Irti oravanpyörästä

Mä haluan nytten jo poissa täältä, vaikka en ole edes vielä "joutunut oravanpyörään":(
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Eräänlaista oravanpyörästä irtaantumista on sekin, että pidemmällä aikavälillä hankkii itsensä ainakin osittain taloudellisesti riippumattomaksi. Eli ts. kasvattaa pääomatuloja senverran, että niillä kattaa hyvän osan pakollisista menoistaan. Helpottaa huomattavasti sapattivapaiden yms. pitämistä, ei tartte tehdä ylkkää, voi tehdä lyhennettyä työviikkoa jne. Voi jäädä vuorotteluvapaalle ilman että talous menee kuralle.

Tietenkään tämä ei onnistu nythetivälittömästi asenteella, mutta tavoitteeksi voi ottaa tällaisen vaikka siihen hetkeen kun lapset lähtee pesästä?
 
Itse jään kyllä jo eläkkeelle kun lapsi/lapset lähtevät pesästä.
 
Huppe sanoi:
Itse jään kyllä jo eläkkeelle kun lapsi/lapset lähtevät pesästä.
Click to expand...

Ei yhtään pöllömpi vaihtoehto. Jos ne lähtee siinä n. 20 ikäisenä, olen itse vasta vajaat 50 vuotta. Ihan hyvä ikä jäädä eläkkeelle. ;)
 
Mitä muuten Huppe duunaat työksesi..? Ootko joku massipäällikkö vai ootko saanut jostain ns. ilmasta rahaa...perintöä tai lottovoiton :)
 
skuge sanoi:
Mitä muuten Huppe duunaat työksesi..? Ootko joku massipäällikkö vai ootko saanut jostain ns. ilmasta rahaa...perintöä tai lottovoiton :)
Click to expand...
Möin ton "kauniin" kapiokirstun täynnä kultaa. :lol2:
(löytyy haulla: kapiokirstu)
 
Noh, oravanpyörästä toiseen. Tein just uuden työsopparin uudessa duunipaikassa. Sama ala, samat asiakkaat, eli ei suurta muutosta. On kuitenkin vapauttavaa sanoa itsensä irti ja varsinkin firmasta joka on ahdistannut jo pitkään...
 
Yks hyvä tuttu menetti terveytensä nuorena juuri hiljattain.
Toinen tuttu sai syövän 30 vuotiaana.
Erään tuttavan äiti sai syövän pari päivää sitten, ajatteli varmasti jäävänsä eläkkeelle 5-10 vuoden päästä ja tekevänsä asioita joita on miettinyt. Nyt elinaikaa on jäljellä enää 5 vuotta maksimissaan ja sekin sitten menee sairaalassa.
Hyvä kaveri sai sydänkohtauksen/leikkauksen 30-vuotiaana hetki sitten.
Pari kaveria kuoli moottoripyöräonnettomuudessa pari vuotta sitten 3-kympin pinnassa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ottakaa hyvät ihmiset ja tehkää mitä haluatte, vielä kun ehditte! Elämä saattaa loppua kesken aiemmin kuin arvaattekaan. Pääasia että itse kokee elävänsä ja nauttivansa elämästä, suotta valittaa oravanpyörästä irtautumista jos ei sitä aio tehdä oikeasti, huomenna se voi olla jo myöhäistä. Itse en vielä koe tarvitsevani päästä kokonaan oravanpyörästä irti. Pyörää voi esim. vaihtaa uuteen ja ehompaan, kuten edellinen kirjoittaja Hgu nyt teki. :thumbs:

Itse taidan ottaa mm. em. syiden johdosta käyttööni buddhalaisen elämänajattelun ja elää päivän kerrallaan olettaen että kuolen vaikkapa huomenna. Tosin sovellan tuota vaikka vuodeksi kerrallaan. Mitään ei kannata laskea ensi vuoden varaan!

Tässä muutamia mietteitäni.
 
Nythän muuttuu se että ansiosidonnaista saa EU-alueelle 6kk ajan. Eli ei toi kovin vaikeaa ole lähteä etsimään duunia vaikka Saksastakaan. 3kk aikana mitä tuo karenssi on nyt ei paljoa rahaa pala jos osaa ennakoida tuon vaikkapa 6kk etukäteen. Sen jälkeen sitten kytkintä ylös ja kohti Teutoneita! Aina sitä jotain hommaa jostain tehtaasta tai raksalta saa.
 
Huppe sanoi:
3kk aikana mitä tuo karenssi on nyt ei paljoa rahaa pala jos osaa ennakoida tuon vaikkapa 6kk etukäteen.
Click to expand...

Ei se ennakointi ole aina osaamisestakaan kiinni, jos on vaikka pääkaupunkiseudulla asuva yksinhuoltajasiivooja tai osa-aikainen kaupan kassa. Monella myös asuntolaina painaa kasvaneine korkoineen päälle, jolloin talous on viritetty äärimmilleen jo valmiiksi.
 
anttipi sanoi:
Ei se ennakointi ole aina osaamisestakaan kiinni, jos on vaikka pääkaupunkiseudulla asuva yksinhuoltajasiivooja tai osa-aikainen kaupan kassa. Monella myös asuntolaina painaa kasvaneine korkoineen päälle, jolloin talous on viritetty äärimmilleen jo valmiiksi.
Click to expand...

Tuossa tilanteessa ei pärjäisi edes ansiosidonnaisella. Itse itselleen kuoppaa kaivaa.
 
modified sanoi:
Tuossa tilanteessa ei pärjäisi edes ansiosidonnaisella. Itse itselleen kuoppaa kaivaa.
Click to expand...

Ainahan siihen voisi sossusta hakea kermat päälle. :hyper:

...ja jos vakavammin puhutaan, niin työssäkäyvien sossun asiakkaiden määrä on kuulemma kasvanut huimasti. Jenkkilästäkin tuttu working poor -luokka lienee arkipäivää jo Suomessakin?
 
Onnea Hupelle!

Oma sapattivuoteni lähenee loppua ja kaikenlaisia unelmia on tullut ihan mukavasti toteutettua. Rahat vaan alkaa loppua kesken :D.

Lähtiessäni pelkäsin työnsaantimahdollisuuksien hupenevan kovastikin. Toisin kävi. Vakipaikka odottaa vuoden vaihteessa. Nyt vaan suunnittelee jo sitä seuraavaa sapattivuotta... Ehkä siihen on mahdollisuus parin vuoden työssäkäynnin jälkeen. Pitkään kyllä mietin tuon työn vastaanottamista, että jos olisi jatkanut vaan freenä. Mutta tuo on aika hyvä CV:n kannalta.

Ehdottomasti kannattaa uskaltaa. Vapaapudotus on joskus ihan virkistävää. ;) Nyt sitten takaisin ruotuun vähäksi aikaa.
 
Köyhillä ei ole vapaa-ajan käytön ongelmia, koska ei ole niin paljon vaihtoehtoja. Jos on pää sauhuten stressannut 11k, niin kaippa sitä haluaisi jotenkin optimoida sen naurettavan kuukauden kesäloman. Onko se sitten enää lomaa ja vapaata samalla tavalla kuin sen pitäisi olla.

Taas yksi ilta huomasi sen, että viikonloputkin ovat periaatteessa tietyllä tavalla arkea, vaikkei olekaan töitä. On niin kelloon ja viikkorytmiin sidottu, ettei mitään järkeä. Vaikkei systeemi määrittäisi koska vapaa alkaa, niin se määrittelee ainakin sen koska se loppuu.

Työttömyys on "parasta" lomaa. Päättymispäivä on määrittelemätön ja on iloinen kun saa duunia.
 
Huppe sanoi:
Yks hyvä tuttu menetti terveytensä nuorena juuri hiljattain.
Toinen tuttu sai syövän 30 vuotiaana.
Erään tuttavan äiti sai syövän pari päivää sitten, ajatteli varmasti jäävänsä eläkkeelle 5-10 vuoden päästä ja tekevänsä asioita joita on miettinyt. Nyt elinaikaa on jäljellä enää 5 vuotta maksimissaan ja sekin sitten menee sairaalassa.
Hyvä kaveri sai sydänkohtauksen/leikkauksen 30-vuotiaana hetki sitten.
Pari kaveria kuoli moottoripyöräonnettomuudessa pari vuotta sitten 3-kympin pinnassa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ottakaa hyvät ihmiset ja tehkää mitä haluatte, vielä kun ehditte! Elämä saattaa loppua kesken aiemmin kuin arvaattekaan. Pääasia että itse kokee elävänsä ja nauttivansa elämästä, suotta valittaa oravanpyörästä irtautumista jos ei sitä aio tehdä oikeasti, huomenna se voi olla jo myöhäistä. Itse en vielä koe tarvitsevani päästä kokonaan oravanpyörästä irti. Pyörää voi esim. vaihtaa uuteen ja ehompaan, kuten edellinen kirjoittaja Hgu nyt teki. :thumbs:

Itse taidan ottaa mm. em. syiden johdosta käyttööni buddhalaisen elämänajattelun ja elää päivän kerrallaan olettaen että kuolen vaikkapa huomenna. Tosin sovellan tuota vaikka vuodeksi kerrallaan. Mitään ei kannata laskea ensi vuoden varaan!

Tässä muutamia mietteitäni.
Click to expand...

Huppe sinä olet viisas mies.:worship:
 
Tällä hetkellä tekis mieli "movettaa" töistä eli ottas saikkua vaan koska vituttaa kun tulee niin paljon tunteja. Oon nyt 3 kuukautta ollut samassa firmassa töissä. Ensin pari kuukautta toisen yksikön hommissa jossa tuli ylitöitä enemmän ku tarpeeksi meikäläisen makuun. Sitten toinen yksikkö tarjos hommia niin vaihdoin sinne kun vaikutti paremmalta hommalta, no onhan tää vähän parempaa mutta tunteja tulee enemmän kuin ennen.

Sellanen 10-12h tuntus olevan normaali päivän pituus. Aamulla ku herää eka ajatus on "voi saatana taas sinne pitää lähtä" ja illalla ku tulee kotiin niin vituttaa ihan helvetisti kun koko päivä on mennyt töissä. Aika montaa hommaa oon tehnyt intin jälkeen viimeisen puolen vuoden aikana, mutta kai se on etittävä jotain uutta hommaa missä riittäis se 40h/vko, koska tätä menoa oon hermoraunio.
 
Back
Ylös Bottom