoin pistää rahaa sivuun. Toisaalta arki on niin hektinen että meinaa välillä sniiduilu unohtua.

Toisaalta itse olen sitä mieltä että pankkiin ei voi elää. Nyt kun lapset on pieniä niin tehdään niin vähän töitä kuin mahdollista ja annetaan lapsille mahdollisimman paljon elämyksiä.

Mulla ne arjen harrastukset on sellaisia että halvalla pääsee, vaimolla ei.

 

[Jami2003]

Eiköhän tässä kaikki koe ihan elävänsä vaikka tulevaisuuden suunnitelmia onkin. Minusta ainakin on ihan viisasta että elämä jakaantuu tiettyihin kausiin, on opiskelu, perheen perustaminen ja duunin vääntö, suunnitelmissa jäähyttely joskus 50v+ vuotiaana. Eihän se tarkoita jos suunnittelee jotain elämän muutosta tietyssä vaiheessa etteikö nytkin jo eläisi "täysiä". Mua ei vaan tippaakaan kiinnosta joka toinen vuosi vaihtaa autoa uuteen tai sitoa itseäni johonkin mökkilainaan niinku tuntuu ihmisillä olevan tapana kun ne on ohittaneet perheen kasvattamis ja talon maksamis vaiheen. Enkä kyllä usko että haluan olla töissäni korvaamatonkaan. Hautausmaathan on täynnä korvaamattomia miehiä. Töitä voi tehdä juuri sen verran kuin huvittaa, harrastuksen vuoksi.

Toisaalta itse olen sitä mieltä että pankkiin ei voi elää. Nyt kun lapset on pieniä niin tehdään niin vähän töitä kuin mahdollista ja annetaan lapsille mahdollisimman paljon elämyksiä.

Tämä. Töitä voisi nykyäänkin jo järjestellä niin että lähtis vaikka vaeltamaan kuukaudeksi pitkin pohjoiskalottia mutta ei halua olla niin paljon lapsista erossa. Mieluummin touhuaa niiden kanssa. Mutta sitten kun niillä on jo omat elämät poissa kotoa niin miksikäs ei. Silloin en halua olla taloudellisesti tai terveydellisesti siinä kunnossa etteikö onnistu jos haluaa...

 

[Pesupallo]

Niissä "itse tuhlasin nuorena kaikki ja hienoa oli" -tarinoissa kannattaa sitten myös muistaa, että ne on todennäköisesti tapahtuneet vähän erilaisessa talousympäristössä. 10-20v sitten opiskelleilla oli huomattavasti enemmän kesätyömahdollisuuksia ja muutenkin taloudessa näytti, että kasvulla ei ole mitään rajoja. Siinä on huomattavasti helpompi ajatella, että "kaikki sileeks nyt ja vähän velkaa päälle, vanhana sitten on aikaa painaa töitä." Ja kaikki onkin mennyt putkeen sen takia, koska kaikille täyspäisille riitti töitä niin paljon kuin jaksoi tehdä.

Nyt vaatii vähän kovempaa luonnetta olla liikkeellä asenteella "ryypätään ja reissataan opintolainat ja katotaan niitä töitä sitten joskus". Ainakin itse vaikea luottaa siihen, että voi jättää työt, elää velaksi nyt pari vuotta ja lomailla ympäri maailman. Sitten takaisin tullessa onkin jo niin kova nousukausi, että ei ole väliä vaikka on vähän isompi aukko työhistoriassa. Kun on ollut lama päällä suurimman osaa opiskeluita ja työssäoloa tässä niin mieluummin säästää rahaa nyt kun sitä edes jonkun verran tulee. Sitten jos tulee nousukausi niin eläkekin koittaa viisikymppisenä. Jos taas tulee romahdus niin ei tarvitse ainakaan mitään paskatöitä etsiä humppavelkojen maksamiseksi.

 

[Timba79]

Ja en minäkään tarkoittanut että 50 vuotiaana alkaisi viettämään vapaaherran elämää. Mutta lähinnä sitä että voisi itse vähän päättää minkä mittaista päivää haluaa tehdä ja että jos ei töitä jollakin jaksolla ole, niin sitten ei ole ja sillä selvä, ei tulisi konkkaa siitä. En siihen jaksa uskoa että mistään taikoisi sellaista pääomaa että viettäisi makeaa vapaaherran elämää.

Ja lapsiin toki menee rahaa kanssa. Sentään laitoin ihan niiden vauvana saamat lahjarahat rahastoihin niin saa kerrytettyä sieltä pääomaa ajokortteihin jne jotka maksaa varmaan ihan homona 10 vuoden päästä. Jos ei silloin itsellä ole varaa niin onpas tuolla takaportti siihenkin.

 

[jambo]

Tuossa kun olen huvikseni lueskellut blogeja ja kirjallisuutta koskien oravanpyörästä irtautumista niin yhteistä kaikille tarinoille on ollut elämäntapojen ja kulutustottumusten raju muutos. Myydään talo, auto ja realisoidaan omaisuutta samalla kun pienennetään radikaalisti kulutusta ja kuluja. Yhtään tarinaa en löytänyt jossa olisi vedetty hirveät massit jostain ja jatkettu niillä leveätä elämää työstä pois jääden. Toinen mikä oli lähes kaikille tarinoille yhteistä niin lapsia ei ollut, eli sitäkin kautta säästöä tuli. Monille tuo irtautuminen on lopulta asenteesta kiinni, ei haluta elää ilman sitä weberiä terassilla jossa sisäfile kypsyy ihanasti, autokin on pakko olla ja pitäähän sitä ulkomaille päästä välillä. Myönnän että itsellänikin on välillä tuota asennetta vaikka suht huono kuluttaja olenkin. Nyt kun alkaa oikein miettimään niin kuinka vitun helppoa olisi vaikka pistää omat perunat joka vuosi kasvamaan? Mutta kun ei vaan viitsi, kaupasta vaan. Alkaa kypsyttämään tämä oma avuttomuus .

Itse tiedän yhden oravanpyörästä irtautuneen tapauksen kotikyliltä. Samoja ikäluokkia oleva tuttu mies pisti velattoman kämpän tsadista vuokralle ja muutti kotikulmille. Meiltä vanhoja rintamamiestaloja alkaa saamaan jo kaljarahalla niin se osti sellaisen ja remppasi ite. Aika paljon kuulemma metsästelee, kalastelee ja marjastaa, en tiedä tekeekö huvikseen vai syökö kaiken. Ei kovin läheisiä tuttuja kuitenkaan olla. Nämäkin jutut kuultu tyyliin "äidin tututun tuttu kertoi". Jotain teknisen alan keikkaa heittää välillä, ei mitään hajua mitä. Otaniemeen muistaakseni lähti aikoinaan lukion jälkeen. Tuossa kun ärrällä välillä satutaan lottoa jättäessä morjestamaan niin ihan onnelliselta tuo näyttää, vaikka ajeleekin suht ruostuneella nissanilla.

 

[Vensku123]

Monille tuo irtautuminen on lopulta asenteesta kiinni, ei haluta elää ilman sitä weberiä terassilla jossa sisäfile kypsyy ihanasti, autokin on pakko olla ja pitäähän sitä ulkomaille päästä välillä.

Jep. On myös hemmetisti ihmisiä joiden elämässä ei oikeasti ole mitään muuta sisältöä kuin työnteko, aiemminkin kertonut samassa firmassa olleesta ukosta. +15 kämppää pk seudulla + ja vitunmoinen salkku osakkeita, silti vaan kaveri painoi 65vuotiaaksi duunissa.

 

[D.Yates]

Monille se irtaantuminen on tahdosta kiinni. Voisin myydä kämpän ja muuttaa takaisin kotipitäjään rintamamiestaloa remppaamaan, mutta en tahdo. Valinta on samaa luokkaa kuin että laittaako kuula kalloonsa tai hypätä sillalta.

"Oravanpyörää" on tapana liioitella vahvasti. Mustalaiset lienevät onnellisia kun niillä ei semmoista ole.

 

[jambo]

Monille se irtaantuminen on tahdosta kiinni. Voisin myydä kämpän ja muuttaa takaisin kotipitäjään rintamamiestaloa remppaamaan, mutta en tahdo. Valinta on samaa luokkaa kuin että laittaako kuula kalloonsa tai hypätä sillalta.

"Oravanpyörää" on tapana liioitella vahvasti. Mustalaiset lienevät onnellisia kun niillä ei semmoista ole.

Totta, monilla varmasti on näin. Luetun perusteella monilla tuohon kytkeytyy vahvasti joku ideologinen herätys, ei haluta elää kuluttavan yhteiskunnan normien mukaan. Itselleni riittäisi täällä jo esillä ollut tieto siitä että voi tarvittaessa haistattaa pitkät työelämälle edes muutamaksi vuodeksi.

Jos ihan vakavasti ajatellaan niin onhan tämä yhteiskunta ihan sairas siinä mielessä että pitäisi kuluttamalla ylläpitää jotain kasvua ja sitten tehdä vitusti työtä että saa ne roinat maksettu. Parhaassa tapauksessa sulla on vitusti roinaa joiden kautta haet jotain onnellisuutta ja sisältöä elämään. Tuota pidän ehkä todellisena oravanpyöränä ja siitä kun pääsee irti niin sitten voikin downshiftata sitä työelämää.

 

[carcayu]

Avauspostissa viitattiin tilapäiseen irtaantumiseen, joten kaipa meikäläisen opintovapaa sopii tarinaan? Olen ollut hiton tyytyväinen elämääni tänä talvena. Nettoan tonnin vähemmän, kuin töissä. Käytän vähemmän aikaa turhiin juttuihin ja enemmän itselleni tärkeisiin aisoihin. Vanhempien ikäluokka alkaa jäämään eläkkeelle, joten varsinaista vapaaherran elämää voi seurailla sivusta. Eipä oikein käy kateeksi, kun itsellä virtaa ja voimia riittää. Olen tässä pyöritellyt elämän prioriteettejä ja tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on pyrkiä tekemään jotain millä on merkitystä minulle itselleni. Tämä ei tarkoita pelkästään nussimista ja eräilyä vaan tuottavaa tekemistä omilla arvoillani mitattuna. Jännästi oman elämän mielekkyys näyttää liityvän myös muihin ihmisiin. Niinpä uskon tämän pyrkimyksen tuottavan tarpeeksi paalua, että saan ruokaa ja lämpöä jatkossakin. Jos saan vielä bensaa ja uusia rensseleitä niin kiva. En tunne ketään, jolla menisi huonosti köyhyyden takia. Tunnen ihmisiä, joilla menee huonosti, koska elämänhalu puuttuu. Osa rikkaita osa köyhiä. Toinen suuri ongelma hyvän elämän tiellä on loputon pelko. Nykyihminen pelkää kaikkea turhaa ihan vanhasta muistista. Niinpä en näe erityisen suurena uhkakuvana sitä, että taloudellinen puoli koituisi kohtalokkaaksi, vaikkei hampat irvessä massia haalikaan. Ainakaan en suostu pelkäämään mahdollisuutta, että näännyn joskus köyhyyteen. Sikäli pidän rationaalisena voitonmaksimointina käyttää aikani mielekkäästi nyt heti. Aika on se resurssi, joka elämässä valuu loppuun. Ei raha. Niinpä vuosikymmenten sitku-projekti tuntuu minusta liian epävarmalta sijoitukselta. Eikä tämä tarkoita myöskään velaksi hummaamista vaan suu säkkiä myöten vedetään.
Kerran lehdessä oli juttu tamperelaisesta pariskunnasta, joka oli jäänyt lapsettomaksi. Pariskunta oli haalinut perusduuneistaan sijoitussäästämällä millin eläkkeelle mennessä. Koska kituuttaminen oli harrastus, eivät halunneet muuttaa tapojaan vanhanakaan. Niinpä lahjoittivat millinsä johonkin turvakotiin tjsp. Se oli hieno tarina. Minusta on hienoa elää niukasti. Ymmärrän myös, että sijoittamista saa kiksejä enemmän, kuin törsäämistä. Sikäli ymmärrän hyvin nuo vaurastumishankkeet. Sitä en vaan ymmärrä jos tosissaan painaa duunia, että joskus kymmenien vuosien päästä voisi olla onnellinen. Olen mielummin onnellinen tänään ja murehdin kymmenien vuosien päästä sitten sen hetkistä tilannetta. Voin hyvinkin hukkua pilkkiavantoon jo huomenna, jolloin säästyn noilta murheilta kokonaan.

 

[Ranger]

Ihan näin offtopikkina on sanottava, että tällasen nuoremman kaverin on enemmän kuin kohdillaan lukea teidän +15 vuotta vanhempien kommentteja tällasesta aiheesta.

Kiitos:thumbs:

 

[kaseiini]

Opintovapaalle ääni täältäkin jos kypsyttää töissä. Kohta 7 kk nyt ollut, saa pienen hengähdystauon, tekee hyvää.